Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pelit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pelit. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Rabi-Ribi - Kanisaaren puputytön seikkailut keijun matkassa

Johdanto

Edellisestä kirjoituksesta blogiin on vierähtänyt jo tovi jos toinenkin ja sain loistavan ajatuksen kirjoittaa Rabi-Ribi -nimisestä pelistä, josta on tullut yksi suurimmista suosikeistani vuoden 2017 aikana.

Rabi-Ribi on saatavilla Steamin kautta ja tätä kirjoittaessa 98% kaikista 3855 arvostelusta on positiivisia (omani mukaanlukien). Peli julkaistiin jo vuonna tammikuussa 2016, mutta päädyin pelaamaan sitä vasta vuoden 2017 kesän alussa.



Mistäkö pelissä on kysymys?
Pelin kauppasivun kuvaus tiivistää idean aika hyvin:
"Dodge bullets, missiles and lasers in battle as you wrap your head around that bunny girl costume! Combo away with your mighty Piko Hammer or spam various spells from afar with your fiery fairy friend. Explore and explode through Rabi-Rabi Island as you collect power-ups and uncover secrets..."

Nyt kun idea on selvillä niin voisin kertoa hiukan lisää taustoista ennen kuin siirryn siihen miksi juuri tästä pelistä kirjoittaminen on mielestäni vaivan arvoista.

Lähtökohta

Minulla on jonkinlaisia muistikuvia siitä, että olisin nähnyt pelistä videoita YouTubessa jo vuoden 2016 aikana ja se näytti kieltämättä mielenkiintoiselta, jopa värikkäältä ja olin kyllä utelias, mutta toisaalta en halunnut spoilata itseäni liikaa, joten en nähnyt pelistä muutamia minuutteja pidemmälle. Aikaa kului ja satuin huomaamaan pelin Steamissa ja satuin näkemään sen saaneet valtavan positiiviset arvostelut ("Overwhelmingly Positive") ja päädyin tutkimaan kauppasivua, tutkimaan kuvakaappauksia ja lukemaan muiden kirjoittamia arvosteluja siitä. Pienen harkinnan jälkeen lisäsin pelin ostoskoriin Steamin kesäalesta. Suurimpana huolenaiheena muistaakseni oli se, että oliko peli ytimiään myöten arvosteluinsa veroinen vai olivatko syyt pikemminkin pelkkää pintaa. Se, että peli näyttää värikkäältä, hyvältä ja miellyttävältä (joskin kullakin makunsa) ei takaa että peli olisi muilta osin yhtä hyvä. Monia voisi pelin värikäs ulkoasu pikemminkin karkoittaa kuin houkutella, mutta itselläni se tosiaan toimi juuri yhtenä houkuttimista ja erityisesti siksi olin huolissani olisiko sitä lisäksi mukavaa pelata vai ei. Ilokseni huolenaiheeni ovat osoittautuneet turhiksi ja olen nauttinut pelistä todella paljon.

Audiovisuaalisuus

Olisi väärin sanoa että pelin audiovisuaalinen ilme ei olisi samalla viivalla esimerkiksi Ori and the Blind Forest -pelin kanssa, koska kumpikin edustaa omalta osaltaan täysin erilaista näkökulmaa sekä grafiikan että ääniraidan osalta. Siinä missä Ori and the Blind Forest onnistui luomaan upean näköisen metsän eri ympäristöineen uskomattoman upealla grafiikallaan, mukaan lukien taustan ja etualan yhteensointu, ja puhaltamaan elämän metsään kauniilla musiikillaan, niin Rabi-Ribillä on erilaisempi ote tyyliinsä. Grafiikkana toimii tarkka ja hyvälaatuinen pikseligrafiikka 2D-ympäristössä, Tärkeimmillä hahmoilla näkyy muotokuva (portrait), joita käytetään tarinaosuuksien aikana ja lisäksi hahmosta riippuu minkä väristä taustaväriä käytetään dialogin tekstille. Joiden tarinaosuuksien aikana näkyy Visual Novel (VN) tyyliin CG-kuvia, jotka ovat selkeästi taidolla ja huolella tehtyjä.

Soundtrack

Ääniraidan puolella Rabi-Ribi onnistuu erinomaisesti. Pelimaailman kartta jakautuu useisiin eri alueisiin ja jokaisella alueella on oma ns. teemamusiikkinsa ja moni niistä on niin hyvin toisistaan erottuvia ja omaan alueeseensa sopivia että eri alueita voi muistaa pelkästään ääniraitaa kuuntelemalla. Joitain itselleni parhaiten mieleen jääneitä näistä ovat olleet muun muassa Evernight Peak, Inside UPRPRC, Rabi Rabi Ravine Ver.1, Exotic Laboratory, System Interior II ja tietenkin Adventure Starts Here näin muutaman mainitakseni. Osa muista ääniraidan musiikeista ovat muun muassa erilaisia taistelumusiikkeja (battle themes), mukaan lukien bossitaistelut (boss battles) ja näissä Rabi-Ribi onnistuu uskomattoman hyvin vangitsemaan pelaajan huomion ja en olisi lainkaan yllättynyt, jos jollekin pelaajalle bossitaistelun parhaiten mieleenpainuvin osuus olisikin taustalla soinut musiikki. En usko että on montakaan pelaajaa, jotka eivät eivät muistaisi kuulleensa Brawl Breaks soineen ensimmäisen Kotria vastaan olevan bossitaistelun aikana tai kun Hi-Tech Duel on soimassa samalla kun Syaro ampuu ohjuksia pelaajaa kohti. Toisaalta varmaankin yksi parhaiten muistetuista on Mirun aikana soiva M.R. tai muutamassakin eeppisessä taistelussa oleva The Truth Never Spoken, joka itse asiassa on yksi ääniraidan omista suosikeistani. "Is the order a DLC?" -lisäosan mukana tuli muutamia bossitaisteluita ja yhden niistä musiikkina on osuvasti nimenä FINALE, josta myöskin kovasti tykkään. Erään toisen DLC:n, "Cicini's Halloween" bossitaistelun musiikkina puolestaan on todella mieleenpainuva Mischievous Masquerade. Nämä muutamat esimerkit raapaisevat vain pintaa ääniraidan osalta. Ääniraita on saatavina yhtenä lisäosana hintaan 5,99 € eli ei huonosti kuudenkymmenen laulun kokoelmasta.

