Re:Zero kara Hajimeru Isekai Seikatsu

Tätä animea keväällä aloittaessani en totta puhuen odottanut sarjalta paljoakaan vaikka ensimmäinen jakso, joka yllättäen oli tuplasti normaalin jakson pituinen, olikin lupaavan tuntuinen. Re:Zero lähti kuitenkin melko kliseiseltä pohjalta, jossa sarjan päähenkilö (Subaru) yllättäen tempautuu omasta maailmastaan täysin vieraaseen fantasiamaailmaan.  Valitettavasti tämä on yksi niitä sarjoja, joiden juonta en halua vahingossakaan spoilata liikaa, mutta ensimmäiset kolme jaksoa ovat vasta sarjan alkua eivätkä anna täyttä kuvaa siitä mitä myöhemmissä jaksoissa on luvassa. Yhteensä jaksoja tulee olemaan 25.  Jaksot 4 - 11 muodostavat toisen kokonaisuuden ja osa näistä jaksoista kuuluu omiin suosikkeihini tästä sarjasta. Jaksosta 12 eteenpäin alkaa kolmas osuus, joka näyttää animesta uusia puolia. Lisäksi päähenkilö Subaru alkaa lievästi ilmaistuna viimein murtumaan tapahtumien keskellä. Tähän mennessä jaksoja on ilmestynyt 16 kappaletta.

Kokonaisuudessaan olen ollut erittäin tyytyväinen tähän animeen ja siitä on jo tullut yksi suosikkisarjojani siitä huolimatta että kausi on vielä kesken. Rem on oma suosikkihahmoni tästä animesta, mutta olen kyllä tykännyt monesta muustakin hahmosta.

Spoilerivaroitus alta löytyville kuville. Näet kuvat viemällä hiiren kuvan päälle.

[ANIME] Akatsuki no Yona (ep 10)

Syksyllä alkanut Akatsuki no Yona on ehtinyt jo 10. jaksoonsa. Toisinaan tämän sarjan jaksot ovat suorastaan puhdasta kultaa.

Liikuttava jälleennäkeminen. Melkein sanattomaksi vetää. Seurausta siitä että kaikki kylän turistit eivät ole yhdenvertaisia.

Joskus tuntuisi paremmalta kuulla vain se ensimmäinen ja parempi vaihtoehto, ei sitä jälkimmäistä ja huonompaa. Tosin yllättävän usein sarjan päähenkilön kohdalle sattuu juuri se ensimmäinen vaihtoehto. Mitäpä jos joskus päähenkilöllä ei kävisikään niin hyvä tuuri?

Toisinaan vaikeneminen on kultaa.. toisinaan taas kysymykseen vastaamatta jättäminen sekä tauon pitäminen oikeassa kohdassa jättää ilmaan leijumaan pahaenteisen uhkauksen.
Edellisen kuvan kommentointiin viitaten: tulisiko päähenkilöstä päätään lyhyempi henkilö?

Kommunikointia. Juuri niin, kommunikointia. Sitäpä hyvinkin. Olen aika varma siitä että tämä kaksikko aiheuttaa varsin mielenkiintoisia tilanteita myös tulevissakin jaksoissa...

Ominaisuudet, joita toivoisit sinulla olevan...

...voivat olla samoja, joita sinulla ei ainakaan ole.

Kurja tuuri.

Toisinaan sitä huomaa kun kaksi henkilöä ovat hyvissä väleissä keskenään. Nämä kaksi eivät ole.

Toisinaan yksinkertaisin selitys on paras selitys.
Sen sijaan tulkinnan oikeellisuus jättää hiukan toivomisen varaa.

Kuvia klikkaamalla näet ne isompana. Toisinaan tässä sarjassa on loistavaa tilannehuumoria. Välillä ehkä liian väkinäistä, mutta enimmäkseen silti hauskaa. Ja muutenkin sarja on tuntunut tähän mennessä ihan hyvältä. Hahmot eivät ole huonoja, tapahtumia on ollut mukava seurata ja jonkinlainen juonikin tuntuu löytyvän.

