Steam Exploration Sale Nov 26 - Dec 2

Joitakin yksittäisiä tarjouksia katsellessa näyttäisi siltä, että osa tarjouksista päättyisi jo sunnuntaina kello 20 eikä joulukuun 2. päivä!

Muutamia päiviä sitten alkanut Steam Exploration Sale (suom. Steamin Tutkimusretkiale) kestää vielä muutaman päivän verran ja kyseessä on yksi suurimmista näkemistäni Steamin aleista vähään aikaan.
Steam Storen ilmoituksen mukaan alennuksessa on tuhansia nimikkeitä,

5752

 

That's right,
5752 titles on sale across Steam

joten aivan pienestä päähänpistosta ei siis ole kyse. Määrät näyttävät olevan -10% & -90% väliltä ja hyvin moni on vähintään 40-50% alennuksessa. Mikäli hakuehtoja tarkentaa, niin esimerkiksi Windowsille löytyviä pelejä on alennuksessa jopa 2873 kappaletta. Mikäli Steam on ennestään tuttu, niin suosittelen nappaamaan suosikkisi nykyisestä alennuksesta (ainakin mikäli alennus on korkea) tai mikäli Steam ei ennestään ole tuttu, niin tutustumaan Steam Storeen. Tämä laaja ale päättyy 2. joulukuuta kello 20 (Suomen aikaa). Saapa nähdä mitä kaikkea joulualeen on sitten luvassa... siis mikäli joulualea tulee niin pian tämän alen päättymisen jälkeen.

Alennusten joukossa on muun muassa seuraavia:

• Dust: An Elysian Tail (-80%, 2,79€)
• Fairy Bloom Freesia (-50%, 3,99€)
• Giana Sisters: Twisted Bundle (-50%, 8,99€) (sis. Giana Sisters: Twisted Dreams & Giana Sisters: Twisted Dreams - Rise of the Owlverlord)
• Long Live The Queen (-50%, 4,99€)
• Rock of Ages (-80%, 1,99€)
• Rogue Legacy (-66%, 5,09€)
• Skyborn (-50%, 6,99€)
• Super Meat Boy (-80%, 2,79€)
• Terraria (-70%, 2,99€)
• The Elder Scrolls V: Skyrim (-50%, 7,49€)
• Trine Complete (-85%, 3,22€) (sis. Trine, Trine 2)
• Valve Complete Pack (-75%, 23.24€) (sis. useita pelejä)
• ...sekä todella monia muita.

Yllä olevat tarjoukset valitsin osittain sen perusteella mitä itse olen kokeillut, osan sen perusteella mitä olen niistä nähnyt tai kuullut puhuttavan. Lisäksi valitsin vähintään 50% alennuksessa olleita tuotteita, joskin olisin muutaman kohdalla voinut hyväksyä 40% alennuksenkin. Pakettitarjouksen (mm. bundle, pack, jne.) otin mikäli alennus oli ulotettu siihen ja katsoin paketin kokonaisuudessaan tai osittain listaamisen arvoiseksi. Osa tarjouksista päättyy jo huomenna klo. 20:00, mutta osa kestää hiukan pidempään.

Ilmoitus koskien blogauksiin upotettua sisältöä

Toisinaan blogikirjoituksissani saattaa näkyä 3. osapuolen lähteestä peräisin olevaa upotettua (embed) sisältöä kuten YouTube -videoita tai jotakin muuta, mitä ei ole siirretty Bloggeriin (esim. suurin osa kirjoitusten ohessa olevista kuvista) ja toisinaan etenkin YouTube-videoiden osalta käy niin että näitä poistetaan tai niiden yksityisyysasetuksia muutetaan tai niiden katselu estyy jostain muusta syystä. Itse en tietenkään ole vastuussa siitä mitä Google tekee YouTubessaan oleville videoille, mutta en kuitenkaan jälkikäteen suorita tarkistuksia upotetuille sisällölle ja vaikka sattuisin huomaamaan jonkin toimimattoman videon edes vahingossa, niin säilytän sen sellaisenaan.

Olen varma, että kuukausien vieriessä eteenpäin sellaisia blogikirjoituksia tulee lisää, joissa on upotuksia ja kaikkien näiden (& olemassa olevien lisäksi) ylläpitäminen kuukausia tai vuosia on suorastaan mahdotonta. Etenkin kun aina ei edes voi olla varma löytääkö YouTubesta jonkin videon vastaavaa kaksoiskappaletta ihan siitä luonnollisesta syystä, että jos yksi sellainen on esimerkiksi poistettu YouTubesta, niin on mahdollista että myös kaksoiskappaleita on voitu poistaa. Lisäksi osa videoista on jo itsessään uniikkeja..

Usein upotuksien ohessa on kuitenkin joko tarkka videon nimi tai jokin muu videon aihetta kuvaava, mutta mahdollisimman selkeä, nimi tai teksti, jonka avulla pitäisi tietää millaisesta videosta oli kyse, vaikkei alkuperäiseen pääsisikään käsiksi. Tämä mahdollistaa sen, että jopa tilanteissa, joissa video on poistettu tai piilotettu tai sen katsominen on muulla tavoin estetty, niin blogia lukevalla on kuitenkin jonkinlainen johtolanka, jolla voi hakea vastaavaa videota.

Minkäkö takia päätin tästä kirjoittaa? Tämä aihe tuli mieleen kun vilkaisin yhtä aiempaa blogausta, jossa oli upotettuja videoita ja muutaman kohdalla tuli virheilmoituksia vastaan, nämä alla:

"Videoon liittyvä YouTube-tili on suljettu, koska kolmannet osapuolet ovat tehneet useita ilmoituksia tekijänoikeusloukkauksista."

Yllä oleva tarkoittaa ettei pelkästään videota, vaan myös YouTube-tili, jolla video oli, on kadonnut YouTubesta. Videon voi mahdollisesti löytää joltakin toiselta YouTube-tililtä, mutta tälläisessä tilanteessa on mahdollista, jopa todennäköistä että kaksoiskappaleiden löytyminen ei ole suinkaan varmaa vaan niitäkin on saatettu poistaa.

"Katso tämä video YouTubessa. Videon omistaja on estänyt videon toistamisen muissa sivustoissa."

Tämä puolestaan tarkoittaa että video on yhä YouTubessa, mutta sitä ei voi katsoa upotuksen avulla. Upotuksen yläosassa pitäisi näkyä videon nimi kun hiirtä vie videon päälle ja nimeä klikkaamalla voi siirtyä YouTubeen katsomaan videon.

