Anime 2017 | Talvi & Kevät

Nyt kun vuoden 2017 ensimmäinen puolikas on melkein ohitse, niin voisi olla hyvä aika tarkastella millaista vuoden animetarjonta on tähän mennessä ollut.

Nostan esiin muutamia sarjoja, joista olen itse tämän vuoden aikana nauttinut ja lausun niistä muutaman sanasen.

Talvi 2017:

• Demi-chan wa Kataritai 
• Demien kouluelämää. 
• Gabriel DropOut 
• Kun enkeli maahan lankesi näin... ja toi komedian tullessaan. 
• Kemono Friends 
• Matkalla "eläinhahmojen" kanssa. 
• Kobayashi-san Chi no Maid Dragon
• Lohikäärme jää asumaan ihmisen luokse. 
• Kono Subarashii Sekai ni Shukufuku wo! 2
• KonoSuba fantasia parodian uudet jaksot! 
• Little Witch Academia
• Melkein kuin Harry Potter, muttei sinnepäinkään. 
• Youjo Senki
• Kun uudelleensynnyt toiseen maailmaan taikasotilaaksi. 

Kevät 2017: 

• Boku no Hero Academia 2nd Season
• Sankaritarinan uudet jaksot. 
• Clockwork Planet
• Kun maailmaa ei enää ole sellaisena kuin me sen tunnemme. 
• Dungeon ni Deai wo Motomeru no wa Machigatteiru Darou ka Gaiden: Sword Oratoria
• Danmachin tarina erilaisesta perspektiivistä. 
• Eromanga-sensei
• Sisaruselämää sekoitettuna komediaan...?
• Hinako Note
• Kauden CGDCT. 
• Re:Creators
• Mitä jos fiktiiviset hahmot olisivatkin yhtäkkiä totta? 
• Renai Boukun
• Todiste siitä, että kun liika on liika, niin siinä on sopivasti parodiointia. 
• Rokudenashi Majutsu Koushi to Akashic Records
• Toisin kuin LWA, tämä taikakoulu sarja keskittyy enemmän toimintaan kuin seikkailuun. 
• Sakura Quest
• Kuvaus elämän yllättävien haasteiden kohttamisesta ja niistä selviytymisestä. 
• Seikaisuru Kado
• Muukalaisen saapuminen valtavan kokoisessa kuutiossa. 
• Shingeki no Kyojin Season 2
• Titaanien vastaisku. 
• Shuumatsu Nani Shitemasu ka? Isogashii desu ka? Sukutte Moratte Ii desu ka?
• Fantasiaa, toimintaa, romantiikkaa. 
• Zero kara Hajimeru Mahou no Sho
• Erilaisempi versio keskiajan noitavainoista. 

Harkitsin jättäväni vielä jonkinlaisia erityismainintoja erityisesti tykkäämistäni sarjoista, mutta olisin loppujen lopuksi joutunut valitsemaan aika monta sarjaa tuosta ylempää, kun jopa yllä olevat listatkin ovat jo käyneet jonkinlaista karsintaa. Muutaman kai voisi kuitenkin nostaa esiin. 

Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että luettelemani sarjat olisivat kaikki ysin tai kympin arvoisia, täydellisiä ja että jokainen nauttisi niistä ekasta sekunnista alkaen. Pikemminkin listassa on kyse sarjoista, joiden äärellä itse olen viihtynyt enemmän tai vähemmän ja joille ainakin voi antaa mahdollisuuden. 

En tietenkään osaa kirjoittaa sarjoille kuvauksia tai lyhyttä ja ytimekästä lausetta, josta selviäisi mikä sarjassa on ollut sellaista, mistä olen itse tykännyt, mutta yritin tiivistää ainakin jotain siten että sarjasta voisi saada edes jonkinlaisen mielikuvan muuten kuin vain sarjan nimen perusteella. Muutamien kohdalla oli erityisiä vaikeuksia saada jotain kunnollista ja ytimekästä aikaan, muutamaan en ole vieläkään oikein tyytyväinen, mutta parempaakaan ei ole tullut mieleen. 

Talven sarjoista Kemono Friends yllätti minut täysin. En olisi ekan jakson perusteella uskonut että katsoisin koko sarjan mielelläni loppuun asti sekä kiinnostuisin juonesta ja tarinasta hahmojen lisäksi. Kun sarjaan pääsi sisään ja alkoi tuntemaan jaksojen rakennetta ja hahmoja, niin lopulta sitä jäi kaipaamaan lisää ja lisää. 

Kevään sarjoista on hankalampi tehdä valintaa, etenkin kun sarjat vielä jatkuvat, mutta Re:Creators on tuntunut erinomaiselta sarjalta mikäli erään hahmon salailevan käyttäytymisen jättää huomiotta. Suurin osa hahmoista, sarjan idea, tarina, toiminta, tapahtumat, musiikki ja moni muu asia sarjassa on jättänyt minut haluamaan lisää ja mikäli sarja jatkaa vähintään tälläisenä, tai toivottavasti vieläkin parempana, niin saatan jäädä kaipaamaan tätä sarjaa sitten kun se loppuu. 

Mikäli kevään sarjoista jättää jatko-osat ja 2. kaudet huomiotta, niin Renai Boukun, Rokudenashi ja Zero kara ovat pitkälti olleet sarjoja, joista olen nauttinut.

---

Tiedän että etenkin talven sarjoista minulta jäi osa joko katsomatta tai katsomatta loppuun asti. Aika on rajallista ja epäilen että kenenkään aika riittäisi kaikkien kausisarjojen katsomiseen muun elämän ohella. Siellä oli kyllä sarjoja, joihin luultavasti palaan vielä tulevaisuudessa paremmalla ajalla.

Kuulumisia, pelejä, animea, poneja ja taustakuvan vaihtoa yhdellä kertaa!

Tervehdys!

En ole "vähään" aikaan kirjoittanut blogiin ja siitä voisin syyttää montaakin asiaa, kuten ajanpuutetta, omaa laiskuutta, "teen sen vähän myöhemmin" -asennetta ja montaa muutakin asiaa, mutta fakta on ettei periaatteessa pitäisi olla mitään järkevää, uskottavaa ja realistista syytä sille, miksi en ole saanut edes yhtäkään, edes pientäkään, blogausta aikaan reilusti yli vuoden pituisella aikavälillä.

Viime vuoden keväällä opiskelu ei oikein sujunut, kesällä (2015) oli muuttoa ja sen sellaista, syksyllä oli valmistautumista valintakokeisiin uutta opiskelupaikkaa varten ja lopulta pääsin aloittamaan Metropoliassa vuoden 2016 alussa. Lisäksi viimeisen puolen vuoden ajalta tuli ansaittua 30 op, mikä on enemmän kuin mitä olen pitkään aikaan saanut opiskelusta. Uurastuksen hedelmät siis näkyvät! Toisin sanoen elämäntilanne sekä siitä aiheutuvat ylisuoriutumisen paineet ovat omalta osaltaan hillinneet blogiini kirjoittamista ajattelumallin ("mikäli säännöllinen blogiin kirjoittaminen näkyy opintomenestyksessä, niin ---") vuoksi.

Koska kuitenkin sain tältä puolelta vuodelta opintopuolelta jotain aikaankin ja lisäksi itselläni sattui olemaan hiukan aikaakin, niin totesin että miksen hyödyntäisi tilaisuutta ja viimeinkin kirjoittaisin jotakin tänne. Eihän nämä tekstit tänne itsestään sentään ilmesty.

---

Koska edellisestä blogauksesta on melkein ikuisuus, niin en ole tämän blogin puolella ollenkaan kertonut että aloitin pelaamaan LoveLive! School idol festival (tai lyhyemmin LLSIF) peliä tuossa huhti- ja toukokuun vaihteessa 2015 eli sitä on tullut pelattua jo yli 400 päivää. Twitterin puolella olen aiheesta kirjoitellutkin kuluneen vuoden varrella enemmän ja vähemmän. Love Liven pohjalta on olemassa kahden kauden verran animea sekä leffa. Suosikkihahmoni on ehdottomasti Kousaka Honoka (1 , 2). Lisäsin myös linkin School Idol Tomodachi -sivun profiiliini blogin ylälaitaan, jossa on myös muutaman muunkin sivuston linkit eri profiileihini.

Pelien osalta voisin nostaa esiin The Legend of Heroes: Trails in the Sky Second Chapter, joka on jatkoa aiemmin blogaamalleni pelin ykkösosalle. Säästän tarkemman kuvailun myöhemmäksi, mutta jo nyt voin sanoa että kyseinen jatko-osa ylitti kaikki odotukseni, oli odottamisen arvoinen ja ehdottomasti parempi kuin ykkösosa, joka ei suinkaan tarkoita että ykkösosa olisi ollut lainkaan huono. Lisäksi jatko-osa oli ensimmäistä osaa pidempi ja jatkoi suoraan siitä mihin ensimmäinen oli päättynyt. Kyseiset kaksi peliä saivat minut haluamaan lisää tuota pelimaailmaa ja vaikka Estellen ja Joshuan tarina päättyikin näihin kahteen peliin, niin muita samaan pelimaailmaan sijoittuvia pelejä on olemassa ja pitänee vain toivoa, ja odotella, että niitä saapuu PC:lle ajan myötä.

Vuonna 2015 ilmestyi myös Ori and the Blind Forest, jonka DE (Definitive Edition) ilmestyi noin vuotta myöhemmin (PC julkaisu viivästyi toisin kuin XB1 versio) eli keväällä 2016. Peli on graafisesti upea 2D-tasoloikaksi ja sen äänimaailma vieläkin upeampi. Pelin prologue on siitä paremmasta päästä ja peli hyödyntää visuaalisesti pelin taustaa ja etualaa (background, foreground) erinomaisesti. Kaiken kruunaa pelihahmon ketterä liikkuvuus ja erinomainen ohjattavuus. Peliä on toisinaan kutsuttu vaikeaksi tai vähintään haastavaksi, mutta mahdoton se ei suinkaan ole. Kaksi tärkeää asiaa peliä pelatessa on kuitenkin syytä muistaa: alueitten huolellinen tutkiminen erinäisten bonusten (energy & life cells) sekä pelin manuaalinen tallentaminen riittävän usein. Peli tekee automaattisia tallennuksia suht harvaan, joten niihin ei ole syytä liikoja luottaa. Pelin Definitive Edition sisältää monia lisäyksiä ja parannuksia alkuperäiseen nähden.

Kumpaakin yllä mainitsemaa peliä (Trails SC sekä Ori) voin suositella, joskin Trails SC:tä niille, jotka ovat ensimmäisen osan jo pelanneet, koska muuten tarinasta on osa hukassa.

---

Viime vuosi oli animen osalta varsin vaiherikas, mutta muutama kultamunakin löytyi risukasasta. Kaikista sarjoista tarkempi kertominen vaatisi useamman sivun pituista blogausta, joten tyydyn pikemminkin kertomaan sarjoista lyhyesti tai mainitsemaan sarjan vain nimeltä. Koska en ole animesta pitkään aikaan kirjoittanut, niin kaikkia niitä sarjoja, joista olen pitänyt ainakin hiukan, on ehtinyt kertymään runsaasti, joten otan esiin vain sarjoja jotka erityisesti ovat jääneet mieleeni.

Dungeon ni Deai o Motomeru no wa Machigatteiru Darou ka
Ne, jotka eivät sarjaa nimeltä muista saattavat kuitenkin tunnistaa sarjan hahmon nimeltään Hestia, josta nopeasti tuli yksi viime vuoden tunnetuimpia / tunnistetuimpia animehahmoja.