[ANIME] Nanatsu no Taizai (ep 9)

Nanatsu no Taizai on yksi syksyllä 2014 alkaneista animesarjoista ja yksi syksyn suosikeistani muutaman muun animen ohella. Koska en ole vielä kyseisestä sarjasta aiemmin blogannut, niin copy&pastetan MyAnimeList.netistä lyhyen kuvauksen siitä:

"The "Seven Deadly Sins," a group of evil knights who conspired to overthrow the kingdom of Britannia, were said to have been eradicated by the Holy Knights, although some claim that they still live. Ten years later, the Holy Knights have staged a Coup d'état and assassinated the king, becoming the new, tyrannical rulers of the kingdom. Elizabeth, the king's only daughter, sets out on a journey to find the "Seven Deadly Sins," and to enlist their help in taking back the kingdom.

(Source: Redhawk NEO)"

Omasta mielestäni sarja on erinomainen ja hauska.. Jaksoja on toisaalta ilmestynyt vasta yhdeksän, mutta odotukseni ovat sarjan kohdalla korkeat eivätkä jaksot ole laatunsa osalta pettäneet. Manga on ilmeisesti joidenkin mielestä käsitellyt joitakin takaumia animea paremmin, mutta toisaalta pelkkää animea katsovakin pysyy hyvin tarinan mukana. Tämä blogaus keskittyy kuitenkin tuoreimpaan jaksoon kuvien kanssa.

Joidenkin naamat pysyvät aina samoina. Silmät kiinni ja suu sopivassa virneessä...

...kunnes joku saa loistavan ajatuksen uudistaa ilmettä. Kirjaimellisesti. Seurauksena animelle tyypillistä (tämä ei suinkaan ole ainoa sarja, jossa tälläistä on näkynyt) naamoihin piirtelyä.

Silmistä tuli tosin mieleen että mitenköhän tälläiset hahmot mahtavat nähdä. Toisena esimerkkinä "silmät kiinni" -hahmosta on vaikkapa Pokémonista tuttu Brock.

Kyseinen hahmo itsessään on osoittautunut ihan mielenkiintoiseksi (Gilthunderin lisäksi) ja toivon että häntä näkyy sarjassa myös tulevissa jaksoissa.

"One of the Seven Deadly Sins, the sloth sin, King."

Usko tai älä, mutta tuo oikeanpuoleinen hahmo on kummassakin kuvassa sama. Ja ilmeisesti ylemmän puoleisen kuvan olemus vaatii häneltä enemmän keskittymistä kuin alemman kuvan.

Myönnettäkööt että pidän alemmasta enemmän kun siihen ehti jo edellisen jakson aikana tottua huomattavasti.

King on hahmona ihan hyvä ja vaikka en ihan aluksi (hahmon ilmestyessä sarjaan) ollut varma pitäisinkö siitä, niin myönnän että olen kyllä tykännyt tästäkin hahmosta kun hän on jo muutamien jaksojen verran sarjassa näkymään...

Jokaisella omat syynsä minkä vuoksi kadotti tärkeän, siis erittäin tärkeän, tavaransa. Ensimmäisessä kuvassa on oikeanpuoleisin hahmo.
"I lost it."

Seuraavassa kuvassa on keskellä oleva.
"I sold it."

Alimmaisessa vasemmanpuoleisin.
"Mine was stolen."

Tämä puolestaan on näitä animehetkiä, joissa useampi hahmo näkyy ruudulla yhtäaikaa ja kukin vuorollaan sanoo jotakin ja mahdollisesti sanoessaan tekee jonkun hassun ilmeen tai muuta sen kaltaista.

Ainakin Dianea tuntuu hiukan harmittavan mainitun tavaran katoaminen...

Diane on muuten jättiläinen ja tämän huomaa hyvin myös hahmon koostakin. Välillä tosin tulee mietittyä kuinka hyvin Diane pysyy oikeissa mittasuhteissa muihin hahmoihin nähden jaksojen aikana. 