Pelin ydin

Nyt kun vajaa puolet pelin pintaraapaisusta on pikaisesti käsiteltynä, niin voisin siirtyä siihen mikä tekee pelistä oikeasti hyvän. Peliä on monesti luonnehdittu termeillä platformer, metroidvania, ja bullet hell. Noita kolmea sopivasti keskenään yhdistelemällä saadaan Rabi-Ribi. Pelissä on aluksi neljä vaikeusastetta avoimina: casual, novice, normal, hard ja peliä pelaamalla voidaan avata kaksi lisää: hell, bunny extinction. Näin laaja skaala vaikeusasteiden osalta mahdollistaa sen, että monenlaiset pelaajat voivat nauttia pelistä, niin aloittelijat kuin kokeneemmatkin pelaajat. Lisäksi peli skaalaa itseään vaikeammaksi pelaamisen aikana ja tähän on kaksi vaihtoehtoa: standard sekä alternative, kaksi muuta ovat aluksi lukittuja eivätkä siis ole olennaisia peliä ensi kertaa aloittavalle. Vaikeusasteista puheen olleen yksi löytyy vielä Digital Artbook -lisäosasta, jossa on muutakin pelattavaa sisältöä. Artbookista löytyvä vaikeusaste on nimeltään Impossible, joka on lähes nimensä veroinen. Artbook on muuten saman hintainen kuin ääniraitakin eli 5,99 €. Bossit mystisesti tietävät mitä tavaroita pelin päähahmo Erina on matkallaan löytänyt ja osaavat muuttaa hyökkäyksiään uusia tavaroita vastaaviksi. Esimerkiksi jos Erina ei ole löytänyt tavaroita, joiden avulla hän voisi hypätä korkeammalle, niin ne bossien hyökkäykset, jotka edellyttävät esteen yli hyppäämistä eivät ole korkeampia kuin mitä Erina pystyy hyppäämään ja muuttuu korkeammaksi kun Erina pystyy hyppäämään korkeammalle.

Tavaroiden kerääminen...

Tästä päästäänkin sopivasti pelin toiseen keskeiseen asiaan, eli tavaroiden keräämiseen. Pelissä on runsaasti kerättäviä tavaroita, joista osa on lähinnä statseja korottavia pulloja kun taas osa on sellaisia, mitä voi kerätyllä valuutalla kehittää vielä paremmaksi kaupassa, josta Miriamin yleensä löytää ellei Cocoa ole häntä tuuraamassa. Löydettävien tavaroiden joukossa on monenlaisia liikkuvuutta auttavia tavaroita, kuten air jump, wall jump tai air dash ja myöskin uusia tapoja hyökätä tai lisätä ominaisuuksia olemassaoleviin hyökkäyksiin. Esimerkiksi pelin alussa voi poimia piko hammerin, joka useimmiten toimii Erinan ensisijaisena hyökkäyksenä, toinen tavara mahdollistaa sen käyttämisen ilmassa olemisen aikana ja kolmas lisää siihen pitkän matkan hyökkäyksen. Myös Erinan keijuystävälle, Ribbonille, on olemassa monenlaista taikaa saatavilla sinisen oletustaian lisäksi. Pelissä on myös runsain määrin salaisia reittejä ja polkuja, joita kautta voi löytää vaikka mitä.

...tai keräämättömyys

Toisaalta voidaan ajatella kaikkien pelin tavaroiden olevan vapaaehtoisia, koska peli on mahdollista pelata läpi saaden vain sen, mitä peli pakottaa pelaajalle. Tämä voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun jätät piko hammerin ja health up pullot poimimatta puhumattakaan muistakaan tavarosta niin se voi kuulostaa jo haastavammalta. Ribbon voi käyttää vain oletustaikaansa (default magic) tai parhaimmillaan kahta jos satut keräämään riittävän monta easter eggiä ja saat rainbow -taian käyttöösi, easter eggien kerääminen kun ei vaikuta tavaroiden määrään. Pelissä on myös iso alue, joka sinun tulee kulkea ensin kerran läpi bossin löytämiseksi ja sen jälkeen vielä uudestaan koko saman alueen lävitse, jotta voit välttää tavaran vastaanottamisen yhdeltä hahmolta. Kaikista näistä ja monesta muustakin syystä useimmat 0% pelikierroksen pelaajat pelaavat sen joko casual tai novice vaikeusasteilla, koska siinä riittää jo muutenkin haastetta, mutta ainakin peli palkitsee pelaajan osuvasti saavutuksilla "Just leave everything to Ribbon!" sekä "So...Erina, do you expect to win with cuteness?".

Tarina

Pelin tarinan osalta voisi mainita ainakin sen, että sen käsikirjoitus ei suinkaan ole mitään kirjallisuuden aatelia, mutta monin osin se on kuitenkin sydäntä lämmittävän herttainen ja suloinen ja sisältää monia "aww" -hetkiä, jotka sulattavat sydämiä. Enimmäkseen se kuitenkaan aiheuttaa hämmennystä ja juonen kyydistä pois tippumista, kummastusta ja sekavaa oloa. Toisaalta tuosta ei kannata olla huolissaan, koska jos pelin jaksaa pelata useita kertoja lävitse, "Is the order a DLC?" -lisäosa mukaan lukien, niin voi huomata että tarinassa on jotain tolkkuakin. Toisaalta ilman lisäosaakin peli kertoo ihan ymmärrettävän tarinan jonka voi ymmärtää toisen läpipeluun aikana kun aiemmin vieraalta tuntuvat hahmot ja tapahtuvat ovat jo kertaalleen tulleet tutuksi. Ne, jotka eivät ole tarinasta kiinnostuneet, voivat skipata kokonaisia tarinatuokioita yhdellä napin painalluksella. Muuta mainitsemisen arvoista voisi olla, että peli sisältää sekä speedrun mode että boss rush mode, jotka avautuvat peliä pelatessa.