Ore Monogatari!!
Ehdottomasti suosikkini animeromanssi-sarjoista. Takeon ja Yamaton seuraaminen oli viime vuonna parin kauden ajan viikoittaista nautintoani.

Shokugeki no Souma
Onko nälkä? Eikö? Se kyllä korjaantuu katsomalla tätä ruoanlaitosta kertovaa sarjaa.

Love Live! The School Idol Movie 
Yksi viime vuoden eniten odottamiani leffoja eikä syyttä kun Honoka & muut tekevät leffasta ikimuistoisen kokemuksen.

Akagami no Shirayuki-hime 
Tämän sarjan vahvaluontoinen punatukkainen tyttö vie naapurivaltion prinssin sydämen. Ja katsojien siinä samalla. Lisäksi sarjasta on jo toinenkin kausi julkaistuna.

Gakkou Gurashi!
Mikäli et katso millä genreillä sarja on tagattu, niin ensimmäinen jakso voi saada sinut hyvinkin hämillesi ja kenties päästät pienehkön "Mitä minä oikein olen katsomassa?" -äännähdyksen. Tämä oli yksi suurimpia yllättäjiä kesältä 2015.

GATE: Jieitai Kanochi nite, Kaku Tatakaeri 
Valtiot löysivät tiensä toiseen maailmaan portin kautta. Sarjan aihe ei suinkaan ole ennestään tuore tai uusi, mutta toteutus on yllättävän hyvä ja pyrkii realismiin. Lisäksi tästä tuli jo toinenkin kausi.

Himouto! Umaru-chan
Komedia, josta kuulin vasta kun kaikki muut olivat jo ehtineet nähdä. Katsoin, tykkäsin, jäin kaipaamaan lisää.

Monster Musume no Iru Nichijou
Päähenkilö saa tehtäväkseen hieroa tuttavuutta eri lajien kesken ja auttaa näihin kohdistuvien ennakkoluulojen vähentämisessä.

Overlord
Madhouse Studios. Pitääkö vielä sanoa lisää?

Rokka no Yuusha
Anime, josta monikaan tuskin odotti paljoakaan, mutta joka antoi enemmän kuin lupasi ja sai minut haluamaan joko toista kautta tai alkuperäisteoksen lukemista. Vuoden 2015 paras cliffhanger kauden lopussa. Ainakin puolet kauden jaksoista sai minut pitkään miettimään vastausta kysymykseen "Kuka se voisi olla?" ja onnistui siinä aina kauden loppuun saakka.

Wakaba＊Girl
Ei ehkä ihan jokaiselle, mutta jaksot olivat lyhyitä ja pirteitä (?).

One Punch Man 
Se kaljuuntunut supersankari, joka tekee kaikesta selvää yhdellä iskulla. Juuh, sarja on oikeasti parempi kuin tuo kuvaus antaa ymmärtää.

Rakudai Kishi no Cavalry
Tämän katsominen jäi itselläni hiukan kesken, mutta oli itselleni yksi syksyn 2015 yllättäjiä.

Kevät 2016, osa katsomistani sarjoista:
12-sai.: Chiccha na Mune no Tokimeki (*)
Boku no Hero Academia (***)
Bungou Stray Dogs (*)
Flying Witch
Gyakuten Saiban: Sono "Shinjitsu", Igi Ari!
High School Fleet (*)
Koutetsujou no Kabaneri (**)
Netoge no Yome wa Onnanoko ja Nai to Omotta? (*)
Re:Zero Kara Hajimeru Isekai Seikatsu (***)
Sakamoto desu ga? (*)
Sansha Sanyou
Sousei no Onmyouji

Näistä kevät 2016 sarjoista olen muutamalle antanut tähtiä (*) sulkujen sisällä yhdestä kolmeen mikäli voin erityisesti suositella. Kolme tähteä on yhtä tähteä parempi. Sarjat ovat vielä kesken ja osa näistä päättyy melko pian, mutta ainakin Re:Zero jatkuu vielä kesän ajan.

Näistä tosiaankin molemmat kolmen tähden sarjat (Re:Zero, Boku no Hero Academia) sekä kahden tähden Kabaneri ovat sellaisia, joita ei kannata skipata, mutta yhden tähden sarjoihin voi myös tutustua hyvän sarjan toivossa. Tähteä vaille jääneet sarjat eivät välttämättä ole omasta mielestäni huonoja, mutta niitä on hankalampi suositella.

Edit, 10.6.2016 (13:30):
Positiiviset maininnat Kabanerin osalta koskevat jaksoja 1 - 8. Jakso 9 oli joiltain osin pettymys, mutta aion katsoa sarjan loppuun siitä huolimatta. Tähdet vähennän kuitenkin nollaan:
Koutetsujou no Kabaneri

Edit, 10.6.2016 (22:00):
Linkkejä lisätty.  

---

Lisäksi tämän vuoden puolella tuli katsottua MLP:FiM Season 5 sekä aloitettua kuudennen kauden jaksojen katselu. Hankalaa uskoa, kuinka monta kautta siitäkin on jo tehtynä, kun aluksi olisi voinut luulla että se olisi saattanut päättyä 2 - 3 kauteen, mutta sitten tuli se neljäs ja vielä viideskin ja sitten kuudeskin alkoi. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta ainakin olen enimmäkseen ollut tyytyväinen sekä viidenteen että kuudenteen (siltä osin mitä sitä on tullut nähtyä) kauteen.

---

Tiedän että tämän kertainen blogaus jäi hieman lyhyeksi sekä ilman kuvia, mutta voi olla että siinä menee tovi jos toinenkin että pääsen entiseen rytmiini kiinni ja saan kirjoitettua parempia tekstejä. Halusin kuitenkin kertoa hiukan kuulumisiani ja vuoden varren tapahtumia, vähän mainita pelejä ja kertoa hiukan animesta, joten noilta osin tämä kelvannee ainakin itselleni. Jos siltä tuntuu niin saatan ehkä kertoa tarkemmin yksittäisistä aiheista, joita tämän blogauksen aikana mainitsin tai nostin esiin. Toiveita saa toki esittää kommenteissa.

Lisäksi, mikäli huomasit, niin blogi on saanut uuden taustakuvan ja sen seurauksena piti hiukan vaihtaa tekstien värejä ja muita ulkoasuun liittyviä piirteitä. Nyt taustakuvana toimii Love Live!:n Honoka, joka ihmettelee blogin toimintaa ja pohtii miksei tänne kirjoitella useammin.

TLoH & HNR;B1

Tällä kertaa otan käsittelyyn kaksi Steamista löytyvää peliä, jotka ovat The Legend of Heroes: Trails in the Sky sekä Hyperdimension Neptunia Re;Birth1. Alun perin minun oli ollut tarkoitus kirjoittaa pelkästään The Legend of Heroes -pelistä, kun olin todella vaikuttunut sen laadusta. Kuitenkin tutustuttuani Hyperdimension Neptunia Re;Birth1 -peliin, sen huumorin ja värikkääseen maailmaan täynnä kiehtovia hahmoja, en voinut muuta kuin kirjoittaa siitäkin. Kyseessä ei tule olemaan syvällinen analyysi tai arvostelu kyseisistä peleistä, vaan pikemminkin kevyt pintaraapaisu näitä mainittuja pelejä käsitellen.

Kummallakin on Steamissa korkeat positiiviset arvostelut, nämä ovat saaneet tätä blogausta kirjoittaessa 93% positiivista 1106:sta (TLoH) ja 96% positiivista 1594:stä (HNR;B1) arvostelusta. Steamissa pelit julkaistiin (Steamin päivämäärien mukaan) kesällä 2014 (TLoH) ja tammikuun 2015 lopulla (HNR;B1), mutta HNR;B1 oli alunperin julkaistu PS Vitalle (*).

---

Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi pitää että The Legend of Heroes: Trails in the Sky First Chapter (aka FC) oli alunperin julkaistu Japanissa Windowsille vuonna 2004 ja 2006 PSP:lle (*), mutta lokalisoinnin ja käännöstyön laajuuden vuoksi peli näki päivänvalon vasta vuonna 2011 (PSP) ja uudestaan vuonna 2014 (Windows). Olen kuullut huhuja että SC, Second Chapter, olisi tarkoitus ilmestyä (Steamiin?) vuoden 2015 aikana, mutta TC:n, Third Chapter, tulosta ei ole kuitenkaan vielä tietoa. Pelin laajuudesta varmasti kertoo jotakin se, että FC ja SC muodostavat juoneltaan yhden kokonaisuuden, josta FC on kestoltaan 1/3 ja SC on 2/3 (ainakin kuulemani mukaan). Tämä ei kuitenkaan tarkoita että FC olisi itsessään lyhyt vaan sen pelaamiseen voi saada kulumaan 40-60 tuntia aikaa mikäli malttaa lukea dialogit, tehdä sivutehtäviä ja muutenkin tutkia pelimaailmaa.

Esimerkki dialogista

Tyhjien arkkujen nenäkkäät kommentit

Yksi kahdeksasta pelattavasta hahmosta

Vuoropohjaiset taistelut

Pelimaailman luontiin on selvästi nähty vaivaa. Pelin 'world map' on hieno ja näyttää realistisemmalta kartalta kuin vaikkapa Pokémon-peleistä tutut kartat. Siitä huolimatta että pelissä ei ole erityisen montaa takaumaa menneistä tapahtumista kertomassa niin pelimaailman historiaan on silti panostettu ja moni asia valkenee pelaajalle tutkimalla paikkoja ja kuuntelemalla hahmoja. Itse olin positiivisesti yllättynyt siitä paljonko vaivaa npc-hahmoihin oli laitettu. Ainakin suurin osa, ellei peräti ehkäpä jokainen, niistä oli nimetty eikä ne olleet vain "Young girl", "Old man", Young boy" ja niin edelleen. Poikkeuksena juonen kannalta tärkeät hahmot, joiden nimet selvisivät tarinan edetessä. Peli sisältää tosiaankin siis aika paljon dialogia ja pelin alussa voi tuntua että tapahtumat etenevät melko hiljalleen, mutta tätä voisikin pikemmin verrata pitkän romaanin lukemiseen siinä mielessä että tarina johdattaa pelaajan mukaan hiljalleen, mutta pitää otteessaan pitkään. Ja pelisarjan ensimmäinen osa päättyykin herkulliseen cliffhangeriin...

NG+ mahdollisuus

Mikäli sivutehtäviä jäi tekemättä tai Steam-saavutuksia keräämättä tai muutoin peliä tekisi mieli pelata lisääkin niin New Game+ mahdollisuus löytyy, johon voi viedä muun muassa melkein kaikki tavarat (juonipohjaiset tavarat poislukien ainakin), rahat, hahmojen tasot ja paljon muutakin. Lisäksi pelin vaikeusastetta pääsee säätämään vaikeammaksi mikäli haluaa hiukan enemmän haastetta (tosin tätä edesauttaa mikäli ei vie pelihahmojen tasoja uuteen peliin). On hiukan epätodennäköistä että kukaan saisi kaikkea kerralla tutkituksi tästä pelistä yhden pelikerran jälkeen turvautumatta oppaisiin tai muuhun ulkopuoliseen lisäinformaatioon. Näin ollen on täysin mahdollista että peliä voi pelata muutamankin kerran läpi.. eikä se tarinakaan siitä huonone, tosin dialogin seuraamista voi nopeuttaa mikä vauhdittaa NG+ pelaamisia huomattavasti.