Sen sijaan Hawk antaa moitteet Meliodakselle. Näiden kahden välistä kommunikointia ei kyllästy näkemään.

 Näillä kahdella on ollut useammassakin jaksossa hyvät hetkensä keskenään. xD

Hawk köyttää Meliodaksen...

...turvallisuussyistä. Ja tätä tapahtuu useammin kuin voisi ensisilmäykseltä arvata.

Ehkäpä Hawk on ylisuojelevainen Elizabethia kohtaan?

Ban (ylemmässä kuvassa oikealla) on yksi suosikeistani tässä sarjassa. Hän antaa sarjalle todella paljon ja etenkin edellisen jakson (ep.8) jälkeen, jossa näytettiin takaumia Banin menneisyydestä, hänestä oli yhä helpompi pitää. Hän on kiehtova hahmo ja sarja menettäisi paljon ilman häntä.

Toki pidän monista muistakin hahmoista sarjassa. Ensin Meliodaksesta, koska hän... noh, hän oli jo ensimmäisessä jaksossa ja huolimatta hänen normaalista käytöksestään, hänessä on myös salaperäisempi puolikin.

Diane puolestaan on aivan loistava hahmo myöskin. Yksi eniten itseään ilmaisevimmista hahmoista sarjassa. Siinä missä jotkut hahmoista ovat pitkälti ilmeettömiä tai pitävät enimmäkseen samaa ilmettä suuren osan ajasta, niin Diane ilmaisee itseään tilanteesta riippuen niin positiivissa kuin negatiivissakin mielialoissa.

Loppujen lopuksi tämäkin jakso osoittautui edellisten jaksojen lailla hyväksi ja tykkäsin jaksosta. Siitä huolimatta että sarjassa on 24 jaksoa niin toivon että sarjan tapahtumat etenevät riittävän sujuvasti, mutta ei kiirehtimällä... etenkään loppua kohden. Toisaalta toivon ettei mitään kovin olennaista jää puuttumaan sarjan animeversiosta mangaan nähden. Pitäisi tästä varmaan lukea kyllä mangakin kun vaikuttaa ihan kiitettävän hyvältä sarjalta ja ainakin itse olen ollut tyytyväinen näkemääni.

[ANIME] Hitsugi no Chaika: Avenging Battle

Hitsugi no Chaikan toinen kausi. Tämä kausi alkoi syksyllä 2014 ja jaksoja on tätä kirjoittaessa ilmestynyt 7 kappaletta, joista olen ehtinyt katsomaan neljä ensimmäistä. Tähän mennessä nähdyn perusteella voin sanoa ettei laadussa ole tapahtunut muutosta, vaan sarja jatkaa vähintään yhtä hyvänä kuin ensimmäiselläkin kaudella. Alkutunnari on erinomainen, vaikkakin musiikki jää hiukan jälkeen ensimmäisen kauden alkutunnarin musiikista, joskin siinä on omat hyvät hetkensä.

Sarja jatkaa pitkälti siitä mihin ensimmäinen kausi päättyi, mitään pitkiä aikahyppyjä ei ole odotettavissa ja mikäli ensimmäinen kausi jäi näkemättä, niin toisesta kaudesta ei paljoa pystyisi ymmärtämään, ei edes lyhyiden takaumien avittamana. Itse tykkäsin tosi kovasti ensimmäisestä kaudesta ja sille tuli MAL:ssa annettua arvosanaksi 9. Tähän mennessä näkemäni perusteella en todennäköisesti joudu toiseen kauteen pettymään ja pidän erittäin mahdollisena, että annan saman arvosanan myös tällekin.

[ANIME] Ore, Twintails ni Narimasu.

Viimeinkin päätin vaihteeksi kirjoittaa animesta jotakin..