Jälkisanat

Alunperin minun oli tarkoituksena vain lyhyesti kirjoittaa pelistä, mainita ehkä siitä muutaman sanan verran mutta tässä vaiheessa tämä ei vaikuta edes arvostelulta vaan pikemminkin jo puhtaalta mainospuheelta. Tosin näin hyvää peliä voi hiukan mainostaakin, joten jos olet ennakkoluuloton, kaikaat haastetta elämääsi sopivassa määrin ja kyseisen pelin kategoriat kuuluvat omiin mieltymyksiisi, niin ei missään tapauksessa kannatta jättää kokeilematta.

P.S. Tajusin vasta nyt etten muistanut ollenkaan kirjoittaa mitään yksityiskohtaisempaa pelin lukuisista mielenkiintoisista hahmoista, joista omia suosikkejani ovat muun muassa Cocoa, Saya ja Seana.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Kuulumisia, pelejä, animea, poneja ja taustakuvan vaihtoa yhdellä kertaa!

Tervehdys!

En ole "vähään" aikaan kirjoittanut blogiin ja siitä voisin syyttää montaakin asiaa, kuten ajanpuutetta, omaa laiskuutta, "teen sen vähän myöhemmin" -asennetta ja montaa muutakin asiaa, mutta fakta on ettei periaatteessa pitäisi olla mitään järkevää, uskottavaa ja realistista syytä sille, miksi en ole saanut edes yhtäkään, edes pientäkään, blogausta aikaan reilusti yli vuoden pituisella aikavälillä.

Viime vuoden keväällä opiskelu ei oikein sujunut, kesällä (2015) oli muuttoa ja sen sellaista, syksyllä oli valmistautumista valintakokeisiin uutta opiskelupaikkaa varten ja lopulta pääsin aloittamaan Metropoliassa vuoden 2016 alussa. Lisäksi viimeisen puolen vuoden ajalta tuli ansaittua 30 op, mikä on enemmän kuin mitä olen pitkään aikaan saanut opiskelusta. Uurastuksen hedelmät siis näkyvät! Toisin sanoen elämäntilanne sekä siitä aiheutuvat ylisuoriutumisen paineet ovat omalta osaltaan hillinneet blogiini kirjoittamista ajattelumallin ("mikäli säännöllinen blogiin kirjoittaminen näkyy opintomenestyksessä, niin ---") vuoksi.

Koska kuitenkin sain tältä puolelta vuodelta opintopuolelta jotain aikaankin ja lisäksi itselläni sattui olemaan hiukan aikaakin, niin totesin että miksen hyödyntäisi tilaisuutta ja viimeinkin kirjoittaisin jotakin tänne. Eihän nämä tekstit tänne itsestään sentään ilmesty.



Koska edellisestä blogauksesta on melkein ikuisuus, niin en ole tämän blogin puolella ollenkaan kertonut että aloitin pelaamaan LoveLive! School idol festival (tai lyhyemmin LLSIF) peliä tuossa huhti- ja toukokuun vaihteessa 2015 eli sitä on tullut pelattua jo yli 400 päivää. Twitterin puolella olen aiheesta kirjoitellutkin kuluneen vuoden varrella enemmän ja vähemmän. Love Liven pohjalta on olemassa kahden kauden verran animea sekä leffa. Suosikkihahmoni on ehdottomasti Kousaka Honoka (1 , 2). Lisäsin myös linkin School Idol Tomodachi -sivun profiiliini blogin ylälaitaan, jossa on myös muutaman muunkin sivuston linkit eri profiileihini.

Pelien osalta voisin nostaa esiin The Legend of Heroes: Trails in the Sky Second Chapter, joka on jatkoa aiemmin blogaamalleni pelin ykkösosalle. Säästän tarkemman kuvailun myöhemmäksi, mutta jo nyt voin sanoa että kyseinen jatko-osa ylitti kaikki odotukseni, oli odottamisen arvoinen ja ehdottomasti parempi kuin ykkösosa, joka ei suinkaan tarkoita että ykkösosa olisi ollut lainkaan huono. Lisäksi jatko-osa oli ensimmäistä osaa pidempi ja jatkoi suoraan siitä mihin ensimmäinen oli päättynyt. Kyseiset kaksi peliä saivat minut haluamaan lisää tuota pelimaailmaa ja vaikka Estellen ja Joshuan tarina päättyikin näihin kahteen peliin, niin muita samaan pelimaailmaan sijoittuvia pelejä on olemassa ja pitänee vain toivoa, ja odotella, että niitä saapuu PC:lle ajan myötä.

Vuonna 2015 ilmestyi myös Ori and the Blind Forest, jonka DE (Definitive Edition) ilmestyi noin vuotta myöhemmin (PC julkaisu viivästyi toisin kuin XB1 versio) eli keväällä 2016. Peli on graafisesti upea 2D-tasoloikaksi ja sen äänimaailma vieläkin upeampi. Pelin prologue on siitä paremmasta päästä ja peli hyödyntää visuaalisesti pelin taustaa ja etualaa (background, foreground) erinomaisesti. Kaiken kruunaa pelihahmon ketterä liikkuvuus ja erinomainen ohjattavuus. Peliä on toisinaan kutsuttu vaikeaksi tai vähintään haastavaksi, mutta mahdoton se ei suinkaan ole. Kaksi tärkeää asiaa peliä pelatessa on kuitenkin syytä muistaa: alueitten huolellinen tutkiminen erinäisten bonusten (energy & life cells) sekä pelin manuaalinen tallentaminen riittävän usein. Peli tekee automaattisia tallennuksia suht harvaan, joten niihin ei ole syytä liikoja luottaa. Pelin Definitive Edition sisältää monia lisäyksiä ja parannuksia alkuperäiseen nähden.