Yllä olevat ovat vain pari mahdollista esimerkkiä ja monia muitakin ilmoituksia voi tulla vastaan. Toisinaan näkee jonkun aiemmin nähdyn videon kohdalla merkinnän siitä että video onkin yhtäkkiä yksityinen, vaikka sitä olisi aiemmin voinutkin katsoa julkisesti. Joskus puolestaan voi olla maa- tai aluekohtaisia rajoituksia YouTube-videoille. 

On hyvä kuitenkin muistaa että upotuksia laittaessani blogausta kirjoittaessani kyseiset upotukset ovat vielä toimivia, koska muutoin alunperinkin laittaisin vain tavallisen linkin YouTubeen. Se, mitä videolle tapahtuu tuon jälkeen ei ole vastuullani. Paitsi! Mikäli syystä tai toisesta upottaisin tänne videon, joka olisi omalla YouTube-tililläni, niin silloin tilanne olisi eri, koska olisin itse vastuussa sekä upotuksesta että videon sisältävästä tilistä. Tälläisissä tapauksissa voisin jälkikäteen korjata blogausta sopivaksi katsomallani tavalla mikäli en saisi korvattua rikkoutunutta upotusta uudella vastaavalla.

---

Yllä oleva koski siis pitkälti YouTube-videoita, mutta myönnettäkööt että muitakin upotuksia koskee samat periaatteet. Mikäli upotettu sisältö oli se keskeisin osa kirjoitusta tai sisältöä, niin saatan poistaa upotuksen kokonaan kommentoiden kuitenkin että siitä on upotus poistettu mikäli upotusta ei ole mahdollista korjata.

Netistä löytää monia sivustoja, jotka tarjoavat materiaalin jakoa embed-toiminnolla ja voi olla että saatan yrittää hyödyntää näiden mahdollisuuksia paremmin tulevissa kirjoituksissa. Missään tilanteessa en kuitenkaan voi olla varma, että 3. osapuolen upotukset tulevat toimimaan pitkällä aikavälillä.


Itselläni ei suinkaan ollut tarkoitus näin montaa riviä kommentoida näinkin simppelistä aiheesta, mutta hiukan toistoa tapahtui ja muutenkin vähän tuo venähti.

Brave Frontier RPG

Brave Frontier on Android ja iOS mobiililaitteille suunnattu kevyehkö RPG yllättävän monipuolisilla ominaisuuksilla. Idea on pitkälti erilaisten hahmojen keräilyssä, hyvän ryhmän saamisessa (yhteen ryhmään voi saada maksimissaan 5 omaa hahmoa), hahmojen vahvistamisessa ja mm. juonitehtävien suorittamisessa. Huomaa kyllä kuinka pitkälle mobiilipelaaminen on edennyt matopelien aikakaudesta...

Peli voi vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta toisaalta se on yllättävän sisältörikas ja tarjoaa pitkäksi aikaa pelaamista mikäli tykkää tämän tyylisistä peleistä. Peli itsessään on ilmainen, mutta tarjoaa mahdollisuuden sovelluksen sisäisiin ostoksiin (joka ei suinkaan ole harvinaista nykypäivänä). Peli ei esitä minkäänlaisia mainoksia pelaamisen aikana (toisin kuin jotkut muut kokeilemani mobiilipelit...) ja siinä voi pärjätä mainiosti myös ilmaiseksi.

Tässä pelin traileri: 

Kun niihin katsoo - 'Animesilmien monimuotoisuus'

Yksi tyypillisimpiä ja tunnusomaisimpia piirteitä animelle on animehahmojen silmät. Näitä löytyy lähes yhtä monta erilaista kuin silmien omistajia, siis animehahmoja, on. Vaikkakin yksittäiset silmät (tai silmäparit) vaihtelevatkin hahmolta toiselle, niin yleensä animesarjassa on kuitenkin tiettyjä piirteitä, jotka erottavat tietyn sarjan silmät toisen sarjan silmistä. Eräänä vahvana esimerkkinä olkoon Detective Conan (Meitantei Conan), josta löytyviä silmiä olisi vaikeata erehtyä luulemaan jonkin toisen sarjan silmiksi. Toisaalta on myös sarjoja, joiden jollakin hahmolla on niin uniikit silmät, että sarjassa ei välttämättä ole toista hahmoa samankaltaisilla silmillä.. Yleensä kuitenkin silmät on helppoa yhdistää johonkin hahmoon tai vähintään johonkin sarjaan.

Mikä sitten saa silmistä uniikit? Niiden väritys, muoto ja monet pienet yksityiskohdat vaikuttavat tähän. Silmät ovat animessa yksi oleellisimpia asioita hahmojen ilmaisukyvystä ja joskus on jopa kohtauksia, joissa on zoomattu hahmon silmiin (joko yhteen tai molempiin) ja ne peittävät koko videon hetken aikaa. Tällä ei läheskään aina tarkoiteta että hahmo olisi "lähellä", vaan usein katsojalle annetaan mahdollisuus tulkita silmien elekieltä ja hahmon ilmaisua silmien kautta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi huomauttaa että tietyissä tilanteissa eri animehahmojen silmät voivat vaihtua tavallisesta (siis siitä, miltä ne näyttävät suurimman osan ajasta) kokonaan tai osittain toisennäköiseksi. Vaikkapa One Piecen Luffy silloin kun hän suuttuu tai raivostuu jostakin todella kovasti.

[ANIME] Hitsugi no Chaika: Avenging Battle

Hitsugi no Chaikan toinen kausi. Tämä kausi alkoi syksyllä 2014 ja jaksoja on tätä kirjoittaessa ilmestynyt 7 kappaletta, joista olen ehtinyt katsomaan neljä ensimmäistä. Tähän mennessä nähdyn perusteella voin sanoa ettei laadussa ole tapahtunut muutosta, vaan sarja jatkaa vähintään yhtä hyvänä kuin ensimmäiselläkin kaudella. Alkutunnari on erinomainen, vaikkakin musiikki jää hiukan jälkeen ensimmäisen kauden alkutunnarin musiikista, joskin siinä on omat hyvät hetkensä.