Ore, Twintails ni Narimasu. on syksyllä 2014 alkanut sarja, jonka tarina tai juoni ei ole päätä huimaava, hahmot eivät ole siitä kaikkein syvällisemmästä päästä, mutta tätä on ollut kuitenkin poikkeuksellisen miellyttävää katsoa. MyAnimeList.net mukaan sarjan nimi englanniksi on Gonna be the Twin-Tails!! ja sarja itsessään keskittyy twintailsien pelastamiseen... ja siinä sivussa maailman pelastamiseen.

Sarjassa on toisinaan ihan hauskaa huumoria ja tilanteita, se on sopivan kevyttä katsottavaa (kunhan ei katso sitä liian vakavissaan) ja ajatus (ensisijaisesti) twintailsien pelastamisesta maailman pelastamisen sijaan (josta esimerkkinä vaikkapa klassikko "Magic Knight Rayearth") on omalla tavallaan kiehtova. Ei sillä etteivätkö maailman pelastamissarjat olisi myös hyviä. Tilannehuumorin lisäksi ainakin osasta hahmoja on helppoa pitää eikä alkutunnarikaan suinkaan ole huonoimmasta päästä.

Mikäli itseäsi kiinnostaa twintailsit, tavallisten henkilöiden toiminta supersankareina, päähenkilön sukupuolen vaihdos muodonmuutoksen aikana ja huumorintajuakin löytyy niin ainakin kannattaa edes tutustua sarjaan. Ei tämä kieltämättä kauden kärkeä ole, mutta viihdearvoa tältä löytyy. MAL-arvosanana olen antanut tälle 8, joskin aluksi olin valmis antamaan 7. Sarja on kuitenkin ollut sen verran korkeatasoista viihdearvonsa puolesta että pelkkä seiska olisi tuntunut hiukan vähäiseltä. Etenkin se, että sarjan pahikset ovat järjettömän kliseisen oloisia tekee katsomisesta melkoisen kokemuksen. Ikään kuin sarja melkeinpä parodioisi kategoriaansa kuuluvia "save the world" -tyyppisiä sarjoja.

Taistelukohtaukset, ainakin ne mihin on panostettu hiukankin enemmän ja jotka ovat juonen kannalta vähänkin oleellisempia, ovat kuitenkin ihan näyttäviä ja niitä katsookin mielellään.

Clannad: After Story - sekä muita animearvosteluja

Ensinnäkin pahoittelut pienoisestä epäaktiivisuudestani. Muutaman tentin ja yhden bronymiitin lisäksi ei ole ollut juurikaan muita kiireitä, joten mitään varsinaisempaa syytä ei ole ollut näin pitkälle tauolle. Kenties väliaikainen motivaation lasku tai ideatulvan hiipuminen? Mutta sitten varsinaiseen asiaan...

Voisin ehkä nykyisen numeroasteikon lisäksi toisinaan käyttää myös viisi portaista tähtiasteikkoa, (1 alin, 5 ylin) silloin kun en jaksa vaivata päätäni sadalla eri vaihtoehdolla.. Jos asteikkoja yrittäisi verrata niin:
= 0-30
= 31-55
= 56-75
= 76-90
= 91-100

Ja kuten tästä huomaa niin asteikko ei tosiaankaan ole lineaarinen (eli 1-20, 21-40, 41-60, 61-80, 81-100), vaan kapeampi pää painottuu korkeille pisteille ja leveämpi matalille pisteille. Jakautuma on (korkeasta alaspäin) 10, 15, 20, 25, 31.

Yliopisto-opiskelun ohella on tullut katsottua animea, etenkin tässä lähiaikoina ja sain kuin sainkin katsotuksi pitkään syrjään laittamani 2. kausien jaksot sarjoille Steel Angel Kurumi, School Rumble ja Clannad.
Lisäksi sain katsotuksi Hyouka -sarjan loppuun, jonka katsominen oli melko pitkäksi aikaa jäänyt kolmeen jaksoon. Onneksi se kummiskin pian osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi ja puoleensa vetäväksi sarjaksi. Tykkäsin.