Kumpaakin yllä mainitsemaa peliä (Trails SC sekä Ori) voin suositella, joskin Trails SC:tä niille, jotka ovat ensimmäisen osan jo pelanneet, koska muuten tarinasta on osa hukassa.



Viime vuosi oli animen osalta varsin vaiherikas, mutta muutama kultamunakin löytyi risukasasta. Kaikista sarjoista tarkempi kertominen vaatisi useamman sivun pituista blogausta, joten tyydyn pikemminkin kertomaan sarjoista lyhyesti tai mainitsemaan sarjan vain nimeltä. Koska en ole animesta pitkään aikaan kirjoittanut, niin kaikkia niitä sarjoja, joista olen pitänyt ainakin hiukan, on ehtinyt kertymään runsaasti, joten otan esiin vain sarjoja jotka erityisesti ovat jääneet mieleeni.

Dungeon ni Deai o Motomeru no wa Machigatteiru Darou ka
Ne, jotka eivät sarjaa nimeltä muista saattavat kuitenkin tunnistaa sarjan hahmon nimeltään Hestia, josta nopeasti tuli yksi viime vuoden tunnetuimpia / tunnistetuimpia animehahmoja.

Ore Monogatari!!
Ehdottomasti suosikkini animeromanssi-sarjoista. Takeon ja Yamaton seuraaminen oli viime vuonna parin kauden ajan viikoittaista nautintoani.

Shokugeki no Souma
Onko nälkä? Eikö? Se kyllä korjaantuu katsomalla tätä ruoanlaitosta kertovaa sarjaa.

Love Live! The School Idol Movie 
Yksi viime vuoden eniten odottamiani leffoja eikä syyttä kun Honoka & muut tekevät leffasta ikimuistoisen kokemuksen.

Akagami no Shirayuki-hime 
Tämän sarjan vahvaluontoinen punatukkainen tyttö vie naapurivaltion prinssin sydämen. Ja katsojien siinä samalla. Lisäksi sarjasta on jo toinenkin kausi julkaistuna.

Gakkou Gurashi!
Mikäli et katso millä genreillä sarja on tagattu, niin ensimmäinen jakso voi saada sinut hyvinkin hämillesi ja kenties päästät pienehkön "Mitä minä oikein olen katsomassa?" -äännähdyksen. Tämä oli yksi suurimpia yllättäjiä kesältä 2015.

GATE: Jieitai Kanochi nite, Kaku Tatakaeri 
Valtiot löysivät tiensä toiseen maailmaan portin kautta. Sarjan aihe ei suinkaan ole ennestään tuore tai uusi, mutta toteutus on yllättävän hyvä ja pyrkii realismiin. Lisäksi tästä tuli jo toinenkin kausi.

Himouto! Umaru-chan
Komedia, josta kuulin vasta kun kaikki muut olivat jo ehtineet nähdä. Katsoin, tykkäsin, jäin kaipaamaan lisää.

Monster Musume no Iru Nichijou
Päähenkilö saa tehtäväkseen hieroa tuttavuutta eri lajien kesken ja auttaa näihin kohdistuvien ennakkoluulojen vähentämisessä.

Overlord
Madhouse Studios. Pitääkö vielä sanoa lisää?

Rokka no Yuusha
Anime, josta monikaan tuskin odotti paljoakaan, mutta joka antoi enemmän kuin lupasi ja sai minut haluamaan joko toista kautta tai alkuperäisteoksen lukemista. Vuoden 2015 paras cliffhanger kauden lopussa. Ainakin puolet kauden jaksoista sai minut pitkään miettimään vastausta kysymykseen "Kuka se voisi olla?" ja onnistui siinä aina kauden loppuun saakka.

Wakaba*Girl
Ei ehkä ihan jokaiselle, mutta jaksot olivat lyhyitä ja pirteitä (?).

One Punch Man 
Se kaljuuntunut supersankari, joka tekee kaikesta selvää yhdellä iskulla. Juuh, sarja on oikeasti parempi kuin tuo kuvaus antaa ymmärtää.

Rakudai Kishi no Cavalry
Tämän katsominen jäi itselläni hiukan kesken, mutta oli itselleni yksi syksyn 2015 yllättäjiä.

Kevät 2016, osa katsomistani sarjoista:
12-sai.: Chiccha na Mune no Tokimeki (*)
Boku no Hero Academia (***)
Bungou Stray Dogs (*)
Flying Witch
Gyakuten Saiban: Sono "Shinjitsu", Igi Ari!
High School Fleet (*)
Koutetsujou no Kabaneri (**)
Netoge no Yome wa Onnanoko ja Nai to Omotta? (*)
Re:Zero Kara Hajimeru Isekai Seikatsu (***)
Sakamoto desu ga? (*)
Sansha Sanyou
Sousei no Onmyouji

Näistä kevät 2016 sarjoista olen muutamalle antanut tähtiä (*) sulkujen sisällä yhdestä kolmeen mikäli voin erityisesti suositella. Kolme tähteä on yhtä tähteä parempi. Sarjat ovat vielä kesken ja osa näistä päättyy melko pian, mutta ainakin Re:Zero jatkuu vielä kesän ajan.

Näistä tosiaankin molemmat kolmen tähden sarjat (Re:Zero, Boku no Hero Academia) sekä kahden tähden Kabaneri ovat sellaisia, joita ei kannata skipata, mutta yhden tähden sarjoihin voi myös tutustua hyvän sarjan toivossa. Tähteä vaille jääneet sarjat eivät välttämättä ole omasta mielestäni huonoja, mutta niitä on hankalampi suositella.

Edit, 10.6.2016 (13:30):
Positiiviset maininnat Kabanerin osalta koskevat jaksoja 1 - 8. Jakso 9 oli joiltain osin pettymys, mutta aion katsoa sarjan loppuun siitä huolimatta. Tähdet vähennän kuitenkin nollaan:
Koutetsujou no Kabaneri
Edit, 10.6.2016 (22:00):
Linkkejä lisätty. 
 