---

Hyperdimension Neptunia Re;Birth1 oli itselleni melkoinen sukellus tuntemattomaan kun en juuri tiennyt mitä odottaa peliltä, mutta peli kuitenkin yllätti minut erittäin positiivisesti. Peli on remake originaalista Hyperdimension Neptunia -pelistä ja sisältää muun muassa monia ominaisuuksia pelisarjan Victory -pelistä. Peliä itsessään voisi kuvata JRPG:ksi VN-tyylisellä tarinankerronnalla dungeonien ollessa kolmiulotteisia ja mm. hyppyjen ja aarteiden etsinnän sallivia alueita ja taistelut ovat vuoropohjaisia. Pelattavia hahmoja on muistaakseni maksimissaan 19 (joista 3 vaatii DLC:n), taisteluihin voi tuoda maksimissaan 6 hahmoa, jotka jakautuvat front ja back -hahmoiksi.

'Party screen'

Ohessa olevassa kuvassa on kolme front -hahmoa, mutta vain yhdellä näistä on back -hahmo. Taistelussa tuo 3. sijalla oleva hahmo voisi vaihtaa itsensä tilalle kyseisen ennalta asetetun back-hahmon taistelun aikana. Omasta mielestäni DLC-sisältö oli tälle pelille yllättävän hyvää ja tarjosi muun muassa 3 pelattavaa hahmoa lisää, joitain vapaaehtoisia dungeoneja, tasorajan nosto 3x 300:lla (Lv.99:stä Lv.999:een) ynnä muuta kivaa.

Colosseum

Haastetta peliin tarjoaa Colosseum, jossa käyminen on vapaaehtoista, mutta osa otteluista on erittäin vaikeita. Ohessa olevassa kuvassa näkyvä ottelu sisältää kolme vastustajaa, joista yksi estää tavaroiden käyttämisen (Item Jammer) ja toinen estää SP & EXE Drive -taitojen käyttämisen (Skill Jammer). Tälläisten otteluiden voittaminen vaatii hyvältäkin pelaajalta hyvän strategian, jotta voitto olisi ylipäätään mahdollista.

Esimerkki asusteesta

Peli tarjoaa myös runsain mitoin erilaisia pukuja ja muita hahmojen ulkonäköön vaikuttavia koristuksia. Suurimmalle osalle hahmoista löytyy useampiakin pukuja ja kaiketi vain kahdelta hahmolta puuttuu kokonaan vaihtoehtoiset puvut, joskin jopa heille löytyy erinäisiä muita ulkonäköön vaikuttavia tavaroita.

Pelissä on periaatteessa 3 jokseenkin vakituista hahmoa tarinan aikana (Neptune, Compa ja IF). Lukittuja hahmoja on 4 kappaletta, jotka saa pysyvästi käyttöön koko pelin ajaksi (myös NG+) kun ne saa avattua, ohessa olevassa kuvassa on yksi niistä. Kuten aiemmin mainitsin niin lisäksi löytyy 3 hahmoa, joihin tarvitsee DLC:n. Loput hahmot (eli kaiketi 9) muuta hahmoa puolestaan liittyvät ja lähtevät tiimistä pelin tapahtumien mukana, joskin kaikki tulevat mukaan viimeisen chapterin aikana.

---

En pelin tarinaan tai pelimekaniikkaan, kuten taisteluiden monipuolisuuteen, ota sen enempää kantaa tässä kirjoituksessa, mutta näin lopuksi voisin kuitenkin mainitsemisen arvoisena pitää sitä että kumpaankiin peliin perustuen on animea olemassa.

Eiyuu Densetsu: Sora no Kiseki The Animation pohjautuu TLoH -sarjaan ja siitä on kaksi noin 40 minuutin pituista OVA-jaksoa olemassa. Ensimmäisen jakson perusteella tapahtumat sijoittuvat pelin FC:n jälkeen eli mikäli pelisarjan ensimmäinen osa kiinnostaa niin animeversion katsomista kannattaa välttää sillä heti alussa spoilataan pelin lopputapahtumia ja muutenkin näkyy pitkälti paikkoja ja henkilöitä, joita pelin ensimmäisessä osassa tulee vastaan. Itse pelkään että saatoin spoilata ehkä jopa SC:tä omalta osaltani kun katsoin yhden OVA:n.

Choujigen Game Neptune: The Animation puolestaan on Neptunia aiheinen ja sivulla olevien synonyymien perusteella se voisi kai pohjautua Victory-peliin kuin Re;Birth1:een, joten spoilausten määrä on vähäisempi kuin TLoH:n tapauksessa, joskin itse ainakin osasin nauttia animesta enemmän peliä pelanneena kun tunsi hahmot jo ennestään. 12 jaksoisen sarjan lisäksi tuosta on olemassa myös yksi OVA-jakso, joka on parasta katsoa vasta sarjan jälkeen, sillä MAL:n mukaan se on "Unaired episode 13 of Choujigen Game Neptune: The Animation".

---

Mikäli pelit syystä tai toisesta kiinnostavat, niin niiden Steam-upotukset löytynevät tuosta alta.


Näistä enemmän hintansa arvoisena pidän ehdottomasti The Legend of Heroes: Trails in the Sky peliä, kun puolestaan Hyperdimension Neptunia Re;Birth1 on syytä hankkia alennuksen kanssa (1. viikon ajan tämä oli 50% alennuksessa Steamissa). Etenkin kun joillakin pelaajilla on ollut hiukan ongelmia pelin kanssa.

Muistelemisia vuoden 2014 animetarjonnasta & Uuden vuoden toivotus!

Vuosi on vaihtunut ja viime vuosi olikin animen kannalta hyvinkin vaihteleva. On sanomattakin selvää etten kaikkiin sarjoihin suinkaan ehtinyt tutustua, mutta muutamia hyviä sekä vähemmän hyviä sarjoja tuli vastaan ja muutama alkuvuodenkin sarja jäi itselläni hiukan kesken vaikka en suinkaan ole droppaamassa niitä. Toisinaan vaan mielenkiinto siirtyy väliaikaisesti muihin sarjoihin ja yllättäen keskeneräisesti katsottuihin sarjoihin ei olekaan aina helppoa palata muutaman viikon tai kuukauden jälkeen.

Näitä hiukan pahemmin kesken jääneitä, vuoden 2013 & 2014 vaihteessa alkaneita, sarjoja ovat itselläni olleet muun muassa Witch Craft Works, D-Frag!, Wizard Barristers ~ Benmashi Cecil sekä Noragami. Mikakunin de Shinkoukeista on muistaakseni vieläkin viimeinen jakso katsomatta. Muutamista sarjoista katsoin lähinnä jakson tai pari alusta kokeilumielellä, mutta ilman tarkoitusta sarjan katsomisesta loppuun saakka. Näitä olivat ainakin Sakura Trick, Pupipou! ja Nourin. Sen sijaan sarja Saikin, Imouto no Yousu ga Chotto Okaishiin Da Ga tuli katsottua pikemminkin vahingossa vaikka näin jälkikäteen ajateltuna en pitänytkään juonta tai hahmoja erityisen hyvinä. Kokonaan katsottuja olivat ainakin Nisekoi sekä Inari, Konkon, Koi Iroha, mutta olen aika varma että katsoin kokonaan myös Saki Zenkoku-hen, siis Sakin jatko-osan. Katsomatta jääneistä ehkäpä eniten harmittaa Chuunibyou demo Koi ga Shitai! Ren sekä Gin no Sajin toisen kauden näkemättä jäämiset.

Kevään osalta puolestaan tuli katsottua Selector Infected WIXOSS (jonka tosin katsoin joskus syksyllä), Isshuukan Friends. (josta en ole täysin varma katsoinko vielä viimeistä jaksoa, mutta luulen että ehkä), Dragon Collectionia vilkaisin hiukan, Black Bullet ja No Game, No Life tuli katsottua kokonaan ja etenkin NGNL oli itselleni yksi vuoden kohokohdista animen osalta, tietenkin Fairy Tailin jatkumisen lisäksi (tuntui kuin olisin odottanut FT:n jatkumista lähes ikuisuuden). Gochuumon wa Usagi Desu ka? ehdin katsomaan parin jakson verran, Escha & Logy no Atelier: Tasogare no Sora no Renkinjutsushi jäi itseltäni hiukan kesken loppua kohden, Mangaka-san to Assistant-san to vilkaisin hiukan alusta uteliaisuudesta, samoin kävi Inugami-san to Nekoyama-san sarjan kohdalla. Hmm, mitähän muuta niitä nyt olikaan keväällä.. Kanojo ga Flag o Oraretara tuli katsottua joitakin jaksoja, muta sen katsominen jossain vaiheessa itselläni kesken. Myös Kamigami no Asobia tuli katseltua muutamien jaksojen verran ja Seikou no Dragonaria tuli hiukan katsotua vaikka sarja tuntuikin hiukan kliseiseltä fantasialta. Ja tietenkin Hitsugi no Chaika oli pakko katsoa, yksi vuoden kärkisarjoista sen jatko-osa mukaan lukien.

Kesällä puolestaan alkoi Sword Art Online II, joka tietenkin piti katsoa. Kokonaisuutena kausi tosin osoittautui melkoisen vaihtelevaksi kokemukseksi. Hanayamata vaikutti mielenkiintoiselta sarjalta ja sitä päädyin katsomaan jonkin verran, mutta sen katsominen jäi kesken, kuten myös Ao Haru Riden katsominen. Momo Kyun Sword jäi myöskin kesken, mutta tämän osalta kesken jääminen johtui mahdollisesti ylenmäärisen turhasta fanservicen määrästä, rajansa kaikella. Magimoji Rurumo oli ihan viihdyttävä kokemus, vaikka itselläni meni yllättävän pitkään ennen kuin sain sen katsotuksi loppuun. Tokyo ESP ei välttämättä olisi sarjana ollut huono mikäli sarja olisi aloitettu ensimmäisessä jaksossa fiksummin. Seirei Tsukai no Blade Dance puolestaan oli niitä sarjoja, joita vilkaisin lähinnä uteliasuudesta jakson tai pari. Rokujyouma no Shinryakusha!? osoittautui pidemmän päälle paremmaksi sarjaksi kuin olisin ensimmäisestä jaksosta osannut arvata ja pakko myöntää että tykkäsin siitä. Kesän ehdoton huippusarja on pakko kuitenkin olla Gekkan Shoujo Nozaki-kun, yksi vuoden kärkisarjoista muutaman muun sarjan ohella.