Sarja jatkaa pitkälti siitä mihin ensimmäinen kausi päättyi, mitään pitkiä aikahyppyjä ei ole odotettavissa ja mikäli ensimmäinen kausi jäi näkemättä, niin toisesta kaudesta ei paljoa pystyisi ymmärtämään, ei edes lyhyiden takaumien avittamana. Itse tykkäsin tosi kovasti ensimmäisestä kaudesta ja sille tuli MAL:ssa annettua arvosanaksi 9. Tähän mennessä näkemäni perusteella en todennäköisesti joudu toiseen kauteen pettymään ja pidän erittäin mahdollisena, että annan saman arvosanan myös tällekin.

[ANIME] Ore, Twintails ni Narimasu.

Viimeinkin päätin vaihteeksi kirjoittaa animesta jotakin..

Ore, Twintails ni Narimasu. on syksyllä 2014 alkanut sarja, jonka tarina tai juoni ei ole päätä huimaava, hahmot eivät ole siitä kaikkein syvällisemmästä päästä, mutta tätä on ollut kuitenkin poikkeuksellisen miellyttävää katsoa. MyAnimeList.net mukaan sarjan nimi englanniksi on Gonna be the Twin-Tails!! ja sarja itsessään keskittyy twintailsien pelastamiseen... ja siinä sivussa maailman pelastamiseen.

Sarjassa on toisinaan ihan hauskaa huumoria ja tilanteita, se on sopivan kevyttä katsottavaa (kunhan ei katso sitä liian vakavissaan) ja ajatus (ensisijaisesti) twintailsien pelastamisesta maailman pelastamisen sijaan (josta esimerkkinä vaikkapa klassikko "Magic Knight Rayearth") on omalla tavallaan kiehtova. Ei sillä etteivätkö maailman pelastamissarjat olisi myös hyviä. Tilannehuumorin lisäksi ainakin osasta hahmoja on helppoa pitää eikä alkutunnarikaan suinkaan ole huonoimmasta päästä.

Mikäli itseäsi kiinnostaa twintailsit, tavallisten henkilöiden toiminta supersankareina, päähenkilön sukupuolen vaihdos muodonmuutoksen aikana ja huumorintajuakin löytyy niin ainakin kannattaa edes tutustua sarjaan. Ei tämä kieltämättä kauden kärkeä ole, mutta viihdearvoa tältä löytyy. MAL-arvosanana olen antanut tälle 8, joskin aluksi olin valmis antamaan 7. Sarja on kuitenkin ollut sen verran korkeatasoista viihdearvonsa puolesta että pelkkä seiska olisi tuntunut hiukan vähäiseltä. Etenkin se, että sarjan pahikset ovat järjettömän kliseisen oloisia tekee katsomisesta melkoisen kokemuksen. Ikään kuin sarja melkeinpä parodioisi kategoriaansa kuuluvia "save the world" -tyyppisiä sarjoja.

Taistelukohtaukset, ainakin ne mihin on panostettu hiukankin enemmän ja jotka ovat juonen kannalta vähänkin oleellisempia, ovat kuitenkin ihan näyttäviä ja niitä katsookin mielellään.

Ilmoitus blogiin tulevaisuudessa ilmestyviä pidempiä blogauksia koskien

Vaikka Bloggeria on tullut käytettyä vuosia ja jopa ennen tätä nykyistä blogianikin, niin toisinaan sitä juurtuu tapoihinsa ja unohtaa kuinka asioita voi käyttää eri tavoin. Tuossa hetki sitten satuin vilkaisemaan joitain Bloggerin omia support -sivuja (Get started with Blogger) ja huomasin erään asian, johon en ollut aiemmin kiinnittänyt juurikaan huomiota.

Bloggerista kun löytyy blogitekstin muokkaustilasta painike, joka näyttää vähän kuin revenneeltä paperilta. Kyseinen painike (mouse over -teksti kuvaa sitä "Lisää väli" -painikkeeksi) lisää elementin blogitekstiin, joka "katkaisee" sen ja jättää linkin yksittäisen blogitekstin omalle sivulle. Tämä mahdollistaa sen, että kymmeniä tai satoja rivejä pitkät blogikirjoitukset voidaan etusivulla lyhentää vaikkapa muutaman kappaleen pituisiksi ja loput voi löytää linkkiä seuraamalla. Havainnollistan sitä tässä:

Pohdiskelua blogaamisesta ja itsensä julkaisusta

Toisinaan sitä tulee pohdittua blogailun merkityksestä ihmisille. Tai muutenkin itseilmaisun ja -viestinnän tarpeesta. Nykypäivänä ei ole harvinaista että henkilöltä löytyisi tunnus vaikkapa Facebookista, Twitteristä, YouTubesta tai jostakin blogeja tarjoavasta palvelusta. Toisaalta vielä joitakin vuosia, ehkä vuosikymmeniä, sitten ei varmasti ollut harvinaista että ihmiset kirjoittivat pientä lukollista päiväkirjaa iltaisin ja piilottivat sitä tyynyn alla.. Ei, itselläni ei ole koskaan ollut pientä lukollista päiväkirjaa. Mutta ei ole vaikeata kuvitella että joillakin sellaisia olisi ollut.

Siinä missä joskus kirjoitettiin lähinnä itselleen ja pidettiin oman päivän tapahtumat yksityisinä, niin nykyisin ihmisten "päiväkirjoja" voi melkeinpä lukea Facebookista tai blogeista. Tuossa yhtenä päivänä kun vilkaisin pitkästä aikaa Suomi24:n keskusteluja ja satuin kurkkaamaan blogeista kertovia aiheita, niin sieltä löytyi useita (kai 10+) sivuja, jotka keskittyivät oman blogin mainostamiseen ja linkin jakoon. Blogeja kirjoitetaan yleensä aiheesta kuin aiheesta, mutta erityisesti vapaa-aika, muoti ja lifestyle -tyyliset blogit tuntuivat olevat suosiossa. Hyvin moni mainostetuista lifestyle-blogeista näytti olevan, lyhyen kuvauksen perusteella, noin 12-16 vuotiaiden nuorten lifestyle-blogeja. Osa muista blogeista keskittyi esimerkiksi 16-22 vuotiaiden erilaisiin blogeihin kuten muotiin.