Lisäksi tämän vuoden puolella tuli katsottua MLP:FiM Season 5 sekä aloitettua kuudennen kauden jaksojen katselu. Hankalaa uskoa, kuinka monta kautta siitäkin on jo tehtynä, kun aluksi olisi voinut luulla että se olisi saattanut päättyä 2 - 3 kauteen, mutta sitten tuli se neljäs ja vielä viideskin ja sitten kuudeskin alkoi. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta ainakin olen enimmäkseen ollut tyytyväinen sekä viidenteen että kuudenteen (siltä osin mitä sitä on tullut nähtyä) kauteen.



Tiedän että tämän kertainen blogaus jäi hieman lyhyeksi sekä ilman kuvia, mutta voi olla että siinä menee tovi jos toinenkin että pääsen entiseen rytmiini kiinni ja saan kirjoitettua parempia tekstejä. Halusin kuitenkin kertoa hiukan kuulumisiani ja vuoden varren tapahtumia, vähän mainita pelejä ja kertoa hiukan animesta, joten noilta osin tämä kelvannee ainakin itselleni. Jos siltä tuntuu niin saatan ehkä kertoa tarkemmin yksittäisistä aiheista, joita tämän blogauksen aikana mainitsin tai nostin esiin. Toiveita saa toki esittää kommenteissa.

Lisäksi, mikäli huomasit, niin blogi on saanut uuden taustakuvan ja sen seurauksena piti hiukan vaihtaa tekstien värejä ja muita ulkoasuun liittyviä piirteitä. Nyt taustakuvana toimii Love Live!:n Honoka, joka ihmettelee blogin toimintaa ja pohtii miksei tänne kirjoitella useammin.

tiistai 24. helmikuuta 2015

TLoH & HNR;B1

Tällä kertaa otan käsittelyyn kaksi Steamista löytyvää peliä, jotka ovat The Legend of Heroes: Trails in the Sky sekä Hyperdimension Neptunia Re;Birth1. Alun perin minun oli ollut tarkoitus kirjoittaa pelkästään The Legend of Heroes -pelistä, kun olin todella vaikuttunut sen laadusta. Kuitenkin tutustuttuani Hyperdimension Neptunia Re;Birth1 -peliin, sen huumorin ja värikkääseen maailmaan täynnä kiehtovia hahmoja, en voinut muuta kuin kirjoittaa siitäkin. Kyseessä ei tule olemaan syvällinen analyysi tai arvostelu kyseisistä peleistä, vaan pikemminkin kevyt pintaraapaisu näitä mainittuja pelejä käsitellen.

Kummallakin on Steamissa korkeat positiiviset arvostelut, nämä ovat saaneet tätä blogausta kirjoittaessa 93% positiivista 1106:sta (TLoH) ja 96% positiivista 1594:stä (HNR;B1) arvostelusta. Steamissa pelit julkaistiin (Steamin päivämäärien mukaan) kesällä 2014 (TLoH) ja tammikuun 2015 lopulla (HNR;B1), mutta HNR;B1 oli alunperin julkaistu PS Vitalle (*).



Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi pitää että The Legend of Heroes: Trails in the Sky First Chapter (aka FC) oli alunperin julkaistu Japanissa Windowsille vuonna 2004 ja 2006 PSP:lle (*), mutta lokalisoinnin ja käännöstyön laajuuden vuoksi peli näki päivänvalon vasta vuonna 2011 (PSP) ja uudestaan vuonna 2014 (Windows). Olen kuullut huhuja että SC, Second Chapter, olisi tarkoitus ilmestyä (Steamiin?) vuoden 2015 aikana, mutta TC:n, Third Chapter, tulosta ei ole kuitenkaan vielä tietoa. Pelin laajuudesta varmasti kertoo jotakin se, että FC ja SC muodostavat juoneltaan yhden kokonaisuuden, josta FC on kestoltaan 1/3 ja SC on 2/3 (ainakin kuulemani mukaan). Tämä ei kuitenkaan tarkoita että FC olisi itsessään lyhyt vaan sen pelaamiseen voi saada kulumaan 40-60 tuntia aikaa mikäli malttaa lukea dialogit, tehdä sivutehtäviä ja muutenkin tutkia pelimaailmaa.

Esimerkki dialogista
Tyhjien arkkujen nenäkkäät kommentit


Yksi kahdeksasta pelattavasta hahmosta
Vuoropohjaiset taistelut

Pelimaailman luontiin on selvästi nähty vaivaa. Pelin 'world map' on hieno ja näyttää realistisemmalta kartalta kuin vaikkapa Pokémon-peleistä tutut kartat. Siitä huolimatta että pelissä ei ole erityisen montaa takaumaa menneistä tapahtumista kertomassa niin pelimaailman historiaan on silti panostettu ja moni asia valkenee pelaajalle tutkimalla paikkoja ja kuuntelemalla hahmoja. Itse olin positiivisesti yllättynyt siitä paljonko vaivaa npc-hahmoihin oli laitettu. Ainakin suurin osa, ellei peräti ehkäpä jokainen, niistä oli nimetty eikä ne olleet vain "Young girl", "Old man", Young boy" ja niin edelleen. Poikkeuksena juonen kannalta tärkeät hahmot, joiden nimet selvisivät tarinan edetessä. Peli sisältää tosiaankin siis aika paljon dialogia ja pelin alussa voi tuntua että tapahtumat etenevät melko hiljalleen, mutta tätä voisikin pikemmin verrata pitkän romaanin lukemiseen siinä mielessä että tarina johdattaa pelaajan mukaan hiljalleen, mutta pitää otteessaan pitkään. Ja pelisarjan ensimmäinen osa päättyykin herkulliseen cliffhangeriin...