Steel Angel Kurumin toka kausi oli ajallisesti sijoitettu muistaakseni kai jotain 75 vuoden päähän ekasta kaudesta ja henkilökohtaisesti tykkäsin enemmän ekasta kaudesta tähän verrattuna. Toka kausi oli myös ekaa kautta suunnilleen noin puolet lyhyempi, tähän sitten vielä lisäksi se että jaksot tietty oli niitä ~15 minuutin jaksoja kuten ekallakin kaudella, niin kokonaisuutena tässä jäi siten myös vähemmän aikaa tarinan kertomiseen, kun ekalla kaudella siihen oli saatu enemmän tapahtumia. Ei tämäkään varsinaisesti huono ollut, mutta myönnettäkööt että juoni oli kieltämättä lievä pettymys.


School Rumble Ni Gakki jatkoi siitä mihin eka kausi oli jäänyt eikä tuonut ideaan varsinaisesti mitään uutta, mutta myönnettäkööt että hahmonkehityksessä tapahtui paikoitellen edistystä. Toisin sanoen sarjan laatu pysyi mielestäni hyvin ekan kauden tasolla. Sarja oli edelleenkin hauska ja mielenkiintoista katseltavaa.


Erityismaininnan saa:
Clannad: After Story oli loistava jatko-osa sarjan ekalle kaudelle ja sai minut vuoroin itksemään, vuoroin nauramaan ja uudestaan itkemään. Loppua kohden tuli useitakin jaksoja, joissa saatoin itkeä 1-3 kertaa saman jakson aikana joko ilosta tai surusta. Mielestäni yksi parhaimmista tämän vuoden aikana katsomitani sarjoista.


True Tears sarjaa on myös tullut hiukan katsottua. Parit ekat jaksot eivät tuntuneet kovinkaan erityisiltä tai ihmeellisiltä ja pidinkin jonkin aikaa taukoa tämän katsomisesta. Tiesin kuitenkin haluavani katsoa tämän sarjan loppuun ihan pelkästään siitä syystä kun alkutunnarin artisti on sama kuin Clannadin ekan kauden alkutunnarilla, eufonius. Eli aivan todella kaunista musiikkia.. Noh, kuten sanoin niin muutamat ekat jaksot eivät tuntuneet vielä kovin ihmeemmiltä ja oikeastaan vasta 7 & 8 jaksot saivat varsinaisen "pakko katsoa" fiiliksen sarjaa kohtaan, osaan hahmoista mielenkiinto heräsi ehkä joskus 5-6 jaksojen aikoihin.. Odotan innolla mitä tämä lyhyt sarja tuo loppua kohti tullessaan.


Uta Kata -sarja tuli puolestaan joskus jo jokin aika sitten katsottua. Tätä aloittaessa oli oikeastaan samankaltaisia fiiliksiä kuin True Tearsia aloittaessa; ei oikein tuntunut vetävän puoleensa. Sarja toisaalta ei ollut mikään maailmoja mullistava mutta toisaalta se ei ollut suinkaan mikään keskiverto sarjakaan. Sarjan pääjuoni ei toisaalta tuntunut kovin ihmeelliseltä, mutta toisaalta sarja sisälsi vertauskuvallisuutta ja hiukkasen syvällisyyttäkin ja vasta loppua kohden tajusin pitäväni sarjasta. Jälkikäteen ajateltuna oli ihan mielenkiintoinen kokemus.

Ao no Exorcist

Ao no Exorcist (Blue Exorcist)
Tuli kyseinen sarja katsottua loppuun tuossa yhtenä päivänä..
MAL kertoo sarjasta tälläistä:

This world consists of two dimensions joined as one, like a mirror. The first is the world in which the humans live, Assiah. The other is the world of demons, Gehenna. Ordinarily, travel between the two, and indeed any kind of contact between the two, is impossible. However the demons can pass over into this world by possessing anything that exist within it. Satan the god of demons, but there's one thing that he doesn't have, and that's a substance in the human world that is powerful enough to contain him!! For that purpose he created Rin, his son from a human woman, but will his son agree to his plans? Or will he become something else...? An exorcist?