Nuo nuorten lifestyle-blogit laittoivat minut hetkeksi pohtimaan, että mikä saa heissä aikaan sellaisen itseilmaisun tarpeen että he ryhtyvät omaa blogiaan kirjoittamaan. Ei, siinä ei suinkaan ole mitään väärää tietenkään. Pikemminkin mietitytti oliko kaikkien heidän kiinnostus blogin pitämiseen aitoa vai kokiko osa heistä kenties ryhmäpainetta ("koska kaikki muutkin kirjoittaa"). Yleisempi ajatus, joka heräsi noita blogeista kertovia sivuja katsellessa oli vähän laajempi: "kirjoittavatko nämä henkilöt pikemminkin itselleen päiväkirjaa vai kirjoittavatko he muille elämästään ja kokemuksistaan".

Yleinen virhe olisi luulla että kaikki, mitä nettiin kirjoitetaan on kirjoitettu muita ajatellen siitäkin huolimatta että kirjoitetut julkaisut olisivatkin julkisia. Tarkoitan tällä sitä, että jotkut henkilöt saattavat kirjoittaa julkista blogia kuin he kirjoittaisivat yksityistä lukollista päiväkirjaa. Erona vain olisi, etteivät he välittäisi vaikka joku lukisikin sitä. Toisaalta on myös sellaisiakin kirjoittajia, jotka tarkkailevat lukijoiden aktiivisuutta, seuraavat lukijoiden kommenteista ehdotuksia ja pyrkivät kirjoittamaan asioista, joista uskovat lukijoiden olevan kiinnostunut. Vähän sama periaate kuin mitä iltalehdet ynnä muut toteuttavat. Tietenkään blogaajia ei voi rajata vain ja ainoastaan kahden ääripään välille vaan blogaajia on monenlaisia.

Entäpä minä? Itse miellän itseni kai blogaajaksi, joka kirjoittaa mikä itseäni kiinnostaa, mutta toisaalta pyrkii jollain tavoin pitämään mahdolliset lukijat mielessään tekstejä kirjoittaessa. Esimerkiksi en muista aloittaneeni yhtäkään blogausta tekstillä "Rakas päiväkirja, tänään minä...", mutta toisaalta en myöskään ole niinkään kiinnostunut siitä saako blogini lukijoita vai ei. Oikeastaan sellainen kai saa minut pikemminkin hämmentyneeksi. "Miksi joku ylipäätään haluaisi lukea tai seurata blogiani?" nousee luultavimmin mieleen kun sähköpostiin tulee ilmoitusta uudesta lukijasta blogissa. Ja sama myös Twitterin osalta. Ehkä tuo voi tuntua kummalliselta jostakin kun yleensä sitä tavoitellaan lukijoita tai katsojia, mutta toisaalta pidän itseäni ehkä hiukan tylsänä niin kai sitä hämmentyy kun ei ymmärrä miksi ketään kiinnostaisi "seurata" minua tai tekemisiäni tai julkaisujani.

Tuollainen vastavuoroisuus aiheuttaa tietyssä mielessä myös paineita. "Mitä jos satun kirjoittamaan jostakin ja menetän sen seurauksena blogin lukijan?" on välillä käynyt mielessä. Ei varmaankaan ole harvinaista että henkilöön kohdistuvat odotukset tuottavat paineita omia julkaisujaan kohtaan. Mutta palatakseni takaisin alkuperäiseen aiheeseen siitä, mikä yleisesti ottaen saa ihmisille halun julkaista asioita elämästään ja itsestään julkisesti netissä. Ehkä itseilmaisun lisäksi siinä voi olla käytettävissä olevien palveluiden helppo käyttöönotto ja helppo käytettävyys. Esimerkiksi Bloggeriin saa blogin tehtyä muutamalla klikkauksella, etenkin mikäli löytyy jo valmiiksi Googlen tunnukset. Näin ollen kynnys aloittaa blogaaminen madaltuu huomattavasti.

Aiheesta voi olla monta mieltä ja mikäli itse kirjoitat blogia, olet Facebookissa tai Twitterissä, niin mikä sai sinut aloittamaan kyseisen verkkopalvelun käytön ja milloin? Mikäli kyseessä on blogi, niin missä blogi-palvelussa pidät blogiasi ja mistä blogisi kertoo ja millainen henkilö sinne kirjoittaa?
Voit vastata kommenteissä mikäli haluat tai olla vastaamatta mikäli et halua. Itse asiassa oletan ettei kommentteja taaskaan tule, taas yksi todiste lisää sille, että blogini kiinnostus maailmalla (tai edes Suomessa) on hyvin vähäistä. Mutta mikäli satuit tämän kirjoituksen lukemaan kokonaan, niin kiitos. ^^

KitKat ei tykkää SD:stä

Alunperin Android KitKat julkaistiin joskus vuoden 2013 lopulla ja toisin kuin sitä edeltävässä Jelly Beanissä, KitKatissa ei ole mahdollista käsitellä SD-kortin sisältöä kolmannen osapuolen sovelluksilla. Datan lukeminen onnistuu, muttei tiedostojen luonti, siirtäminen, poistaminen tai muut kirjoitusoikeuksia vaativat toimenpiteet. Tämä on kuitenkin jo suht vanhaa tietoa, mutta monelle varmasti siinä mielessä ajankohtaista kun Androidin päivityksissä toisinaan saattaa esiintyä viivettä. Esimerkiksi itse sain tuon KitKat-päivityksen vasta vastikään..

Tästä on seurauksena tietenkin monia ongelmia, kuten joidenkin sovellusten toimimattomuus tietyissä tilanteissa. Aivan kokonaan sovelluksilta ei ole lupaa kuitenkaan evätty vaan ymmärtääkseni niillä on oikeus käsitellä sovelluksen omassa kansiossa olevia tietoja, vaikka ne olisivatkin SD-kortilla.

Nykyään kun SD-korteilla olevan tilan määrää lasketaan kymmenissä gigatavuissa, niin muutos ei ole suinkaan aivan pieni. Onneksi ainakin Samsungin Galaxy S4 ministä löytyvä tiedostonhallintaan tarkoitettu "Omat tiedostot" (eng. My Files) kykenee hoitamaan SD-kortinkin tiedostojen käsittelyä, kuten niiden poistamista sekä siirtämistä, myös tiedostojen siirto puhelimen ja SD-kortin välillä onnistuu, jolloin puhelimeen tallennetut tai ladatut tiedostot voi kyseisellä ohjelmalla siirtää turvaan SD-kortille. Toinen yksinkertainen vaihtoehto on käyttää esimerkiksi tietokonetta tiedostojen siirtämiseen, mikäli niitä on tarkoitus siirtää hiukan enemmänkin kerralla. Esimerkiksi musiikkikokoelman siirto on huomattavasti fiksumpaa tuolla tavoin.