NG+ mahdollisuus
Mikäli sivutehtäviä jäi tekemättä tai Steam-saavutuksia keräämättä tai muutoin peliä tekisi mieli pelata lisääkin niin New Game+ mahdollisuus löytyy, johon voi viedä muun muassa melkein kaikki tavarat (juonipohjaiset tavarat poislukien ainakin), rahat, hahmojen tasot ja paljon muutakin. Lisäksi pelin vaikeusastetta pääsee säätämään vaikeammaksi mikäli haluaa hiukan enemmän haastetta (tosin tätä edesauttaa mikäli ei vie pelihahmojen tasoja uuteen peliin). On hiukan epätodennäköistä että kukaan saisi kaikkea kerralla tutkituksi tästä pelistä yhden pelikerran jälkeen turvautumatta oppaisiin tai muuhun ulkopuoliseen lisäinformaatioon. Näin ollen on täysin mahdollista että peliä voi pelata muutamankin kerran läpi.. eikä se tarinakaan siitä huonone, tosin dialogin seuraamista voi nopeuttaa mikä vauhdittaa NG+ pelaamisia huomattavasti.



Hyperdimension Neptunia Re;Birth1 oli itselleni melkoinen sukellus tuntemattomaan kun en juuri tiennyt mitä odottaa peliltä, mutta peli kuitenkin yllätti minut erittäin positiivisesti. Peli on remake originaalista Hyperdimension Neptunia -pelistä ja sisältää muun muassa monia ominaisuuksia pelisarjan Victory -pelistä. Peliä itsessään voisi kuvata JRPG:ksi VN-tyylisellä tarinankerronnalla dungeonien ollessa kolmiulotteisia ja mm. hyppyjen ja aarteiden etsinnän sallivia alueita ja taistelut ovat vuoropohjaisia. Pelattavia hahmoja on muistaakseni maksimissaan 19 (joista 3 vaatii DLC:n), taisteluihin voi tuoda maksimissaan 6 hahmoa, jotka jakautuvat front ja back -hahmoiksi.

'Party screen'
Ohessa olevassa kuvassa on kolme front -hahmoa, mutta vain yhdellä näistä on back -hahmo. Taistelussa tuo 3. sijalla oleva hahmo voisi vaihtaa itsensä tilalle kyseisen ennalta asetetun back-hahmon taistelun aikana. Omasta mielestäni DLC-sisältö oli tälle pelille yllättävän hyvää ja tarjosi muun muassa 3 pelattavaa hahmoa lisää, joitain vapaaehtoisia dungeoneja, tasorajan nosto 3x 300:lla (Lv.99:stä Lv.999:een) ynnä muuta kivaa.


Colosseum
Haastetta peliin tarjoaa Colosseum, jossa käyminen on vapaaehtoista, mutta osa otteluista on erittäin vaikeita. Ohessa olevassa kuvassa näkyvä ottelu sisältää kolme vastustajaa, joista yksi estää tavaroiden käyttämisen (Item Jammer) ja toinen estää SP & EXE Drive -taitojen käyttämisen (Skill Jammer). Tälläisten otteluiden voittaminen vaatii hyvältäkin pelaajalta hyvän strategian, jotta voitto olisi ylipäätään mahdollista.


Esimerkki asusteesta
Peli tarjoaa myös runsain mitoin erilaisia pukuja ja muita hahmojen ulkonäköön vaikuttavia koristuksia. Suurimmalle osalle hahmoista löytyy useampiakin pukuja ja kaiketi vain kahdelta hahmolta puuttuu kokonaan vaihtoehtoiset puvut, joskin jopa heille löytyy erinäisiä muita ulkonäköön vaikuttavia tavaroita.

Pelissä on periaatteessa 3 jokseenkin vakituista hahmoa tarinan aikana (Neptune, Compa ja IF). Lukittuja hahmoja on 4 kappaletta, jotka saa pysyvästi käyttöön koko pelin ajaksi (myös NG+) kun ne saa avattua, ohessa olevassa kuvassa on yksi niistä. Kuten aiemmin mainitsin niin lisäksi löytyy 3 hahmoa, joihin tarvitsee DLC:n. Loput hahmot (eli kaiketi 9) muuta hahmoa puolestaan liittyvät ja lähtevät tiimistä pelin tapahtumien mukana, joskin kaikki tulevat mukaan viimeisen chapterin aikana.



En pelin tarinaan tai pelimekaniikkaan, kuten taisteluiden monipuolisuuteen, ota sen enempää kantaa tässä kirjoituksessa, mutta näin lopuksi voisin kuitenkin mainitsemisen arvoisena pitää sitä että kumpaankiin peliin perustuen on animea olemassa.

Eiyuu Densetsu: Sora no Kiseki The Animation pohjautuu TLoH -sarjaan ja siitä on kaksi noin 40 minuutin pituista OVA-jaksoa olemassa. Ensimmäisen jakson perusteella tapahtumat sijoittuvat pelin FC:n jälkeen eli mikäli pelisarjan ensimmäinen osa kiinnostaa niin animeversion katsomista kannattaa välttää sillä heti alussa spoilataan pelin lopputapahtumia ja muutenkin näkyy pitkälti paikkoja ja henkilöitä, joita pelin ensimmäisessä osassa tulee vastaan. Itse pelkään että saatoin spoilata ehkä jopa SC:tä omalta osaltani kun katsoin yhden OVA:n.

Choujigen Game Neptune: The Animation puolestaan on Neptunia aiheinen ja sivulla olevien synonyymien perusteella se voisi kai pohjautua Victory-peliin kuin Re;Birth1:een, joten spoilausten määrä on vähäisempi kuin TLoH:n tapauksessa, joskin itse ainakin osasin nauttia animesta enemmän peliä pelanneena kun tunsi hahmot jo ennestään. 12 jaksoisen sarjan lisäksi tuosta on olemassa myös yksi OVA-jakso, joka on parasta katsoa vasta sarjan jälkeen, sillä MAL:n mukaan se on "Unaired episode 13 of Choujigen Game Neptune: The Animation".



Mikäli pelit syystä tai toisesta kiinnostavat, niin niiden Steam-upotukset löytynevät tuosta alta.