Alunperin ensivaikutelma, ennen kuin sarjaa olin katsonutkaan, oli että sarja tulisi olemaan jokin tyypillinen "annetaan päähenkilölle superkyvyt ekassa jaksossa ja annetaan hänen pelastaa maailma" -asetelma. Ihan kovin kaukana tästä mielikuvasta sarja ei lopulta ollutkaan, mutta moni asia teki sarjasta siltikin viihdyttävää katsottavaa.

---

SPOILERIVAROITUS
Sen sijaan että päähenkilö (Rin) olisi ihan kaikkein tyypillisin sankari niin hän on puolidemoni, siis syntynyt ihmisestä, mutta suonissa virtaa demonin veri. Eikä kenen tahansa demonin vaan tarinan pääpahiksen, siis Satan, jonka jälkeläinen (demonipuolelta) hän sekä hänen veljensä on. Joskin veli osoittaa merkkejä sisäisestä demonistaan vasta tarinan loppupuolella. Silti on tärkeätä muistaa että vasta sarjan alussa Rinille paljastuu tieto hänen demonisuudestaan, ennen sitä se oli salattu häneltä koko hänen elämänsä ajan.

Veljekset ovat aika tyypillinen kaksikko tälläiseen sarjaan. Vanhempi veljeksistä (Rin) on tunnettu lyhyestä opiskelu-urastaan ja kyvyttömyydestään saada pitkäkestoista työsuhdetta. Tästä huolimatta Rin ei kummiskaan ole täystohelo vaan osaa tehdä erinomaista ruokaa. Nuorempi (Yukio) puolestaan on jotakuinkin veljensä peilikuva. Heidän äitinsä kuoli pian synnytettyään heidät, jonka jälkeen vastuu heidän kasvatuksesta siirtyi Shiroulle, kunnes erään sattumuksen seurauksena veljesten huoltaja, siis Shirou, kuoli. Tämän jälkeen Rin päätyi Mephiston luokse opiskelemaan, sillä hänen tavoitteenaan oli olla Exorcist.

Alku uudessa paikassa tuotti kuitenkin yllättävä kun hän sai tietää veljensä Yukion olleen Exorcist jo jonkin aikaa ja kyseinen veli jopa toimi yhtenä opettajista kyseisessä oppilaitoksessa. Meni hiukan aikaa ennen kuin Rin tottui uuteen elämäänsä eikä ystävienkään saaminen ollut helppoa. Juuri kun asiat näyttivät viimein sujuvat hyvin, myös ystävien osalta, niin Rinin demonipuoli pääsee hiukkasen valloilleen ja tapahtuman seurauksena hän on vaarassa menettää opiskelupaikkansa. Siitä huolimatta että hän juuri ja juuri säilyttää opiskeluoikeutensa niin demonipuolikkaan paljastuminen on lisännyt huomattavasti epäluottamusta Rinin ja hänen luokkatoverien välillä. Seurauksena on muutamia pikkuisia sattumuksia.

Eräässä vaiheessa Exorcist-järjestön johtohahmo vaihtuu ja tämän seurauksena pitkään jatkunut puolustukannalla oleminen demonien osalta vaihtuukin aktiiviseksi hyökkäykseksi demoneja vastaan, jossa Yukiolla on suuri rooli. Kyseinen hyökkäys on melkoista teurastusta ja Yukio omien sanojensa mukaan ei aikoisi säästää edes harmittomiakaan demoneja. Hyökkäyksen pääasiallinen tarkoitus on kummiskin saada portti demonimaailmaan avatuksi ja pudottaa sinne jotakin, joka hävittäisi demonit kokonaan portin toiselta puolelta. Suunnitelma kuitenkin (tietysti) feilaa ja suuri joukko demoneja pääsee valloilleen. Yukio verenhukan seurauksena demonisoituu ja näissä merkeissä tarinan pääpahiskin ottaa hänet hallintaansa. Rin tietty palauttaa Yukion tolkkuihinsa ja sitten veljekset yhteisvoimin pelastavat tilanteen sulkemalla avatun portin samalla ratsastaen Rinin kaksihäntäisellä kissalla. Loppu hyvin kaikki hyvin.
SPOILERIVAROITUS