Syksy toi mukanaan uusia sarjoja ja myös kakkoskausia joihinkin sarjoihin, kuten ainakin Log Horizon 2nd Season, Hitsugi no Chaika: Avenging Battle, Yowamushi Pedal: Grande Road ja Selector Infected WIXOSS. Näistä en ole WIXOSSin toista kautta vielä nähnyt. Madan no Ou to Vanadis osoittautui mielenkiintoiseksi sarjaksi ja sen alkutunnari on suosikkejani vuoden 2014 alkutunnareista. Sora no Methodin katselussa olen jäänyt hiukan jälkeen, mutta tarkoitus olisi katsoa se loppuun. Ookami Shoujo to Kuro Oujia katsoin vain jakson tai parin verran, Amagi Brilliant Parkia olen katsonut kai noin kymmenisen jaksoa enkä vieläkään tajua miksi se on suosittu. Inou-Battle wa Nichijou-kei no Naka de sarjaa ehdin katsoa muutaman jakson verran alusta ja vaikka sarja ei suinkaan ole huono, niin se ei tosin tuntunut paljoa selittelevän asioita (ainakaan sarjan alussa), siltä osin se muistutti joskus katsomaani Kokoro Connectia. Akatsuki no Yona on osoittautunut hyväksi sarjaksi, josta olen tykännyt. Daitoshokan no Hitsujikai jäi muutamien jaksojen jälkeen kesken itselläni ja Trinity Seveniä en katsonut kai kahta jaksoa enempää. Kiseijuu on sarjana hyvä, mutta toisinaan joissakin jaksoissa tapahtumien ennalta-arvattavuus tekee siitä entistä kammottavamman. Toisinaan itselläni on ollut vaikeuksia katsoa joitakin jaksoja kun on melkein varma mitä jaksossa tulee luultavasti tapahtumaan. Ore, Twintail ni Narimasu. on ollut keveydestään huolimatta erittäin antoisa sarja, josta tykkäsin. Yuuki Yuuna wa Yuusha de Arun katsominen on myöskin jäänyt kesken muutaman jakson jälkeen. Shirobako on osoittautunut yhdeksi syksyn suosikeistani muutaman muun sarjan ohella. Lisäksi Nanatsu no Taizai on osoittautunut erinomaiseksi ja toivon että se pystyy pitämään laadun korkealla.

Vuoden alussa alkavista sarjoista puolestaan tulee odotettua ainakin sarjojen Durarara!!, Dog Days ja Kamisama Hajimemashita jatko-osia. Dog Days saa kolmannen kauden ja nuo kaksi muuta toisen kauden. Muiden sarjojen osalta odotan ainakin jakson tai pari ennen kuin osaan sanoa tykkäänkö vai enkö tykkää, mutta ainakin osa tulevista sarjoista vaikuttaa kuvauksen perusteella mielenkiintoisilta.

Ps. Lähteinä muistin virkistämiseen animesarjojen alkamiselle käytin neregate.com löytyneitä Anime Charts -kuvia. 

---

Lyhyesti:
Vuosi 2014 tuntui animen osalta käynnistyvän hitaasti, mutta keväällä jatkunut Fairy Tail sekä uudet sarjat kuten No Game, No Life ja Hitsugi no Chaika ja kesän Gekkan Shoujo Nozaki-kun ja jatkunut Sword Art Online sekä syksyn toiseet kaudet (Log Horizon, Hitsugi no Chaika, Yowamushi Pedal) ja uusista sarjoista Madan no Ou to Vanadis, Akatsuki no Yona, Shirobako ja Nanatsu no Taizai ovat kukin omalta osaltaan vaikuttaneet animevuoden 2014 onnistumiseen. Tosin myönnettäkööt että tykkäsin enemmän Log Horizonin ensimmäisestä kaudesta kuin tuosta toisesta.

---

---

Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille blogini lukijoille ja toivottavasti vuosi 2014 oli teillä onnistunut!

Kun niihin katsoo - 'Animesilmien monimuotoisuus'

Yksi tyypillisimpiä ja tunnusomaisimpia piirteitä animelle on animehahmojen silmät. Näitä löytyy lähes yhtä monta erilaista kuin silmien omistajia, siis animehahmoja, on. Vaikkakin yksittäiset silmät (tai silmäparit) vaihtelevatkin hahmolta toiselle, niin yleensä animesarjassa on kuitenkin tiettyjä piirteitä, jotka erottavat tietyn sarjan silmät toisen sarjan silmistä. Eräänä vahvana esimerkkinä olkoon Detective Conan (Meitantei Conan), josta löytyviä silmiä olisi vaikeata erehtyä luulemaan jonkin toisen sarjan silmiksi. Toisaalta on myös sarjoja, joiden jollakin hahmolla on niin uniikit silmät, että sarjassa ei välttämättä ole toista hahmoa samankaltaisilla silmillä.. Yleensä kuitenkin silmät on helppoa yhdistää johonkin hahmoon tai vähintään johonkin sarjaan.

Mikä sitten saa silmistä uniikit? Niiden väritys, muoto ja monet pienet yksityiskohdat vaikuttavat tähän. Silmät ovat animessa yksi oleellisimpia asioita hahmojen ilmaisukyvystä ja joskus on jopa kohtauksia, joissa on zoomattu hahmon silmiin (joko yhteen tai molempiin) ja ne peittävät koko videon hetken aikaa. Tällä ei läheskään aina tarkoiteta että hahmo olisi "lähellä", vaan usein katsojalle annetaan mahdollisuus tulkita silmien elekieltä ja hahmon ilmaisua silmien kautta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi huomauttaa että tietyissä tilanteissa eri animehahmojen silmät voivat vaihtua tavallisesta (siis siitä, miltä ne näyttävät suurimman osan ajasta) kokonaan tai osittain toisennäköiseksi. Vaikkapa One Piecen Luffy silloin kun hän suuttuu tai raivostuu jostakin todella kovasti.

Vuoden 2014 'anime opening' katsausta

Vuosi 2014 on ollut animen osalta hyvinkin kirjava ja vaihdellut hyvistä ja mielenkiintoisista sarjoista vähemmän hyviin sarjoihin. Eikä vuosi ole vielä lopussa. Tällä kerralla en kuitenkaan lähde analysoimaan itse sarjoja tai laatimaan niistä useiden kappaleiden pituisia arvosteluja, vaan keskityn lähinnä muutamien sarjojen alkutunnareihin. Valintaperusteina näiden valitsemiseen olen käyttänyt lähinnä a) musiikkia (mukaanlukien laulu, mikäli löytyy), b) videota, c) animesarjan ja alkutunnarin välistä suhdetta (vastaa muun muassa kysymyksiin 1) kuinka hyvin tunnari sopii sarjaan, 2) millaisen mielikuvan sarjasta voi saada tunnarin perusteella jne.).

Musiikin osalta kiinnitän osittain huomiota siihenkin, kuinka hyvin itse sarjan voi tunnistaa pelkästä alkumusiikista. Eli onko se ns. "mieleenpainuva". Kokemuksesta voin sanoa, että (musiikiltaan) parhaat tunnarit ovat yleensä niitä, joiden perusteella voi tunnistaa sarjan alle viidessä sekunnissa, joskus alle kahdessakin musiikin alkamisesta. On olemassa monia animetunnareita, joita on toisinaan vaikea erottaa toisistaan, mutta myös niitä, joista voi periaatteessa erottaa tarkan tuotantokauden.

Tuo on siis vain yksi näkökulma musiikin tarkastelussa, mutta paljon annan painoa myös sille, miten laulu on laulettu, siis mikäli alkutunnarissa esiintyy laulua. Esimerkkinä tapauksesta ilman laulua on Akatsuki no Yona -sarjan alkutunnari. Kun sanon "miten" niin tarkoitan osittain sitä kuinka kovasti laulaja tuntuu eläytyvän biisiin laulamisen aikana sekä millaisia fiiliksiä biisi saa heräämään.. Tätä on vähän vaikeampi selittää tarkemmin.

Videon osalta pyrin kiinnittämään huomiota muun muassa sarjan hahmojen esittäytymiseen sekä videon yleiseen ulkoasuun. Esimerkiksi alkutunnari, jossa hahmot juoksevat vasemmalta oikealle saisi heikommat pisteet kuin missä hahmot olisi esitelty mielenkiintoisemmin ja näytetty jotain muita mielenkiintoisia asioita, mutta silti spoilaamatta sarjaa liikaa. Visuaalinen ilme, erilaiset tehosteet ja efektit sekä vähän kaikki muukin tuon suuntainen vaikuttaa tässä.

Animesarjan ja alkutunnarin välisen suhteen selventäminen on sitten hiukan hankalampi juttu, mutta yhtenä puolena tästä on esimerkiksi se, kuinka hyvin laulun sanoitusten voisi ajatella kuvaavan sarjan luonnetta tai teemaa. Tai kuinka video voisi ehkä esitellä jotakin sarjan tapahtumapaikoista kaiken muun ohessa. Lisäksi sarjassa esiintyvien symbolien tai värien käytön näkyminen alkutunnarissa korottaa tätä. Tämä on kuitenkin pitkälti sellainen "musta tuntuu" -juttu, jota on tavallaan hankalampi kuvailla.

Voisi myös todeta että toisinaan nämä perusteet arvioinnille voi tuntua hiukan abstrakteilta ja joskus osa niistä menee pitkälti "tältä tuntuu" -fiiliksen mukaan, joskin tälläisiä arvosteluja varten pyrin yleensä katsomaan saman alkutunnarin useampaan kertaan ja tarkastelemaan sitä tarkemmin ja perustelemaan mielessäni miksi jokin siinä olisi hyvää tai huonoa.


Huom.! Osassa YouTubesta upotetuista videoista löytyy ylimääräistä reunusta. Tämä johtuu itse videosta ja paremman katselunautinnon voi saada mikäli katsoo videota koko kuvaruudulta (fullscreen). 
S = Season (kausi), S1 myös niillä sarjoilla, joilla on vain yksi kausi koko sarjassa. Esimerkiksi S2 OP1 tarkoittaisi toisen kauden ensimmäistä OP:ta.

---

Sword Art Online 2 Opening - S2 OP1


Tämän musiikki saa itseltäni korkeat pisteet. Videossa itsessään ei ole juuri mitään ihmeellistä, mutta toisaalta ei siinä suuria heikkouksiakaan ole. Se ei vain "vakuuta" samalla tavoin kuin jotkin muut animetunnarit. Keskiverto pisteet animesarjan ja tunnarin välisestä suhteesta, etenkin juuri musiikin osalta. Kokonaisuutena kuitenkin tykkään tästä OP:sta, vaikka ei olekaan odotukset ylittävä.

---

Hitsugi no Chaika OP - S1 OP1


Tämäkin saa minulta kehut erityisesti musiikin osalta. Video ei ole huono, mutta voisi olla parempikin. Vähän vajaat keskiverto pisteet animesarjan ja tunnarin välisestä suhteesta... Kokonaisuutena tykkään tästä, joskin video voisikin olla paremmin sopusoinnussa.

---

Madan no Ou to Vanadis - S1 OP1


Siitä huolimatta ettei sarja itsessään tunnu kuin ehkä "vain" 8/10 arvoiselta (MAL-arvostelun mukaan), niin huomaa kyllä että alkutunnariin on panostettu. Musiikki ja video toimivat sekä yksinään, mutta etenkin yhdessä ja ilmaisevat hyvin sarjaa. Siitä huolimatta ettei sarja itsessään ole niitä kaikkein parhaimpia vuodelta 2014 (joskin on ollut ihan mieluisaa seurata sitä), niin myönnän tämän OP:n olevan yksi tämän vuoden suurista suosikeistani.

---

No Game No Life OP - S1 OP1


Ikävä kyllä yhdestä tämän vuoden suosikkianimeistani alkutunnarissa olisi kylläkin parantamisen varaa. Musiikki kyllä yksinään kuulostaa hyvältä ja video sopii hyvin animeen liittyen, mutta joko musiikki ei oikein sovi videoon tai video ei oikein sovi musiikin kanssa yhteen. Tosin jos näistä jompi kumpi pitäisi vaihtaa niin mieluummin kai musiikki, sillä itse videossa on useampikin asia, josta tykkäsin. Kokonaisuutena tämä alkutunnari ei ole kuitenkaan lähelläkään vuoden kärkeä ja jää helposti mm. SAO:n ja Chaikan alle.