Mikäli olet pohtimassa kannattaako KitKatiin päivittää, niin kieltämättä tämä on yksi asia, joka on hyvä ottaa huomioon. Kuitenkaan tämä ei ole kovin suuri este, kenties lievä hidasti, mikäli itselläsi on ollut tapana esimerkiksi poistaa tai siirtää SD-kortin tiedostoja Google Play -kaupasta ladatulla sovelluksella. Mikäli sen sijaan käytät SD-korttia pikemminkin tietovarastona tai -säilönä, siirtelet tiedostoja tietokoneen ja puhelimen välillä, avaat tai toistat tiedostoja ilman tarvetta niiden muokkaukseen tai uusien tiedostojen luontiin SD-kortille, niin tämän muutoksen ei pitäisi olla huomattava haitta Androidin käytöllesi. Mikäli itselläsi on joitain tekstitiedostoja tai muita dokumentteja, joita muokkailet useasti eri sovelluksilla, niin silloin puhelimen oma tallennustila on fiksumpi ratkaisu.

KitKatissa on tietenkin muitakin muutoksia, osa parempaan suuntaan, osa ehkä huonompaan tai riippuu siitä mistä kukakin tykkää. Itse myönnän että tuon SD-kortin oikeuksien muutoksen tajuamisen jälkeen hiukan harmitti, ehkä kadutti, Androidin päivitys, mutta toisaalta kun sitä mietti rauhallisesti ja tajusi puhelimesta valmiina löytyvän sovelluksen kykenemään tiedostojen siirrot ja poistot niin sitä pystyi jo huokaisemaan helpotuksesta. Lisäksi kun pohdin sitä paljonko minulla on varsinaisesti tarvetta käsitellä SD-kortin tiedostoja, kun osa siinä olevista tiedostoista on kuitenkin joitain video- ja musiikkitiedostoja.

Loppujen lopuksi olen kuitenkin ihan tyytyväinen että päädyin vaihtamaan Jelly Beanin KitKatiin.

Angels on the Battlefield - AMV

AnimeUnity julkaisee YouTube-kanavallaan monenlaisia AMV:tä ja sen perusteella mitä olen ehtinyt nähdä niin aika monet niistä ovat kerrassaan upeita. Tässä esimerkkinä yksi sillä kanavalla julkaistuista AMV:stä, Angels on the Battlefield:









YouTuben lisäksi AnimeUnityllä on profiilinsa myös MyAnimeList.netissä, Google+:ssa, Twitterissä, Facebookissa sekä Vimeossa.

Vuoden 2014 'anime opening' katsausta

Vuosi 2014 on ollut animen osalta hyvinkin kirjava ja vaihdellut hyvistä ja mielenkiintoisista sarjoista vähemmän hyviin sarjoihin. Eikä vuosi ole vielä lopussa. Tällä kerralla en kuitenkaan lähde analysoimaan itse sarjoja tai laatimaan niistä useiden kappaleiden pituisia arvosteluja, vaan keskityn lähinnä muutamien sarjojen alkutunnareihin. Valintaperusteina näiden valitsemiseen olen käyttänyt lähinnä a) musiikkia (mukaanlukien laulu, mikäli löytyy), b) videota, c) animesarjan ja alkutunnarin välistä suhdetta (vastaa muun muassa kysymyksiin 1) kuinka hyvin tunnari sopii sarjaan, 2) millaisen mielikuvan sarjasta voi saada tunnarin perusteella jne.).

Musiikin osalta kiinnitän osittain huomiota siihenkin, kuinka hyvin itse sarjan voi tunnistaa pelkästä alkumusiikista. Eli onko se ns. "mieleenpainuva". Kokemuksesta voin sanoa, että (musiikiltaan) parhaat tunnarit ovat yleensä niitä, joiden perusteella voi tunnistaa sarjan alle viidessä sekunnissa, joskus alle kahdessakin musiikin alkamisesta. On olemassa monia animetunnareita, joita on toisinaan vaikea erottaa toisistaan, mutta myös niitä, joista voi periaatteessa erottaa tarkan tuotantokauden.

Tuo on siis vain yksi näkökulma musiikin tarkastelussa, mutta paljon annan painoa myös sille, miten laulu on laulettu, siis mikäli alkutunnarissa esiintyy laulua. Esimerkkinä tapauksesta ilman laulua on Akatsuki no Yona -sarjan alkutunnari. Kun sanon "miten" niin tarkoitan osittain sitä kuinka kovasti laulaja tuntuu eläytyvän biisiin laulamisen aikana sekä millaisia fiiliksiä biisi saa heräämään.. Tätä on vähän vaikeampi selittää tarkemmin.

Videon osalta pyrin kiinnittämään huomiota muun muassa sarjan hahmojen esittäytymiseen sekä videon yleiseen ulkoasuun. Esimerkiksi alkutunnari, jossa hahmot juoksevat vasemmalta oikealle saisi heikommat pisteet kuin missä hahmot olisi esitelty mielenkiintoisemmin ja näytetty jotain muita mielenkiintoisia asioita, mutta silti spoilaamatta sarjaa liikaa. Visuaalinen ilme, erilaiset tehosteet ja efektit sekä vähän kaikki muukin tuon suuntainen vaikuttaa tässä.

Animesarjan ja alkutunnarin välisen suhteen selventäminen on sitten hiukan hankalampi juttu, mutta yhtenä puolena tästä on esimerkiksi se, kuinka hyvin laulun sanoitusten voisi ajatella kuvaavan sarjan luonnetta tai teemaa. Tai kuinka video voisi ehkä esitellä jotakin sarjan tapahtumapaikoista kaiken muun ohessa. Lisäksi sarjassa esiintyvien symbolien tai värien käytön näkyminen alkutunnarissa korottaa tätä. Tämä on kuitenkin pitkälti sellainen "musta tuntuu" -juttu, jota on tavallaan hankalampi kuvailla.

Voisi myös todeta että toisinaan nämä perusteet arvioinnille voi tuntua hiukan abstrakteilta ja joskus osa niistä menee pitkälti "tältä tuntuu" -fiiliksen mukaan, joskin tälläisiä arvosteluja varten pyrin yleensä katsomaan saman alkutunnarin useampaan kertaan ja tarkastelemaan sitä tarkemmin ja perustelemaan mielessäni miksi jokin siinä olisi hyvää tai huonoa.