Näistä enemmän hintansa arvoisena pidän ehdottomasti The Legend of Heroes: Trails in the Sky peliä, kun puolestaan Hyperdimension Neptunia Re;Birth1 on syytä hankkia alennuksen kanssa (1. viikon ajan tämä oli 50% alennuksessa Steamissa). Etenkin kun joillakin pelaajilla on ollut hiukan ongelmia pelin kanssa.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Steam Exploration Sale Nov 26 - Dec 2

Joitakin yksittäisiä tarjouksia katsellessa näyttäisi siltä, että osa tarjouksista päättyisi jo sunnuntaina kello 20 eikä joulukuun 2. päivä!

Muutamia päiviä sitten alkanut Steam Exploration Sale (suom. Steamin Tutkimusretkiale) kestää vielä muutaman päivän verran ja kyseessä on yksi suurimmista näkemistäni Steamin aleista vähään aikaan.
Steam Storen ilmoituksen mukaan alennuksessa on tuhansia nimikkeitä,

5752
 
That's right,
5752 titles on sale across Steam

joten aivan pienestä päähänpistosta ei siis ole kyse. Määrät näyttävät olevan -10% & -90% väliltä ja hyvin moni on vähintään 40-50% alennuksessa. Mikäli hakuehtoja tarkentaa, niin esimerkiksi Windowsille löytyviä pelejä on alennuksessa jopa 2873 kappaletta. Mikäli Steam on ennestään tuttu, niin suosittelen nappaamaan suosikkisi nykyisestä alennuksesta (ainakin mikäli alennus on korkea) tai mikäli Steam ei ennestään ole tuttu, niin tutustumaan Steam Storeen. Tämä laaja ale päättyy 2. joulukuuta kello 20 (Suomen aikaa). Saapa nähdä mitä kaikkea joulualeen on sitten luvassa... siis mikäli joulualea tulee niin pian tämän alen päättymisen jälkeen.

Alennusten joukossa on muun muassa seuraavia:
Yllä olevat tarjoukset valitsin osittain sen perusteella mitä itse olen kokeillut, osan sen perusteella mitä olen niistä nähnyt tai kuullut puhuttavan. Lisäksi valitsin vähintään 50% alennuksessa olleita tuotteita, joskin olisin muutaman kohdalla voinut hyväksyä 40% alennuksenkin. Pakettitarjouksen (mm. bundle, pack, jne.) otin mikäli alennus oli ulotettu siihen ja katsoin paketin kokonaisuudessaan tai osittain listaamisen arvoiseksi. Osa tarjouksista päättyy jo huomenna klo. 20:00, mutta osa kestää hiukan pidempään.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Brave Frontier RPG

Brave Frontier on Android ja iOS mobiililaitteille suunnattu kevyehkö RPG yllättävän monipuolisilla ominaisuuksilla. Idea on pitkälti erilaisten hahmojen keräilyssä, hyvän ryhmän saamisessa (yhteen ryhmään voi saada maksimissaan 5 omaa hahmoa), hahmojen vahvistamisessa ja mm. juonitehtävien suorittamisessa. Huomaa kyllä kuinka pitkälle mobiilipelaaminen on edennyt matopelien aikakaudesta...

Peli voi vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta toisaalta se on yllättävän sisältörikas ja tarjoaa pitkäksi aikaa pelaamista mikäli tykkää tämän tyylisistä peleistä. Peli itsessään on ilmainen, mutta tarjoaa mahdollisuuden sovelluksen sisäisiin ostoksiin (joka ei suinkaan ole harvinaista nykypäivänä). Peli ei esitä minkäänlaisia mainoksia pelaamisen aikana (toisin kuin jotkut muut kokeilemani mobiilipelit...) ja siinä voi pärjätä mainiosti myös ilmaiseksi.

Tässä pelin traileri: 

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Vuoden 2014 alun kuulumisia & kokemuksia

PITKÄSTÄ AIKAA

No niin, viimein sain hiukan aikaa blogata tänne. Alkuvuosi on ollut kiireistä aikaa siitäkin huolimatta että opiskelu on mennyt vähän niin ja näin. Tuosta huolimatta olen kiireiden keskellä yrittänyt saada hiukan aikaa myös muille asioille kuten animen katsomiselle ja pelien pelailulle.

STEAM HANKINTOJA

Steamista on tullut lähiaikoina löydettyä monia hyviä pelejä edullisesti. Näistä muutamana esimerkkinä "Eryi's Action", "Giana Sisters: Twisted Dreams", "Rogue Legacy" ja "Trine 2".

Eryi's Action

Eryi's Action keskittyy pitkälti pelaajan kampittamiseen mitä erilaisemmilla ansoilla ja pelaajan tehtäväksi jää sekä löytää ne että muistaa miten kustakin ansasta selvitään. Suuri osa ansoista on ärsyttäviä, hauskoja, kekseliäitä, nerokkaita ja kerta kaikkiaan sellaisia, joita haluaa yrittää uudelleen. Tipahtiko pingviini jääkuutiosta? Putosiko pommi niskaan maailmankartassa? Heittikö tuulimylly siipensä niskaani? Hyppäsikö sammakko vesilätäköstä esiin? Putosivatko piikit katosta? Hyppäsivätkö piikit lattiasta? Syöksähtikö kala kohti minua?

Tämä peli ei pitele kädestäsi kiinni ja kehu kun onnistut väistämään ansan. Sen sijaan se laittaa puolitusinaa uutta ansaa eteesi. Yritä hypätä kuilun yli. Näkymätön palikka ilmestyy eteesi ja stoppaa ja putoat. Tällä kertaa olet varovaisempi ja hyppäät kyseisen palikan päälle ja yrität uudestaan. Uusi näkymätön palikka ilmestyy ja lankeat samaan temppuun uudestaan. Kolmas kerta toden sanoo... vai sanooko? Juuri kun luulet onnistuvasi kolmannen kerran niin piikkipallo yllättäen putoaa hahmosi päälle. Ansoja ja ansoja ansojen sisällä. Siitä on Eryi's Action tehty.