---

Gekkan Shoujo Nozaki-kun OP - S1 OP1


Monesti olen ollut tästä alkutunnarista montaakin mieltä ja suoraansanottuna en edes alkujaan ollut varma mitä mieltä olisin siitä ollut, siis sen osalta kuinka hyvin video ja musiikki sopii toisiinsa tai animesarjaan. Mitä enemmän asiaan alkoi kiinnittämään huomiota, niin sitä enemmän sitä huomasi musiikin kuulostavan hyvältä, videon sopivan musiikkiin ja alkutunnarin (siis kokonaisuutena) sopivan animeen. Muutamia yksittäisiä kohtia ehkäpä huomioimatta. Itse anime on yksi suurista tämän vuoden suosikeistani ja alkutunnari jää vain hiukan jälkeen Madan no Ou to Vanadis -sarjan OP:sta jälkeen. Kokonaisuutena tämä on kuitenkin tämän vuoden kärkeä alkutunnareiden osalta.

---

Selector Infected WIXOSS OP - S1 OP1


Tästä OP:sta olen hiukan ristiriitaista mieltä. Video tuntuu toisinaan liian suoraviivaiselta, mutta toisaalta siinä on monia hyviä tilanteita esim. hahmojen esittelyn aikana. Musiikki on itsenäisesti ihan kelvollinen, mutta toisaalta ei tunnu videoon tai juuri sarjaankaan ihan sopivalta.. Se, miltä alkutunnari kokonaisuutena tuntuu ja etenkin animesarjaan nähden, on myös vaihtelevaa. Selvästi se kuvaa hyvin sitä, mistä sarjassa on kyse, esittelee hahmot, muttei spoilaa juonta. Kaikki nämä ovat hyviä puolia ja sinänsä tykkään miten nuo on otettu huomioon. Toisaalta juuri musiikin ja videon välinen suhde tunnarin aikana on melkeinpä häiritsevää, joskin olen kyllä huonompiakin esimerkkejä elämän aikana kuullut. Kokonaisuutena ihan mielenkiintoinen tunnari, mutta jää hiukan keskiverron alapuolelle..

---

Tähän ei ole tietenkään otettu mukaan kaikkia kuulemiani 2014 anime OP:ta, ja varmasti olen saattanut unohtaa ainakin muutaman. Valinnat on tehty lähinnä oman mielipiteen pohjalta niiden tunnareiden joukosta, jotka ovat lähinnä jääneet mieleen vuoden 2014 alkaneista uusista kausista / sarjoista. Mikäli oma lempisarjasi tai -tunnarisi jäi mainitsematta niin voit toki kommentoida siitä ja voi olla että se voi päästä mukaan johonkin toiseen blogaukseen, mikäli käsittelen samaa aihetta vielä ennen vuoden vaihdetta. Mikäli yrittäisin järjestää yllä olevat alkutunnarit parhausjärjestykseen, niin järjestys olisi kai seuraavanlainen (suluissa arvio kokonaisarvosanasta 0 - 10 MAL-arvosanoin):

1. Madan no Ou to Vanadis (9) 
2. Gekkan Shoujo Nozaki-kun (8)
3. Hitsugi no Chaika (7) 
4. Sword Art Online 2 (7)
5. No Game No Life (5) 
6. Selector Infected WIXOSS (5) 

Myönnettäkööt että listalle pääsi yllättävän keskivertojakin alkutunnareita pelkän "kärjen" sijaan, mutta toisaalta ei ole pahitteeksi, jos on vertailukohtaa johonkin muuhunkin.

Mikäli omissa arvioinneissani on mielestäsi jotakin suuresti vialla niin tarkempia analyyseja ja perusteluja yksittäisille alkutunnareille saa toki pyytää kommenteissa, mutta en toisaalta ole täysin varma kuinka tyhjentävästi osaisin kaikkiin vastata.

Vuoden 2014 alun kuulumisia & kokemuksia

PITKÄSTÄ AIKAA

No niin, viimein sain hiukan aikaa blogata tänne. Alkuvuosi on ollut kiireistä aikaa siitäkin huolimatta että opiskelu on mennyt vähän niin ja näin. Tuosta huolimatta olen kiireiden keskellä yrittänyt saada hiukan aikaa myös muille asioille kuten animen katsomiselle ja pelien pelailulle.

STEAM HANKINTOJA

Steamista on tullut lähiaikoina löydettyä monia hyviä pelejä edullisesti. Näistä muutamana esimerkkinä "Eryi's Action", "Giana Sisters: Twisted Dreams", "Rogue Legacy" ja "Trine 2".

Eryi's Action

Eryi's Action keskittyy pitkälti pelaajan kampittamiseen mitä erilaisemmilla ansoilla ja pelaajan tehtäväksi jää sekä löytää ne että muistaa miten kustakin ansasta selvitään. Suuri osa ansoista on ärsyttäviä, hauskoja, kekseliäitä, nerokkaita ja kerta kaikkiaan sellaisia, joita haluaa yrittää uudelleen. Tipahtiko pingviini jääkuutiosta? Putosiko pommi niskaan maailmankartassa? Heittikö tuulimylly siipensä niskaani? Hyppäsikö sammakko vesilätäköstä esiin? Putosivatko piikit katosta? Hyppäsivätkö piikit lattiasta? Syöksähtikö kala kohti minua?

Tämä peli ei pitele kädestäsi kiinni ja kehu kun onnistut väistämään ansan. Sen sijaan se laittaa puolitusinaa uutta ansaa eteesi. Yritä hypätä kuilun yli. Näkymätön palikka ilmestyy eteesi ja stoppaa ja putoat. Tällä kertaa olet varovaisempi ja hyppäät kyseisen palikan päälle ja yrität uudestaan. Uusi näkymätön palikka ilmestyy ja lankeat samaan temppuun uudestaan. Kolmas kerta toden sanoo... vai sanooko? Juuri kun luulet onnistuvasi kolmannen kerran niin piikkipallo yllättäen putoaa hahmosi päälle. Ansoja ja ansoja ansojen sisällä. Siitä on Eryi's Action tehty.

Giana Sisters: Twisted Dreams

Giana Sistersissä pelaaja ohjastaa kahta siskosta vuorotellen, kummallakin on oma erikoiskykynsä ja lisäksi hahmon vaihtaminen aiheuttaa maailman muuttumisen iloisen pirteän sekä painajaismaisen synkän maailmojen välillä yllättävän sulavasti. Graafisesti sekä äänimaailmaltaan peli on suorastaan kaunis. Itselläni on toimintojen hyödyntämisessä ja oikeiden nappien käyttämisessä oikeaan aikaan vielä hiukan vaikeuksia, mutta hyvänä puolena voi sanoa että peli kuitenkin reagoi hyvin nappeihin.

Rogue Legacy

Rogue Legacyssä pyritään tutkimaan linnaa, keräämään kultaa sekä jättämään sama taakka perintönä jälkeläiselle kun kuolo koittaa. Maallisella omaisuudella avataan lukittuja hahmoja (joskin pelin alussa eri vaihtoehtoja on kiitettävä määrä) sekä ostellaan erinäisiä bonuksia, varusteita ja runeja (mahdollistavat mm. tuplahypyn, kevyen lentelyn, yms.). Lisäksi kukin hahmo on jollakin tavoin uniikki. Joku on tavallista isompi tai pienempi, joku pelkää kanoja, joku kärsii värisokeudesta, jollakin on kylmät jalat tai likinäköisyys tai jotakin muuta. Lisäksi linnassa on ilmeisesti neljä pomovastusta, jotka olisi tarkoitus päihittää.

Trine 2

Trine 2 puolestaan on jatkoa Trine -pelille, jota en ole kokeillut. Trine 2:ssa kolme sankaria (maagi, varas ja soturi) laitetaan pelastamaan maailma. Kuten Giana Sistersissä niin tässäkin ohjastetaan yhtä hahmoa kerrallaan ja kullakin on omat kykynsä, joita käyttämällä pelissä pitäisi selvitä, ongelmia ratkaista ja vihollisia päihittää.

Tämä peli on visuaalisesti jopa Giana Sisters: Twisted Dreams peliä huomattavasti edellä ja on erinomainen esimerkki siitä kuinka 2d-peleillä on vielä paljon annettavana.

AURA KINGDOM

Myös erästä mmorpg-peliä (Aura Kingdom) aloin tammikuussa pelailemaan. Peli itsessään on kummiskin ihan hyvä ja painottuu pitkälti erinäisten tehtävien tekemiseen, etenkin päätarinan seuraaminen auttaa pelissä etenemisessä. Eri hahmoluokkia on runsaasti ja omaksi suosikikseni on muodostunut "Duelist" -hahmoluokka, joka käyttää aseistuksenaan kahta miekkaa. Muita tähän mennessä ilmestyneitä ovat "Guardian", "Ravager", "Gunslinger", "Grenadier", "Wizard", "Sorcerer", "Bard" sekä tuoreimpana "Brawler" (tunnetaan myös nimellä "Katar"). Muutamia muitakin hahmoluokkia olisi tulevaisuudessa tulossa.

Eräs pelin keskeisiä huomion kohteita ovat Eidolonit, joita on lukuisia erilaisia ja ne ovat eräänlaisia henkiolentoja kai, ne avustavat taisteluissa ja juttelevat pelaajalle ja suurin osa on ihan miellyttävän näköisiäkin otuksia. Oma eidolon-suosikkini on Kotonoha.

Alla lyhyt esittelyvideo omasta hahmostani tuoreine siipineen:

ANIME

Animen osalta voisi mainita että Log Horizon on jatkunut hyvänä sarjana viime vuodesta. Magi -sarjaan ehdin tutustua, siitä on toka kausi meneillään. Joitain vuoden vaihteessa tai tänä vuonna alkaneita sarjoja ovat olleet muun muassa "Inari, Konkon, Koi Iroha", "Noragami", "Wizard Barristers: Benmashi Cecil", "Saki Zenkoku-hen" (Sakin toinen kausi), "Nisekoi", "Mikakunin de Shinkoukei", "D-Frag!" ja monet muut.

Magi on tietenkin huippuluokkaa, mutta näistä ihan uudemmista sarjoista etenkin Nisekoi sekä Mikakunin ovat vaikuttaneet loistavilta. Inarin nimikkohahmo on tottakai kawaii, Noragamissa on mielenkiintoisia hahmoja ja Wizard Barristers hiukan erilaisempaa kuin mitä yleensä on tullut nähtyä. Sakin toka kausi on, tottakai, ollut ihan hyvä, mutta ei vedä vertoja (ainakaan vielä) ekalle kaudelle. D-Frag on kai keskivertoa; omaperäistä mutta osittain kliseistä samalla kertaa, tykänny kuitenkin olen että en minä sitä huonoksi ole suinkaan väittämässä.

Eräs jo julkaistu sarja, jonka ehdin kokonaan katsomaan, ja josta kovasti tykkäsin, oli "Love Lab". Yksi parhaita sarjoja, joita olen vähään aikaan nähnyt. Lisäksi tammi- ja helmikuun aikana tuli osteltua hiukkasen mangaakin pitkästä aikaa.

Koska pystyisin juttelemaan animesta aika paljonkin, niin tulen luultavasti kirjoittamaan ainakin osasta yllä mainituista sarjoista jotakin tulevaisuudesssa. Samoin lukemastani mangasta. Osittain sen vuoksi niistä oli tällä kertaa vain suppeahkot maininnat.