Huom.! Osassa YouTubesta upotetuista videoista löytyy ylimääräistä reunusta. Tämä johtuu itse videosta ja paremman katselunautinnon voi saada mikäli katsoo videota koko kuvaruudulta (fullscreen). 
S = Season (kausi), S1 myös niillä sarjoilla, joilla on vain yksi kausi koko sarjassa. Esimerkiksi S2 OP1 tarkoittaisi toisen kauden ensimmäistä OP:ta.

---

Sword Art Online 2 Opening - S2 OP1


Tämän musiikki saa itseltäni korkeat pisteet. Videossa itsessään ei ole juuri mitään ihmeellistä, mutta toisaalta ei siinä suuria heikkouksiakaan ole. Se ei vain "vakuuta" samalla tavoin kuin jotkin muut animetunnarit. Keskiverto pisteet animesarjan ja tunnarin välisestä suhteesta, etenkin juuri musiikin osalta. Kokonaisuutena kuitenkin tykkään tästä OP:sta, vaikka ei olekaan odotukset ylittävä.

---

Hitsugi no Chaika OP - S1 OP1


Tämäkin saa minulta kehut erityisesti musiikin osalta. Video ei ole huono, mutta voisi olla parempikin. Vähän vajaat keskiverto pisteet animesarjan ja tunnarin välisestä suhteesta... Kokonaisuutena tykkään tästä, joskin video voisikin olla paremmin sopusoinnussa.

---

Madan no Ou to Vanadis - S1 OP1


Siitä huolimatta ettei sarja itsessään tunnu kuin ehkä "vain" 8/10 arvoiselta (MAL-arvostelun mukaan), niin huomaa kyllä että alkutunnariin on panostettu. Musiikki ja video toimivat sekä yksinään, mutta etenkin yhdessä ja ilmaisevat hyvin sarjaa. Siitä huolimatta ettei sarja itsessään ole niitä kaikkein parhaimpia vuodelta 2014 (joskin on ollut ihan mieluisaa seurata sitä), niin myönnän tämän OP:n olevan yksi tämän vuoden suurista suosikeistani.

---

No Game No Life OP - S1 OP1


Ikävä kyllä yhdestä tämän vuoden suosikkianimeistani alkutunnarissa olisi kylläkin parantamisen varaa. Musiikki kyllä yksinään kuulostaa hyvältä ja video sopii hyvin animeen liittyen, mutta joko musiikki ei oikein sovi videoon tai video ei oikein sovi musiikin kanssa yhteen. Tosin jos näistä jompi kumpi pitäisi vaihtaa niin mieluummin kai musiikki, sillä itse videossa on useampikin asia, josta tykkäsin. Kokonaisuutena tämä alkutunnari ei ole kuitenkaan lähelläkään vuoden kärkeä ja jää helposti mm. SAO:n ja Chaikan alle.

---

Gekkan Shoujo Nozaki-kun OP - S1 OP1


Monesti olen ollut tästä alkutunnarista montaakin mieltä ja suoraansanottuna en edes alkujaan ollut varma mitä mieltä olisin siitä ollut, siis sen osalta kuinka hyvin video ja musiikki sopii toisiinsa tai animesarjaan. Mitä enemmän asiaan alkoi kiinnittämään huomiota, niin sitä enemmän sitä huomasi musiikin kuulostavan hyvältä, videon sopivan musiikkiin ja alkutunnarin (siis kokonaisuutena) sopivan animeen. Muutamia yksittäisiä kohtia ehkäpä huomioimatta. Itse anime on yksi suurista tämän vuoden suosikeistani ja alkutunnari jää vain hiukan jälkeen Madan no Ou to Vanadis -sarjan OP:sta jälkeen. Kokonaisuutena tämä on kuitenkin tämän vuoden kärkeä alkutunnareiden osalta.

---

Selector Infected WIXOSS OP - S1 OP1


Tästä OP:sta olen hiukan ristiriitaista mieltä. Video tuntuu toisinaan liian suoraviivaiselta, mutta toisaalta siinä on monia hyviä tilanteita esim. hahmojen esittelyn aikana. Musiikki on itsenäisesti ihan kelvollinen, mutta toisaalta ei tunnu videoon tai juuri sarjaankaan ihan sopivalta.. Se, miltä alkutunnari kokonaisuutena tuntuu ja etenkin animesarjaan nähden, on myös vaihtelevaa. Selvästi se kuvaa hyvin sitä, mistä sarjassa on kyse, esittelee hahmot, muttei spoilaa juonta. Kaikki nämä ovat hyviä puolia ja sinänsä tykkään miten nuo on otettu huomioon. Toisaalta juuri musiikin ja videon välinen suhde tunnarin aikana on melkeinpä häiritsevää, joskin olen kyllä huonompiakin esimerkkejä elämän aikana kuullut. Kokonaisuutena ihan mielenkiintoinen tunnari, mutta jää hiukan keskiverron alapuolelle..

---

Tähän ei ole tietenkään otettu mukaan kaikkia kuulemiani 2014 anime OP:ta, ja varmasti olen saattanut unohtaa ainakin muutaman. Valinnat on tehty lähinnä oman mielipiteen pohjalta niiden tunnareiden joukosta, jotka ovat lähinnä jääneet mieleen vuoden 2014 alkaneista uusista kausista / sarjoista. Mikäli oma lempisarjasi tai -tunnarisi jäi mainitsematta niin voit toki kommentoida siitä ja voi olla että se voi päästä mukaan johonkin toiseen blogaukseen, mikäli käsittelen samaa aihetta vielä ennen vuoden vaihdetta. Mikäli yrittäisin järjestää yllä olevat alkutunnarit parhausjärjestykseen, niin järjestys olisi kai seuraavanlainen (suluissa arvio kokonaisarvosanasta 0 - 10 MAL-arvosanoin):

1. Madan no Ou to Vanadis (9) 
2. Gekkan Shoujo Nozaki-kun (8)
3. Hitsugi no Chaika (7) 
4. Sword Art Online 2 (7)
5. No Game No Life (5) 
6. Selector Infected WIXOSS (5) 

Myönnettäkööt että listalle pääsi yllättävän keskivertojakin alkutunnareita pelkän "kärjen" sijaan, mutta toisaalta ei ole pahitteeksi, jos on vertailukohtaa johonkin muuhunkin.