---

Suuri osa hahmoista on hyvin tasapainossa keskenään ja mitään ihmeempiä miinuksiakaan en tarinastakaan voi juurikaan antaa, etenkin kun takaumat selventävät joitain tapahtumia kiitettävästi. Juoni kummiskin erosi kiitettävästi tilanteesta, jota olin aluksi olettanut eikä siitä oltu tehty reilun parinkymmenen jakson pituista pelkkää jatkuvaa kamppailua demoneja vastaan.

Kokonaisuutena sarja oli puoleensa vetävä ja piti kiinnostusta yllä. Sarjaa voisi periaatteessa jossain määrin verrata joihinkin muihin PG-13 sarjoihin (kuten Naruto tai Bleach), paitsi että pituuden huomioon ottaen Ao no Exorcist oli huomattavasti parempi; etenkin kun tarinaa ei suotta veivattu satojen jaksojen ajan. Ainoa hieman suurempi pettymys sarjassa kai oli se, millaiseksi veljekset oli sarjassa tehty, koska he ovat jossain määrin liiankin tyypillinen hahmoasetelma veljeksiksi ja etenkin vanhempi veljeksistä on hiukkasen liian tyypillinen hahmo päähenkilöksi monilta osin tälläiseen sarjaan. Toisaalta olisi hankalampaa kuvitella toisenlaista hahmoa sarjan veljesten tilalle... joten mitäpä suotta murehtimaan pienistä asioista.

93 / 100

Lopuksi vielä YouTubesta löytynyt sarjan eka alkutunnari:
Ao no Exorcist Opening 1(Core Pride) ¡¡HD!! [Sub Japanese+Romanji]

Satunnainen animeblogaus

Lähiaikoina on tullut katsottua ihan kohtalaisesti animea, vaikka blogaukset ovatkin olleet hieman vähissä. Tämän blogauksen olisi tarkoitus korjata se puute.

Toriko
Sain tästä katsottua lauantaina jakson 79. Joskus suht kauan aikaa sitten oli tarkoitus aloittaa sarjan seuraaminen, mutta sitten se jotenkin jäi.. ja lähipäivinä tuli sitten katsottua jaksot. Sarja keskittyy pitkälti ruokaan, ruokalajeihin, niiden valmistamiseen, maustamiseen, syömiseen, jne. Tunnetussa maailmassa on Gourmet-aikakausi ja melkeinpä mitä tahansa luonnosta löytyvää voi käyttää ruokana. Jotkin näistä ovat helpompia löytää ja pyydystää ja sarjan päähenkilönä toimii Bishokuya (Gourmet Hunter) Toriko apulaisenaan kokki nimeltään Komatsu. Toriko on parista se vahvempi osapuoli, joskin sarjan aikana selviää että edes Torikon yliluonnollisilta vaikuttavat voimat eivät aina riitä.

Haibane Renmei
Tästä olen katsonut kai noin 10 jaksoa kolmestatoista. Joskus kauan sitten aloitin katsomisen mutta olisinkohan kai ehtinyt katsoa jotain 4 jaksoa ennen kuin pidin taukoa.. Sarja on omalla tavallaan ihan mielenkiintoinen, mutta ei samalla tavalla puoleensa vetävä kuin mitä useimmat lyhyet (noin 12-13 jaksoa) katsomani sarjat ovat olleet. Sarja seuraa Haibane nimellä tunnettujen hahmojen (sekä läheisen kylän asukkaiden yms.) elämää. Haibanet siis kuoriutuvat kotilosta, jossa näkevät unta, ja tuon unen perusteella heidät nimetään. Tämän lisäksi heille kasvavat siivet, useimmiten sävyltään valkoisesta harmahtavaan, ja heidän päänsä päälle laitetaan halo. Siivet ovat melko pienet ja ilmeisesti hyvin tuskalliset kasvattaa. Hahmot elävät melko suljetussa ympäristössä muurien ympäröimänä eivätkä oikein tiedä muurien takana olevasta maailmasta oikeastaan mitään.