PONIT

Poneja olen tietenkin myös seurannut ja tulipa tuossa jossain vaiheessa tilattua uusi ponipaitakin, Fluttershy -aiheinen tällä kertaa. Lisäksi blind bageista tuli löydettyä Princess Cadance. Ja tietty kävin tammikuussa (4.1.) bronymiitissä Helsingissä, jossa oli (tottakai!) kivaa.

Viikon animepäivitystä (osa 2)

Edellisen osan jälkeen on tullut katseltua enimmäkseen School Rumblea (tätä kirjoittaessa sitä on 1. kaudesta nähtynä 23/26 jaksoa), joka tuli aloitettua viime viikon puolella. Tällä viikolla olen kummiskin ehtinyt tutustua muutamiin sarjoihin. Nogizaka Haruka no Himitsu (maanantai, 12 jaksoa, 1. kausi), Kamisama Hajimemashita (tiistai & keskiviikko, 13 jaksoa), Hyouka (keskiviikko, 3 jaksoa), Steel Angel Kurumi (torstai, 24 jaksoa, 1. kausi).

School Rumble on periaatteessa kouluihmissuhdekomediaa varustettuna runsaalla määrällä väärinkäsityksiä ja hauskoja tilanteita. Tämä on aika rento sarja, jota voi katsoa ihan puhtaasti ajanviihteenä... sarjan tarkoitus selvästikin on olla hauska ja siinä se onnistuukin. Sarjan rennon luonteen puolesta tämä tuo mieleen Ranma½, jota pystyi myös katsomaan samoilla fiiliksillä, mutta tämä ei tarkoita sitä että sarjat olisivat silti keskenään samanlaisia kun teemat, tilanteet ja hahmot sekä huumori poikkeavat toisistaan huomattavasti.
Toisinaan tuntuu kuin School Rumble ei ottaisi sarjan keskeistä juonta vakavasti tai unohtaisi sen toisinaan kokonaan, mutta tämä ei tarkoita että sarja olisi tylsä. Pikemminkin päinvastoin. Siitä on aikaa kun olen viimeksi nähnyt sarjan, joka olisi viihdyttävän kepeä sekä sopivan kevyttä katseltavaa, kuin mitä School Rumble on. 94 / 100

School Rumble OP1 - "Scramble"



Nogizaka Harukalla on salaisuus. Eräs luokkatoveri saa tämän vahingossa selville, mutta hyväksyy Harukan siitä huolimatta ja lupaa säilyttää hänen salaisuutensa. Tästä alkaa kahden hahmon romanttinen komedia... Tässä kaudessa (joskaan en ole nähnyt vielä 2. kautta) on monia piirteitä, joiden vuoksi pidän sarjasta, mutta myönnettäkööt että muutamia tilanteita ja tapahtumia sekä eräiden henkilöiden liioiteltua toimintaa olisi voinut välttää. Mielestäni sarja olisi voinut ottaa keskeiseen teemaansa hiukan vakavamman otteen. Periaatteessa tässä tuntui tapahtuvan samankaltainen keikahdus kuin Kotoura-san sarjassa (vrt. Kotoura-san 1. jakson ensimmäistä puolta saman jakson jälkimmäiseen puoleen), joskaan ei yhtä jyrkkä. Mutta tietty kyseessä on vain oma mielipiteeni. Kausi oli enimmäkseen hyvä, mutta sarjalle olisi tosin voinut harkita toisenlaista lopetusta (rannalla juoksemisen sijaan). 78 / 100

Kamisama Hajimemashita oli mielenkiintoinen kokonaisuus. Tarina pysyi hyvin koossa, juonta ei suotta venytetty ja loppukin niputettiin onnistuneesti. Hyvää oli muun muassa se että osaa sivuhahmoista kierrätettiin tai heille annettiin hiukan suurempi osa sarjassa. Idea oli ihan mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu. Pari pientä asiaa jäivät häiritsemään, mutta eivät ole juurikaan mainitsemisen arvoisia. Hahmoista oli alkuun hiukkasen vaikeata päätellä persoonallisuutta kovinkaan pitkälle; tämän voi laskea toisinaan haitaksi mutta myös plussaksikin. 88 / 100

Hyoukaan vielä ole ehtiny juurikaan tutustua kun vasta kolme jaksoa nähtynä. Alku kummiskin vaikuttaa ihan lupaavalta.

Steel Angel Kurumi oli ihan kiva sarja ja jaksot tuntuivat lyhyiltä kun olivat ~15 minuutin pituisia (aika yleinen pituus animejaksoilla tuntuu olevan suunnilleen ~20-24 minuuttia). Sarja toi nopeasti mieleen Sora no Otoshimono -sarjan. En löytänyt sarjasta mitään erityisiä vahvuuksia, sanotaanko näin että päädyin arvostelemaan sitä jokseenkin samojen kriteerien mukaan kuin mitä olen Rizelminen arvostellut. Juoni ei ollut kovin ihmeellinen, mutta hahmot olivat ihan kivoja. Joskin tälläisissä sarjoissa päähenkilö toisinaan vaipuu pienoiseen alemmuuskompleksiin kun ei mielestään saa tehtyä tarpeeksi. Loppu ei ollut kaikkein omaperäisin, mutta toisaalta sopi sarjaan. 67 / 100

Viikon animepäivitystä

Ennen Ao no Exorcistiä (kts. edellinen blogaus) sain katsotuksi Airin. Sitten noin viikko sitten tuli katseltua One Outs, jonka jälkeen aloittelin hiukan Sky Girlsiä 7 jakson verran. Pian sen jälkeen päädyin katsomaan Shion no Ou sarjan, josta pidin. Näitten lisäksi on tullut vilkaistua jakson tai muutaman verran mm. Sumomomo Momomo: Chijou Saikyou no Yome, Canaan, Chihayafuru, Hidan no Aria, Darker than Black: Kuro no Keiyakusha sekä Groove Adventure Rave -sarjoja.

Näistä Air vaatisi sarjan läpikatsomisen muutamaan kertaan, jotta asiat avautuisivat paremmin, ainakin itselleni. Tai kai siitä ainakin parin kerran jälkeen voisi hiukan enempi saada irti. Sarja on ilmeisesti pidetty, mutta vaikken sitä huonona pidä niin termi "a bit too complicated" voisi kuvata fiilistäni kun olin sen ekan kerran nähnyt loppuun. Tarinasta ja joistain hahmoista kyllä pidin ja muutenkin sarja oli ihan hyvä, mutta tarkkaavaisena sitä katsoessa saa olla.

One Outs oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus. Tästä pidin ja sarja keskittyy pitkälti baseball -lajiin, mutta antaa monesti samankaltaista fiilistä kuin mitä Akagi sarjaa katsoessa oli. Kyseessä on kummiskin vähintäänkin tutustumisen arvoinen sarja.

Sky Girls on lähempänä keskivertoa, mutta siitä huolimatta tarjoaa ihan viihdyttävää katseltavaa.. Tosin vasta 9 jaksoa nähneenä tätä on hankalampaa arvioida kokonaisuutena, mutta ainakin osa hahmoista (pienoisia puutteita huomioimatta) ovat ihan onnistuneita. Tämä olisi kiva saada katsotuksi loppuun piakkoin..

Shion no Ou on jälleen kerran yksi lautapelisarjoista. Kai ensimmäinen tähän ryhmään ("lautapelisarjat") kuuluneista sarjoista, joita näin, oli Hikaru no Go joka osoitti kuinka mielenkiintoisia lautapeleihin keskittyvät sarjat voivat oikeastaan olla eikä Shion no Ou ollut poikkeuksena. Päähenkilö, Shion, on sarjan alussa 13-vuotias Shougin pelaaja, jonka vanhemmat murhattiin hänen ollessa 5-vuotias ja hän jäi tapauksen ainoaksi todistajaksi.. joskin tuon jälkeen hän lakkasi puhumasta.

Sumomomo Momomo on taas niitä sarjoja, joissa on toimintaa ja puoliromantiikkaa (siis sitä kun tyttö kiinnostuu pojasta, mutta poika ei tytöstä) ja hassuja sattumuksia. Huumori luultavasti tulee olemaan sarjan aikana samankaltaista pidemmän päälle. Tämän tyyliset sarjat ovat yleensä ihan viihdyttävää katseltavaa kunhan tiettyjä rajoja ei ylitetä. Toistaiseksi tästä on tullut nähtyä 5 jaksoa.

Canaan sarjasta on tullut nähtyä vasta kaksi jaksoa, joten paljoa en osaa vielä sanoa, mutta näiden parin jakson perusteella tarinalla tulee luultavasti olemaan paljon annettavana. Alkuasetelma ainakin on tuntunut ihan mielenkiintoiselta.

Chihayafuru sarjasta näin vasta yhden jakson ja hiukan hämmentynyt olo on ekan jakson jälkeen. Oletan vahvasti että toka (tai viimeistään kolmas) jakso selventää epäselvempiä asioita, mutta luultavasti sarjasta muodustuu kummiskin hyvä, ainakin se on tainnut saada muilta kehuja.

Hidan no Aria on toinen yhden jakson verran nähty sarja, joten en tästäkään pahemmin osaa sanoa. Eka jakso oli aika aktiivinen (polkupyörällä ajoa sekä hiukkasen toimintakohtauksia) ja päättyi melko tyypilliseen "ja niin uusi tyttö saapui vaihto-oppilaana samaan luokkaan" -tilanteeseen, Ekan jakson perusteella voin melkeinpä arvata sarjan asetelman ja millainen huumorintaso tällä tulee olemaan.. Hahmojen luonteista ja ominaisuuksista annettiin ehkäpä hiukan liikaa vinkkejä jo ekan jakson aikana.

Darker than Black sarjaa tuli nähtyä kolmen jakson verran. Ekojen jaksojen aikana esiteltiin aika hyvin sarjan peruselementtejä ja sarjalle tyypillistä sanastoa henkilöistä puhumattakaan, joten vahvoilla pohjilla ollaan. Tämä on taas niitä hiukkasen arkitilanteista poikkeavampia sarjoja, jossa on omat tyypilliset piirteensä. Juonesta en ihan vielä ole saanut kiinni, mutta oletettavasti tarina alkaa pian kulkea pikajunan vauhtia. Mikäli toteutus on hyvä, niin sarjasta saattaa muodostautua ainakin kasin (8) tai ysin (9), ehkä peräti kympin (10) arvoinen sarja (siis MAL -asteikolla eli 1-10). Mikäli toteutus on pikemminkin keskinkertaista niin arvosana saattaisi pikeminkin olla seiskaa (7), mutta tuskin kummiskaan tuota alempaa, varsinkin kun sarjassa on noita ainutlaatuisempia piirteitä, jotka ovat yleensä olleet tuntomerkkeinä paremmille sarjoille, kuten Death Note tai Fullmetal Alchemist (lähinnä FMA:Brotherhood) ovat olleet.

Groove Adventure Rave tuntuu aika tyypilliseltä adventure sarjalta, joka sisältää mm. toimintaa yms. ja jolta tuskin kannattaa liikoja odotella. Kuusi jaksoa nähtyäni voisin todeta etteivät hahmot, vaikka ihan mielenkiintoisia ovatkin, ole juurikaan mitenkään kovin ihmeempiä hahmoiksi. Erityisesti ensimmäisen jakson aikana olin toisinaan hämmentynyt parin hahmon käyttäytymisestä, mutta ehkäpä tuollainen on tälle sarjalle tyypillistä. Ei se silleen sinänsä kummiskaan häiritse, mutta ihmetyttää toisinaan hiukan. Noin viidenkymmenen jakson pituisena sarjana sarjasta luulisi löytyvän runsaasti jonkinlaista fantasiaseikkailua, siis seikkailua jonkinasteisessa fantasiamaailmassa. (toisin sanoen; tämä luokittelu karsii tehokkaasti sarjat, joissa on perinteistä koulu meininkiä olemassa).