Mikäli omissa arvioinneissani on mielestäsi jotakin suuresti vialla niin tarkempia analyyseja ja perusteluja yksittäisille alkutunnareille saa toki pyytää kommenteissa, mutta en toisaalta ole täysin varma kuinka tyhjentävästi osaisin kaikkiin vastata.

Kun jelly beanit eivät enään kelvanneet..

Tuossa aiemmin tällä viikolla tuore androidini ilmoitti kyllästyneensä Jelly Beaneihin ja vänkäsi KitKatin perään. Hiukan mietin antaisinko periksi, mutta täytyyhän sitä toisinaan myönnytyksiäkin tehdä ja sanoin että mikäpä siinä..

Kyseessä oli siis käyttöjärjestelmäpäivitys älypuhelimeeni ja se veikin megan jos toisenkin ja hiukan hirvitti ryhtyä sen suuruiseen operaatioon, etenkin kun puhelin oli ollut vasta muutaman viikon käytössä ja tietty se varoitteli kaikenlaista ja kyseli olenko aivan varma. En ollut mutta klikkasin OK:ta silti.

Tiedostoja se lataili jos jonkin aikaa ja päivitteli asioitaan toisen mokoman ja lopulta kun se suoriutui tehtävästään niin ulkoisesti siinä ei yhdellä silmäyksellä näyttänyt olevan juurikaan eroja. Hiukan huolellisemmin katsottuani huomasin että ainakin jotain pieniä muutoksia on ainakin tapahtunut ja voi olla että sisäisiä muutoksia on voinut tapahtua sitäkin enemmän. Oli miten oli, mutta nykyisin Galaxy S4 Minin alla kehrääkin KitKat 4.4.2 edellisen Jelly Bean 4.2.2 sijasta.

Syytä yllättäen tapahtuneeseen päivitykseen en osaa sanoa, siihen miksi vasta parin viikon käytön jälkeen puhelin vänkäsi jotain uutta ja kivaa, mutta sellaista se teknologia on. Ja onhan KitKat (4.4.2) sentään julkaistu jo noin vuosi sitten (December 9, 2013).

Mikäli Androidin eri versiot kiinnostavat, niin niistä lukemisen voi aloittaa esimerkiksi Wikipediasta.

Crystal Fair (4-6.7.2014)

Tiedän että blogaan tästä todellakin kuukausia myöhässä, mutta pakkohan sitä on vähintään omassa blogissa mainita kuinka tuli käytyä yhdessä kesän suurimmista tapahtumista, Crystal Fairissä. Kyseessä oli Suomen mittakaavassa tähän mennessä suurin MLP:FiM -aiheinen coni-tapahtuma ja mainittakoot että tapahtuma oli kansainvälinen eli ohjelmat (paneelit yms.) pidettiin englanniksi ja tapahtumaan oli saatu kunniavieraiksi Daniel Ingram, Tabitha St. Germain ja Anneli Heed.

Tapahtuma oli kolmipäiväinen + lauantai-ilta Nosturissa ja sisälsi tosi monipuolisesti kaikenlaista ohjelmaa Finlandia-talossa. Niin juuri, Finlandia-talossa! Tässä oli itselleni samalla tilaisuus käydä yhdessä Suomen arkkitehtuurin taidonnäytteistä, vieläpä Alvar Aallon suunnittelemassa, samalla kun osallistuin Suomen suurimpaan ponitapahtumaan. Niin sanotusti kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Paneeleiden ja muun ohjelman lisäksi paikalla oli myös runsain mitoin myyntipöytiä, jotka lähes notkuivat tavaroiden painosta. Siis vertauskuvallisesti. Pinssit, paidat tai muut kevyemmät tuotteet eivät yleensä paljoa paina, edes suuremmassa määrin. Itselleni mukaan tarttui "muutamien" pinssien lisäksi nämä kaksi:

Tuollainen kaulaan ripustettava juttu ja lisäksi muki. Kaksi oikeanpuoleista kuvaa ovat samasta mukista.

Yllä olevien lisäksi muita mukaan tarttuneita muistoja tapahtumasta olivat nämä:

Vasemmalla tapahtuman ohjelma. Kolmessa muussa kunniavieraiden nimikirjoitukset.

Nimikirjoituksia joutui jonottamaan aika pitkälti, osa oli hakenut omansa lauantaina, mutta ne keneltä jäi ne silloin väliin pääsivät "etuilemaan" sunnuntaina jonottaneita ja silloinkin sunnuntain normaali jono oli kasvanut aika pitkäksi. Itse olin sunnuntaina saapunut noin tuntia etukäteen jonottamaan nimmareita ja jonossa oli jo silloin noin 10-15 henkilöä. Minuuttien kuluessa jono kasvoi kasvamistaan ja sitä katsellessa kävi selväksi ettei nimmarien jakamiselle varattu aika suinkaan riittäisi kaikille halukkaille.

Sen jälkeen kun nimmarien jako alkoi niin lauantaina jonottaneet pääsivät siis sunnuntain jonon edelle, mutta kärsivällisyys kyllä palkittiin kun oma vuoro koitti. On kyllä ainutlaatuinen tilaisuus päästä ihan kasvotusten tapaamaan sarjassa vaikuttaneita henkilöitä ja etenkin Danielin ja Tabithan tapaaminen oli aivan erityistä. Tästä olen kovin kiitollinen Crystal Fairille että sen järjestäjille, kun vastaavanlaista olisi ennen ehkä voinut kokea lähinnä vain BronyConin kaltaisissa suurissa ponitapahtumissa ja kun tilaisuus tuli Suomeen asti, niin eihän sitä voinut päästää käsistä.

Ohjelmasta itsessään voisi sanoa että kaikkien paneelien ja muun ohjelman seuraaminen oli sekin ikimuistoinen kokemus ja vaikka en tapahtuman laajuudesta ja kansainvälisyydestä huolimatta kovin paljoa jutellutkaan tapahtumaan saapuneiden kanssa, niin muutaman aiemmin tuntemattoman henkilön kanssa ehdin kyllä vaihtaa sanan tai parikin. Hienoa tapahtumassa oli sekin, että se teki poni-ilmiötä tunnettummaksi Suomessa myös niiden parissa, jotka olivat tutustuneet itse sarjaan vasta vastikään.