Sword Art Online
Jaksot 17 & 18.
Ei paljoa kommentoitavaa sen lisäksi että sarja jatkaa Alfheim Online -paikkaan liittyviä tapahtumia.
SAO on tämän hetken eniten viikottain odottamani sarja, jaksot tuntuvat aina kuluvan aivan liian nopeasti, päättyvän aivan liian aikaisin ja odotus ennen seuraavaa jaksoa tuntuu olevan aivan liian pitkä. Toisin sanoen voisin katsoa tunteja SAO:ta ja se tuntuisi vain muutamalta minuutilta. Lisäksi jakson jälkeen katson vielä uudestaan jaksosta parhaat kohdat vähintään muutamaan kertaan uudestaan.. ja vielä uudestaan.
Vielä noin viikon verran seuraavaan jaksoon.. en mitenkään malttaisi odottaa. :/

Sword Art Online

Sword Art Online

Toistaiseksi tästä on ilmestynyt 16 jaksoa ja sain juuri katsotuksi sen jakson 16. Sarjana aivan loistava, joskin moni ilmeisesti on kritisoinut sitä kuinka paljon anime-versiosta on jäänyt puuttumaan tarinaan nähden. Sarjan protagonistina on Kirito (Kazuto Kirigaya) ja itse Sword Art Online on eräs VRMMORPG (Virtual reality Massive Multiplayer Online Role-Playing Game), joka sijoittuu Aincrad nimiseen paikkaan. Siellä Kirito ja Asuna (eräs toinen erittäin oleellinen henkilö) tutustuvat ja pyrkivät selviytymään suunnilleen 14 jakson ajan.

Jakso 15 sijoittuu sitten todelliseen maailmaan eli paikkaan pelin ulkopuolella. Jaksossa 16 Kirito puolestaan lähtee tutkimaan Alfheim Online -nimistä peliä. Ja mihin Asuna jäi? No.. vastaus selviää sarjaa seuraamalla. En ala liikoja spoilaamaan.

>> Muutama kuva jaksosta 16:

>>

Eli mihin jäinkään?
Sarja on siis loistava. Loistava. Ja edelleen loistava. Mikä siitä tekee mielestäni niin loistavan? No, sarjan alussa annettu idea siitä että joukko ihmisiä joutuu kamppailemaan selviytymisestään pelimaailmassa (jossa kuolema on kohtalokasta) on mielenkiintoinen. Idea selviytymistarinoista ei ole uusi (vrt. esim. Mirai Nikki), mutta sen sijoittuminen virtuaaliseen MMORPG-maailmaan, josta ei ole pois pääsyä ennen pelin läpäisemistä, on mielenkiintoinen lisäys. Monista asioista huomaa kuinka pitkälti kyse on pelimaailmasta. Ja kuitenkin se on omalla tavallaan realistisen tuntuinen paikka.

Lisäksi Kirito ja Asuna sekä monet muut hahmot ovat erittäin vakuuttavia. Asunan ääninäyttelijä, Haruka Tomatsu, on mielestäni erittäin vakuuttava. Hänen muita roolejaan on mm. Lala Satalin Deviluke To Love-Ru animesta. Myös Kiriton ääninäyttely (Yoshitsugu Matsuoka) on erinomaista, mutta hänen muista rooleistaan en osaa kommentoida tai antaa erityismainintoja.
Muitakin positiivisia puolia animesta löytyy, mutta tähän aikaan yöstä (0:40) pää tuntuu olevan hieman tyhjänä..