Hentai Ouji to Warawanai Neko. OP

Hentai Ouji to Warawanai Neko.



Alla olevat sanoitukset on poimittu osoitteesta:
http://henneko.wikia.com/wiki/Fantastic_Future

---

Japanese Mou ikkai kocchi muite iitai koto ga motto aru kara Mou ikkai kocchi muite Honki ga yureru ai no future Dakara kocchi muite Maware chikyuu koi wo nosete Dakara kocchi muite Guuzen ja nai fantafuture Watashi kara sasou yuuki wo Kudasai to tsuki ni negau no Setsunai kokoro ni mahou kaketemimashou Mirai he no chikamichi ne Amaku naare egao de Kimi yo tokechae Kyou no yozora wo mitsume Chotto senobite Mou ikkai kocchi muite iitai koto ga motto aru kara Mou ikkai kocchi muite Honki ga yureru ai no future Dakara kocchi muite Maware chikyuu koi wo nosete Dakara kocchi muite Guuzen ja nai fantafuture

English One more time, look this way There's still more that I want to tell you One more time, look this way Who you love is going to change in the future That's why you should look this way The world turns, filled with love That's why you should look this way It wasn't just chance, it's our fantastic future To have the courage to ask you out myself I wished on the Moon that I could Let's cast a little spell on that breaking heart It's the fastest way to the future With a smile I'm making even sweeter I'll make your whole self melt Tonight I'll look at the sky And try to reach a little closer One more time, look this way There's still more that I want to tell you One more time, look this way Who you love is going to change in the future That's why you should look this way The world turns, filled with love That's why you should look this way It wasn't just chance, it's our fantastic future

---

Tämä OP on ihan mielenkiintoisesta sarjasta, vaikka muutamat alkujaksot eivät olleetkaan ihan kaikkein vakuuttavimmasta päästä. Musiikki ansaitsee minulta täyden kympin ja lisäksi pirteä videokin sopii musiikkiin mainiosti. Hahmoista myöskin plussaa. Vaikka kyseistä musiikkia voisi kuunnella kymmeniä tunteja kyllästymättä ja samoin itse videotakin niin siitä puuttuu se, mikä varsinaisesti voisi vangita katsojan.. se jokin mikä antaa sarjaan soveltuvan tunnelatauksen. Tai miksi sitä kutsuisikaan. Tätä ei kannata kummiskaan käsittää väärin, pidän tuosta tunnarista, etenkin sen musiikista. Se vaan voisi olla melkein mistä tahansa muustakin sarjasta.. ikään kuin siltä puuttuisi tunnarin identiteetti tai jokin semmonen. Se, mikä tekee vaikkapa (ekasta) Death Noten tunnarista (ekan) Death Noten tunnarin. Tai (ekasta) Cardcaptor Sakuran tunnarista (ekan) Cardcaptor Sakuran tunnarin. Se jokin, joka saa tunnarin tuntumaan jonkin tietyn sarjan tunnarilta.. paremmin en tuota ihan osaa kuvata. Siitä huolimatta tämä saa minulta aika korkeat pisteet.

97 / 100

Edit 2013-07-21
Video korvattu toisella, ääniraita oli vaimennettu edellisestä.  

Kono Minikuku mo Utsukushii Sekai OP

Tällä kertaa on tälläisen animetunnarin esittelyä.

Kono Minikuku mo Utsukushii Sekai




Kyseessä on siis sarjan Kono Minikuku mo Utsukushii Sekai OP (eng. This Ugly Yet Beautiful World).
Tunnarin musiikki on kiinnostava ja hyvä, erottuu edukseen joidenkin muiden tunnarien joukosta (joskin on tietty olemassa monia muitakin hyviä). Jokin tuossa musiikissa on tavallaan puoleensavetävää.. vähän samalla tavoin kuin Kami nomi zo Shiru Sekai ekan kauden tunnarissakin. Ehkä vähän yhdistettynä Mirai Nikkin tunnaria. Suunnilleen sellaisen fiiliksen tuo taitanee antaa. Ei läheskään niin intensitiivinen kuin Mirai Nikkin OP mutta jollain tasolla samanlaista puoleensavetävyyttä kuin Kami nomissa.. Laadultaan se jäänee tosin Toaru Kagaku no Railgun tunnarin alapuolelle, mutta ei paljoa. Tosin omassa kategoriassaan, mikäli sellaista sille on, se on kärkeä. Tuo siis tunnarin musiikista.

Video sopii sarjaa hieman katsoneena hyvin OP:ksi ja sopii musiikin kanssa yhteen. Video saa erityistä plussaa muun muassa värien käytöstä ja taustoistaan. Lisäksi video paljastaa yllättävän paljon sarjan yksityiskohtia silti sen suuremmin spoilaamatta, tuo ei aina ole niin helppoa kuin mitä päältä päin katsoen voisi luulla. Tärkeimmät hahmot kummiskin näkyvät tunnarin aikana, joka on jokseenkin lähes välttämättömyys animetunnareiden osalta. Ja yhtenä kaiketi tärkeimmistä että kyseinen tunnari vangitsee tunnelmallaan. Se on kiehtova, ei pitkästyttävä, mutta toisaalta muutaman katselun jälkeen alkaa tuntua että se jää jollain tavoin hiukan vajaaksi... sen tarkemmin en kai tuota osaa kuvailla. Siinä voisi olla vielä sitä "jotain".

93 / 100

PREVIEW: Alat Abv - Osa 3 // Lyhyt animeblogaus

Edellisessä osassa jäätiinkin aika jännään tilanteeseen pitkän listan ja monien tähtien jakamisen jälkeen. Tuossa kun vilkaisin hieman liiankin pitkän ajan jälkeen tuota listaa uudestaan niin päädyin siihen tulokseen että valitsen molemmat viisi tähteä saaneet hahmot eli Kaname Madoka sekä Misaka Mikoto. Tämä osittain siksi että tämän kertaisesta päästään "eroon" ja voin aloittaa uusien hahmojen valitsemisen mahdollisimman pian. En tosin ole vielä varma milloin saan kyseiset esittelyt valmiiksi, mutta sen tarkoituksena olisi sisältää pikemminkin omaa pohdintaa hahmoista tai jotain muuta syvällistä eikä pelkästään jotain mitä voisi löytää ihan Wikipediasta kopsaamalla.

Yritän lisäksi elävöittää niitä muuten tylsiä hahmoesittelyjä runsaalla määrällä kuvia, puolittain toivoen että itse esittelyt jäisivät riittävästi kuvien varjoon, tai ehkei sentään. Jotain kuvia yritän silti saada molemmista hahmoista. Joudun mahdollisesti kertaamaan ainakin osan niiden sarjojen jaksoista, joissa kyseiset hahmot esiintyvät.. ihan siltä varalta että mieleeni juolahtaisi jotain mielenkiintoista sanottavaa heistä jota en vaikkapa tällä hetkellä muista.

Jänniä aikoja on siis tulossa ja hyvää tunnetusti kannattaa odottaa. Tämä ei silti tarkoita ettäkö vähentäisin muita blogauksiani (ei sillä etteikö niitä olisi muutenkin aivan liian vähän jo entuudestaan), aion edelleenkin julkaista mm. animeaiheisia blogauksia vastaisuudessakin.

---

---

Animesta puheen ollen voisin mainita että sain tuossa tällä viikolla katsottua loppuun sellaisen sarjan kuin Saki ja täytyy myöntää että odotan sen jatko-osaa, Saki: Zenkoku-hen, jonka (toivottavasti) ilmestyä "jo" vuonna 2014, ainakin MAL:n mukaan. Tuossa jokin aika sitten puolestaan tuli katsotuksi Fruits Basket -niminen anime, joka osoittautui aika hyväksi, vaikka lopetus tuntuikin jättävän hiukkasen vajaaksi. Ilmeisesti mangana se olisi voinut antaa enempi..

Lisäksi MAL:n mukaan Dog Days 3 (siis sarjan kolmas kausi) pitäisi tulla joskus, joskaan päivämäärästä tai edes vuodesta ei näyttäisi vielä olevan tietoa. Muita tulevaisuuden "Not Yet Aired" animeita en ole vielä odottamassa, tai jos olen niin ainakaan en ole vielä tietoinen. Uskon kummiskin että 2013 syksyllä ja talvella tulee monia hyviä sarjoja liikkeelle. Ja vuodesta 2014 varmaan myöskin tulee hyvä animevuosi.

Toivoisin kummiskin että Medaka Box saisi kolmatta kautta joskus, se olisi ihan kiva. Ja että Fairy Tail jatkuisi 175 jaksostaan eteenpäin. Se kun tuntui loppuva hiukan liian yhtäkkiä. Noiden jatkumisesta ei ole tosin näkynyt MAL:ssa infoa, joten saapa nähdä.

Lähiaikoina katsotusta animesta..

Naruto Shippuuden & One Piece

Nykyisin kumpikin näistä tuntuu etenevän melkoisen hitaasti. Narutossa tuntuu toisinaan menevän noin 1/3 - 1/2 tai enemmänkin joihinkin takaumiin jaksoa kohti, jotka voisivat varmasti ajaa asiansa aivan mainiosti lyhyempinäkin. Lisäksi sarjan alkutunnari, OP, on välillä melkein puolessa välissä jaksoa (esim. edellisen jakson aikana se löytyi kohdasta 8:50), jossa puolestaan ei ole mitään järkeä. Siinä vaiheessa jaksoa se on pikemminkin keskeytys jakson katsomiselle ja sitä on ehtinyt jo unohtaa että sellainen olisi tarkoitus edes olla jakson aikana.. Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi vain jokin noin puolen minuutin pikaintro jostakin, mutta melkein yhdeksän minuuttia itse jaksoa ja sitten vasta alkaa sarjan tunnari? Mielestäni siinä on jotakin pahasti pielessä.

Itse jaksoista puolestaan voisin sanoa, että vaikka tapahtumat ovatkin enimmäkseen ihan mielenkiintoisia ja jokseenkin tapahtumarikkaita (ellei pitkitettyjä takaumia oteta huomioon) niin siinä on kummiskin jotain väärää kun sarjan nimikkohahmo, siis Naruto, juoksentelee pitkin poikin (tämän tietää siitä kun vähintään joka toisessa jaksossa näemme hänet juoksemassa noin kymmenestä sekunnista johonkin puoleen minuuttiin) ja varsinaisesti osallistuu itse jakson tapahtumiin ehkäpä kerran kahdeksassa jaksossa. Miksi näyttää jotakin hahmoa, joka ei varsinisesti tee mitään jatkuvan juoksemisen lisäksi kun on varmasti kymmeniä muitakin hahmoja, jotka eivät tee mitään, mutta eivät silti saa edes sen vertaa ruutuaikaa?