Kolmeen päivään mahtui sen verran ohjelmaa, että tyydyn tässä vain jälkifiilistelyihin ja kertaamaan joitain kohokohtia. Pidempään muisteluun tapahtuman eri vaiheista en useita kuukausia tapahtuman jälkeen kuitenkaan viitsi ryhtyä. Tapahtuman ulkopuolisen erityiskiitoksen voisin kuitenkin antaa pikkusiskolleni, joka ystävällisesti suostui majoittamaan minut pääkaupunkiseudulla, melko lyhyen junamatkan päähän tapahtumasta.

Re: Blogin otsikkokuvan vaihto

Tiedän, tiedän. Eihän siitä ole edes kahtakaan kuukautta kun edellisen kerran vaihdoin "otsikkokuvan" (Blogin otsikkokuvan vaihto), itse asiassa Twitter käyttää vastaavassa paikassa olevasta kuvasta termiä "otsakekuva" ja taisin varmaan jossain muuallakin nähdä samankaltaista termiä, joten alan itsekin tästä lähtien puhumaan siitä pikemminkin otsakekuvana. Facebookissa vastaavanlaisessa paikassa sijaitseva kuva sen sijaan tunnetaan "kansikuvana", minkäköhän kansi se mahtanee olla...

Muutokselle oli muutamia syitä. Ensinnäkin melkein heti edellisen kuvan tekemisen jälkeen tajusin haluavani kuvan kattavan blogin keskiosan koko leveydeltä. Keskiosan leveys on 1080 pikseliä, tosin uskoakseni Blogger joutuu näyttämään kuvaa 1060 pikselin leveydeltä, jotta molemmille puolille jää hiukan tilaa.

Eräs toinen syy oli siinä kun Twitteriin tuli mieleen lisätä semmoinen otsakekuva eikä itselläni ollut mitään riittävän isoa, suosituksena oli 1500x500, ainakin Twitterin ehdottamat valmiit otsakekuvat ovat tuota kokoa, ja toisaalta halusin hiukan yhtenäistää Twitterin ulkoasua blogin kanssa. Facebookin vastaava kuva olisi kai ollut riittävän iso, mutta tosin jos olisin sitä käyttänyt niin ristiriita olisi ollut juuri tuon ulkoasun yhtenäistämisen blogin mukaisesti. Pikemminkin saatan ehkä vaihtaa Facebookin kuvaa blogin kuvan mukaiseksi eikä toisin päin.

Lisäksi eräs syy oli siinä kun aiemmin olen joutunut tyytymään lähinnä viiteen eri hahmoon, siis 750x / 5 = 150 ja kuvia oli 5 kpl 150x150. Ensinnäkin olin usein joutunut karsimaan monia hahmoja vain siksi "ettei mahtunut" kun nyt puolestaan jouduin miettimään mitä vielä saisin mahtumaan. Hahmojen valinta oli aika pikainen ja pyrin käyttämään enimmäkseen niitä hahmoja, joita oli edellisessä 750x150 kuvassa, mutta myös poimimaan pari lisää.

Pohjakuvaksi yritin valita sellaisen, jossa oleva hahmo ei veisi kaikkea tilaa ja tarjoaisi mahdollisuuden lisätä muita hahmoja mukaan. Taustahahmon oli tarkoitus myös mahtua riittävän hyvin kuvaan mutta myös viedä riittävästi tilaa, ja mieluiten melko keskeltä, jottei se jäisi ns. taka-alalle muiden hahmojen viedessä huomiota.

Vielä yhtenä syynä uudistuneeseen kuvaan oli tekstin asettaminen pysyväksi osaksi kuvaa eikä vain erillisen tekstin ("maalattavan") asettaminen kuvan päälle. Nykyisessä kuvassa teksti on kiinteänä osana kuvaa ja uskoakseni sen väri vastaa aika hyvin samaa kuin aiemminkin, fontti on tosin mitä todennäköisimmin eri. Lisäksi asettelin tekstin tuollaisen yksiväriseen kulmista pyöristettyyn laatikkoon, jotta se nousisi selkeämmin esiin kuvasta. Alunperin olin ajatellut asettaa yksivärisen laatikon ilman opacityä, mutta se kävi oikeastaan vahingossa ja huolimattomuuttani, mutta koska tulos näytti hyvältä niin päädyin pitäytymään siinä.

Kuvan hahmoista voisi mainita että yläriviltä vasemmalta oikealle löytyvät Kagamine Rin (Vocaloid), Kaname Madoka (Mahou Shoujo Madoka Magica), Furukawa Nagisa (Clannad) sekä Sinon eli Asada Shino (Sword Art Online II) ja alariviltä puolestaan löytyvät (samassa järjestyksessä) Maeko (Sakura Spirit), Chiyo Sakura (Gekkan Shoujo Nozaki-kun), Princess Twilight Sparkle (My Little Pony: Friendship is Magic) sekä Wendy Marwell (Fairy Tail) ja pohjana olevassa kuvassa on Jibril (No Game No Life). Näistä ehkä huomionarvoisin asia on että Sakura Spirit on peli, kun puolestaan suuri osa muista hahmoista on peräisin animesarjoista.

Perusteet hahmojen valinnalle olivat osin väljät eivätkä ihan kaikki perustuneet pelkästään ehdottomiin suosikkeihini. Tästä on esimerkkinä vaikkapa SAO II:n Sinon, joka ei hahmona ole suinkaan huono, mutta olisin toki pienellä vaivalla voinut keksiä jonkun huomattavasti sopivammankin hänen tilalleen. Yhtenä perusteena kuvan valinnalle oli myös se, kuinka hyvin hahmon saisi järkevästi mahtumaan ympyrän kokoiseen alueeseen.

Kaiken tämän lisäksi tummensin hiukan otsakekuvaa, jotta se sopisi paremmin taustakuvan kanssa blogiin. Nyt se sulautuu paremmin osaksi taustaa, silti näyttäen blogin nimen selkeästi, kuin jos koko kuva olisi "kirkas". Otsakekuvasta tuli myös korkeampi kuin edeltäjästään ja vaikka tämä avaa uusia mahdollisuuksia, mitä kuvaan voin upottaa, niin pahoittelen kovasti mikäli se vie liiankin suuren osan blogin lukijoiden kuvaruudusta.

Kokonaisuutena olen tähän uuteen otsakekuvaan erityisen tyytyväinen ja hieno. En usko, että vaihtaisin tätä nykyistä pitkään aikaan ja silloinkin luultavimmin säilyttäisin kuvan mitat, tai mittasuhteet, pitkälti samoina.