Giana Sisters: Twisted Dreams

Giana Sistersissä pelaaja ohjastaa kahta siskosta vuorotellen, kummallakin on oma erikoiskykynsä ja lisäksi hahmon vaihtaminen aiheuttaa maailman muuttumisen iloisen pirteän sekä painajaismaisen synkän maailmojen välillä yllättävän sulavasti. Graafisesti sekä äänimaailmaltaan peli on suorastaan kaunis. Itselläni on toimintojen hyödyntämisessä ja oikeiden nappien käyttämisessä oikeaan aikaan vielä hiukan vaikeuksia, mutta hyvänä puolena voi sanoa että peli kuitenkin reagoi hyvin nappeihin.

Rogue Legacy

Rogue Legacyssä pyritään tutkimaan linnaa, keräämään kultaa sekä jättämään sama taakka perintönä jälkeläiselle kun kuolo koittaa. Maallisella omaisuudella avataan lukittuja hahmoja (joskin pelin alussa eri vaihtoehtoja on kiitettävä määrä) sekä ostellaan erinäisiä bonuksia, varusteita ja runeja (mahdollistavat mm. tuplahypyn, kevyen lentelyn, yms.). Lisäksi kukin hahmo on jollakin tavoin uniikki. Joku on tavallista isompi tai pienempi, joku pelkää kanoja, joku kärsii värisokeudesta, jollakin on kylmät jalat tai likinäköisyys tai jotakin muuta. Lisäksi linnassa on ilmeisesti neljä pomovastusta, jotka olisi tarkoitus päihittää.

Trine 2

Trine 2 puolestaan on jatkoa Trine -pelille, jota en ole kokeillut. Trine 2:ssa kolme sankaria (maagi, varas ja soturi) laitetaan pelastamaan maailma. Kuten Giana Sistersissä niin tässäkin ohjastetaan yhtä hahmoa kerrallaan ja kullakin on omat kykynsä, joita käyttämällä pelissä pitäisi selvitä, ongelmia ratkaista ja vihollisia päihittää.

Tämä peli on visuaalisesti jopa Giana Sisters: Twisted Dreams peliä huomattavasti edellä ja on erinomainen esimerkki siitä kuinka 2d-peleillä on vielä paljon annettavana.

AURA KINGDOM

Myös erästä mmorpg-peliä (Aura Kingdom) aloin tammikuussa pelailemaan. Peli itsessään on kummiskin ihan hyvä ja painottuu pitkälti erinäisten tehtävien tekemiseen, etenkin päätarinan seuraaminen auttaa pelissä etenemisessä. Eri hahmoluokkia on runsaasti ja omaksi suosikikseni on muodostunut "Duelist" -hahmoluokka, joka käyttää aseistuksenaan kahta miekkaa. Muita tähän mennessä ilmestyneitä ovat "Guardian", "Ravager", "Gunslinger", "Grenadier", "Wizard", "Sorcerer", "Bard" sekä tuoreimpana "Brawler" (tunnetaan myös nimellä "Katar"). Muutamia muitakin hahmoluokkia olisi tulevaisuudessa tulossa.

Eräs pelin keskeisiä huomion kohteita ovat Eidolonit, joita on lukuisia erilaisia ja ne ovat eräänlaisia henkiolentoja kai, ne avustavat taisteluissa ja juttelevat pelaajalle ja suurin osa on ihan miellyttävän näköisiäkin otuksia. Oma eidolon-suosikkini on Kotonoha.

Alla lyhyt esittelyvideo omasta hahmostani tuoreine siipineen:


ANIME

Animen osalta voisi mainita että Log Horizon on jatkunut hyvänä sarjana viime vuodesta. Magi -sarjaan ehdin tutustua, siitä on toka kausi meneillään. Joitain vuoden vaihteessa tai tänä vuonna alkaneita sarjoja ovat olleet muun muassa "Inari, Konkon, Koi Iroha", "Noragami", "Wizard Barristers: Benmashi Cecil", "Saki Zenkoku-hen" (Sakin toinen kausi), "Nisekoi", "Mikakunin de Shinkoukei", "D-Frag!" ja monet muut.

Magi on tietenkin huippuluokkaa, mutta näistä ihan uudemmista sarjoista etenkin Nisekoi sekä Mikakunin ovat vaikuttaneet loistavilta. Inarin nimikkohahmo on tottakai kawaii, Noragamissa on mielenkiintoisia hahmoja ja Wizard Barristers hiukan erilaisempaa kuin mitä yleensä on tullut nähtyä. Sakin toka kausi on, tottakai, ollut ihan hyvä, mutta ei vedä vertoja (ainakaan vielä) ekalle kaudelle. D-Frag on kai keskivertoa; omaperäistä mutta osittain kliseistä samalla kertaa, tykänny kuitenkin olen että en minä sitä huonoksi ole suinkaan väittämässä.

Eräs jo julkaistu sarja, jonka ehdin kokonaan katsomaan, ja josta kovasti tykkäsin, oli "Love Lab". Yksi parhaita sarjoja, joita olen vähään aikaan nähnyt. Lisäksi tammi- ja helmikuun aikana tuli osteltua hiukkasen mangaakin pitkästä aikaa.

Koska pystyisin juttelemaan animesta aika paljonkin, niin tulen luultavasti kirjoittamaan ainakin osasta yllä mainituista sarjoista jotakin tulevaisuudesssa. Samoin lukemastani mangasta. Osittain sen vuoksi niistä oli tällä kertaa vain suppeahkot maininnat.

PONIT

Poneja olen tietenkin myös seurannut ja tulipa tuossa jossain vaiheessa tilattua uusi ponipaitakin, Fluttershy -aiheinen tällä kertaa. Lisäksi blind bageista tuli löydettyä Princess Cadance. Ja tietty kävin tammikuussa (4.1.) bronymiitissä Helsingissä, jossa oli (tottakai!) kivaa.