En väitä etteikö ole ihan kivakin nähdä hahmoja, jotka ansaitsevat ruutuaikaa (siis, hahmot joihin jaksot ovat viime aikoina keskittyneet), mutta toisaalta olisi kiva nähdä Naruton tekevän muutakin kuin vain juoksevan. En yhtään ihmettele vaikka menisi vielä seuraavat 20 tai 40 jaksoa ennen kuin Naruto pääsee viimeinkin "määränpäähänsä" ja lopettaa maratoninsa. Tähän kun lisää vielä nuo ylipitkät takaumat ja jaksojen verkkaisuuden niin ei ole ihmekään että tapahtumat tuntuvat menevän hitaasti.

Ja tiedän kyllä että anime saavuttaa mangaa ja niin edelleen, mutta ei senkään pitäisi olla varsinainen syy. Ja tiedän että se aiheuttaa fillereitä, mutta saisivat mieluummin tehdä sitten fillereistä ainakin laadukkaita, kun jaksoja nekin ovat. Joitakin jaksoja sitten oli jokin filleritarina, joka kesti joitakin jaksoja, ja vaikka itse filleri olisi voinutkin olla hyvä, niin minulta meni täysin ohi se mihin tilanteeseen (ajankohtaan aikajanalle jne.) sen olisi voinut sijoittaa. Lisäksi siinä ei tuntunut olevan kunnolla pohjustusta sille, miksi yhtäkkiä hahmot pomppasivat edelliseen jaksoon nähden toiseen paikkaan ja aikaan. Tuliko jonkinlainen ulottuvuusrepeämä, vai? Lisäksi itse filleritarinassa tuntui olevan jotain pieniä epäjohdonmukaisuuksia, mutta niitä en ala sen tarkemmin tässä pohtimaan. Kunhan vain totean että homman olisi paremminkin voinut hoitaa.

Naruton jaksoista löytyy siis mielestäni parantamisen varaa, mutta vaikka tapahtumat sujuvatkin hitaasti, niin toivo Naruton maratonista pilkottaa jossain horisontissa.

---

One Piecessä puolestaan on hieman samankaltaisia ongelmia sekä jaksojen pitkittymisissä että sarjan tunnarissa. Tai sanotaan näin että jaksojen ajankäytön osalta. Ensiksi on useamman minuutin tunnari, sitten kerrotaan jotain yleistä tarinaa One Piecestä ja sitten käsitellään viime jaksoja koskevia tapahtumia ennen kuin jakson nimi julkaistaan. Aikaa kuluu yhteensä (hieman jaksosta riippuen) varmaankin jostain noin neljästä minuutista reiluun kuuteen tai vajaaseen seitsemään minuuttiin. Eli lähemmäs noin viidesosan tai lähemmäs kolmasosan verran jaksosta, jos lopputunnaria ei oteta huomioon. Ja mitä jäljellä oleviin minuutteihin mahtuu? No, onneksi takaumia on Narutoon nähden vähemmän, mutta melkoista etanajuoksua One Piecekin tuntuu olevan.

Osittain se johtuu jossain määrin One Piecelle ominaisesta tyylistä esittää toisinaan joitain tilanteita ja asioita, joten siinä mielessä se ei aina ole huono asia. Mutta kummiskin se tuntuu kummalliselta että yhdellä saarella voi aikaa kulua helposti useamman kymmenen jakson verran ilman että mitään kovin oleellista ehtii tapahtumaan. Ja tätä ei kannata käsittää väärin, tiedän että One Piecessä on ollut muutamia pitkiäkin tarinoita, joihin on mennyt helpostikin yli 30, useimmin kyllä alle 70, jaksoa ennen kuin matkaa ollaan päästy jatkaamaan seuraavaan paikkaan ja kai se on sallittua tälläisille useita (kymmeniä) vuosia kestäville sarjoille. Mutta alkaahan se toisinaan hieman pitkästyttämään kun jaksoa kohti yleensä näkee korkeintaan ehkäpä yhden uuden tai yllättävän tärkeän tilanteen, tapahtuman, henkilön, juonipaljastuksen tai muuta tuollaista. En tarkoita asioita, jotka katsoja on osannut arvata jo reilut viisi jaksoa etukäteen..
Mutta puutteistaan huolimatta sarjaa tulee silti seurattua enkä minä sitä kummiskaan huonona pidä, ärsyttävää on lähinnä tuo alkutunnarin (+ kertaukset yms.) pituus, joka vie itse jaksoilta turhankin paljon aikaa.

Tuossa nyt jotain mainintaa mitä tulee noista kahdesta sarjasta tällä hetkellä mieleen.

---

Muun animen osalta voisin mainita että on tullut katsottua mm. sellaisia kuin Shuffle!, Working!! (sekä tuon toka kausi, Working'!!), Yumeiro Pâtissière, Love Get Chu, Cyborg 009, Bokusatsu Tenshi Dokuro-chan, Shin Shirayuki-hime Densetsu Pretear ja Full Metal Panic! sekä joitain muita, jotka jääkööt nyt nimeltä mainitsematta.

Osasta näistä en ole katsonut läheskään kaikkia jaksoja, mutta muutamasta joko kaikki tai suurimman osan. Osa on ollut parempia ja osa aika keskivertoja, näistä mainituista yksi mieluisimpia oli Working!! sarja, Yumeiro (siis sen eka kausi, vaikka tokankin katsoin) suht keskiverto mutta parempi kuin olisin aluksi olettanut mutta enimmäkseen nautin tämän katsomisesta. Shuffle!, Pretear sekä Cyborg 009 tuntuvat aika perussarjoilta, joihin mahtuu paljon ennalta arvattavaa ja tuskin mitään suuria yllätyksiä kummiskaan ilmenee.

Shufflen hahmot ovat ihan mielenkiintoisia, mutta juoni on ehkä turhankin läpinäkyvä. Pretearissa alkuasetelmassa olisi potentiaalia, mutta aika pian osa sarjan vitseistä käy vanhaksi ja jakson tapahtumatkin käyvät aika ennalta arvattaviksi. Cyborgissa puolestaan hahmot eivät ole kaikkein kiinnostavimmista päästä, joten toivon että juonesta saa enemmän irti, etenkin sarjan loppua kohti mennessä.

LGC erottuu joukosta positiivisesti edukseen sekä ideallaan että joillakin hahmoistaan, mutta toisinaan tuntuu että sarjasta olisi voitu ottaa enemmänkin irti. FMP! vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta tähän mennessä katsotun perusteella ja tulevat jaksot näyttävät pääseekö se samalle linjalle Working!! sarjan kanssa (jolle olen antanut arvosanaksi 8/10, vaikka edelleen epäilyttää olisiko sittenkin pitänyt antaa sille 9/10).

Dokuro puolestaan on semmoinen nelijaksoinen OVA, josta tuli katsottua eka osa ja odotukset eivät ole kovinkaan korkealla jatkon osalta. Paria mielenkiintoisempaa yksityiskohtaa huomioimatta en suuremmin nauttinut jaksosta. Sarjan huumori ei ole ehkäpä kaikkein mieluisinta, muutamat hahmot voisivat olla ehkäpä pikku hiukkasen erilaisempia.. ja sellaista. Sanotaanko näin että jos jaksosta olisi muuttanut parikin asiaa, ihan suht oleellistakin jopa, niin olisin voinut antaa kaiketi seiskan suuntaista arvosanaa (asteikolla yhdestä kymppiin) ihan sen vuoksi että kyseisen OVA:n perusrakenne ei suinkaan ole huonoin mahdollinen ja voisi kokonaisuutena jopa toimiakin ilman tiettyjä elementtejä..

Korkeimman uudelleenkatsomisarvon ("rewatch value") näistä voisin antaa Working!!, sekä sen toiselle kaudelle, -sarjalle. FMP:ssä olen vielä sen verran alussa että en osaa sanoa sen osalta, mutta en pitäisi mahdottomana. Working!! jälkeen seuraavaksi korkeimman RV:n (edelleen rewatch value) voisin antaa kaiketi Yumeirolle ja Love Get Chulle. Shuffle! saattaisi ehkä olla seuraavana niiden jälkeen tuolla listalla, mutta hankalaa olla täysin varma.. kuten sanoin, sen vahvuutena tuntuu olevan osa hahmoista. Ei ole koskaan haitaksi painaa tarkemmin mieleen erilaisia animehahmoja, vaikka osa muistuttaisikin joiltain piirteiltään joitain muita hahmoja.. mutta ainahan sitä sellaista kummiskin esiintyy. Luulen että Cyborg 009 ja Preteariin riittää kertakatselu ilman sen suurempia uusintoja.

---

---

Siinäpä tämän kertaista blogaustani. Tekstiä tuli enemmän kuin olin olettanut, mutta silti vähemmän kuin mitä näin pitkä aikaväli (edelliseen blogaukseeni nähden) olisi ansainnut. Blogaaja kiittää ja kumartaa.

PREVIEW: Alat Abv - Osa 2

Tämän osan PREVIEW käsittelee lähinnä pieniä, mutta tärkeitä, muutoksia aiempaan listaan, siis linkkien lisäilyä ja lisäksi lisään hahmoille tähtiluokittelun () sen mukaan kuinka todennäköisesti he päätyvät lopulliseen blogaukseen. Tähtiä annetaan yhdestä () viiteen (), mutta edes viisikään tähteä ei tarkoita ehdotonta säilymistä tulevista karsinnoista. Aina voi tapahtua jotakin joka estää jonkin hahmon päätymisen lopulliseen versioon!

Ai niin, nolla tähteä tarkoittaa että hahmo poistuu edellisen blogauksen listalta. Tämä ei tarkoita etteikö hahmo voisi myöhemmin tulla uudestaan listalle!

• Honma "Menma" Meiko 
• Kasuga "Osaka" Ayumu  poistuu listalta
• Kinomoto Sakura 
• Millhiore "Millhi" Firianno Biscotti 
• Katsura Hinagiku 
• Nishizawa Ayumu 
• Kaname Madoka 
• Mei Mei 
• Hyuga Hinata 
• Ayano Keiko ('Silica') 
• Misaka Mikoto 

Uudet tulokkaat listalle:

• Kuroyukihime

Tälläistä siis tällä kertaa. Yritän vielä pohtia toistaiseksi tehtyjä valintoja huolellisesti, miettiä onko muita mahdollisia hahmoja listalle ja saada karsittua osan pois. Luulen että yritän saada listan tiivistymään ehkäpä 4-7 hahmoon jos mahdollista. Vaikka 5 tähteä ei tarkoitakaan varmaa paikkaa lopullisella listalla, niin tällä hetkellä olen aika varma siitä että säilytän molemmat tässä 5 tähteä saaneet lopullisessakin blogauksessa.


TÄRKEÄTÄ!! 
Toiveita listattaville hahmoille saa esittää kommentoimalla! Tärkeätä olisi ilmoittaa hahmon nimi (tietty!), sarja josta hahmon voi bongata (pitkien sarjojen kohdalla, etenkin jos hahmotoive on sivuhahmo, myös jakso/jaksot, joista hahmon löytää.. tämä sen vuoksi että olisi aika turha katsoa 500 jaksoa jotakin animea yhden hahmoesittelyn vuoksi, jos sivuhahmo näkyy vasta viimeisissä jaksoissa) ja lisäksi olisi suotavaa linkata jokin profiilin kaltainen hahmolle (esim. Wikipediasta tai kyseiselle hahmolle omistettu wikisivu sen sarjan wikistä, josta hahmo löytyy) ja mieluusti myös kuva hahmosta.

Ja vaikkei oma toivehahmo pääsisikään juuri seuraavaan (kunhan PREVIEWit ensin loppuvat) hahmoesittelyblogaukseen, niin on mahdollista että hahmotoive voisi päästä johonkin myöhempään blogaukseen!