Ennen Ao no Exorcistiä (kts. edellinen blogaus) sain katsotuksi Airin. Sitten noin viikko sitten tuli katseltua One Outs, jonka jälkeen aloittelin hiukan Sky Girlsiä 7 jakson verran. Pian sen jälkeen päädyin katsomaan Shion no Ou sarjan, josta pidin. Näitten lisäksi on tullut vilkaistua jakson tai muutaman verran mm. Sumomomo Momomo: Chijou Saikyou no Yome, Canaan, Chihayafuru, Hidan no Aria, Darker than Black: Kuro no Keiyakusha sekä Groove Adventure Rave -sarjoja.
Näistä Air vaatisi sarjan läpikatsomisen muutamaan kertaan, jotta asiat avautuisivat paremmin, ainakin itselleni. Tai kai siitä ainakin parin kerran jälkeen voisi hiukan enempi saada irti. Sarja on ilmeisesti pidetty, mutta vaikken sitä huonona pidä niin termi "a bit too complicated" voisi kuvata fiilistäni kun olin sen ekan kerran nähnyt loppuun. Tarinasta ja joistain hahmoista kyllä pidin ja muutenkin sarja oli ihan hyvä, mutta tarkkaavaisena sitä katsoessa saa olla.
One Outs oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus. Tästä pidin ja sarja keskittyy pitkälti baseball -lajiin, mutta antaa monesti samankaltaista fiilistä kuin mitä Akagi sarjaa katsoessa oli. Kyseessä on kummiskin vähintäänkin tutustumisen arvoinen sarja.
Sky Girls on lähempänä keskivertoa, mutta siitä huolimatta tarjoaa ihan viihdyttävää katseltavaa.. Tosin vasta 9 jaksoa nähneenä tätä on hankalampaa arvioida kokonaisuutena, mutta ainakin osa hahmoista (pienoisia puutteita huomioimatta) ovat ihan onnistuneita. Tämä olisi kiva saada katsotuksi loppuun piakkoin..
Shion no Ou on jälleen kerran yksi lautapelisarjoista. Kai ensimmäinen tähän ryhmään ("lautapelisarjat") kuuluneista sarjoista, joita näin, oli Hikaru no Go joka osoitti kuinka mielenkiintoisia lautapeleihin keskittyvät sarjat voivat oikeastaan olla eikä Shion no Ou ollut poikkeuksena. Päähenkilö, Shion, on sarjan alussa 13-vuotias Shougin pelaaja, jonka vanhemmat murhattiin hänen ollessa 5-vuotias ja hän jäi tapauksen ainoaksi todistajaksi.. joskin tuon jälkeen hän lakkasi puhumasta.
Sumomomo Momomo on taas niitä sarjoja, joissa on toimintaa ja puoliromantiikkaa (siis sitä kun tyttö kiinnostuu pojasta, mutta poika ei tytöstä) ja hassuja sattumuksia. Huumori luultavasti tulee olemaan sarjan aikana samankaltaista pidemmän päälle. Tämän tyyliset sarjat ovat yleensä ihan viihdyttävää katseltavaa kunhan tiettyjä rajoja ei ylitetä. Toistaiseksi tästä on tullut nähtyä 5 jaksoa.
Canaan sarjasta on tullut nähtyä vasta kaksi jaksoa, joten paljoa en osaa vielä sanoa, mutta näiden parin jakson perusteella tarinalla tulee luultavasti olemaan paljon annettavana. Alkuasetelma ainakin on tuntunut ihan mielenkiintoiselta.
Chihayafuru sarjasta näin vasta yhden jakson ja hiukan hämmentynyt olo on ekan jakson jälkeen. Oletan vahvasti että toka (tai viimeistään kolmas) jakso selventää epäselvempiä asioita, mutta luultavasti sarjasta muodustuu kummiskin hyvä, ainakin se on tainnut saada muilta kehuja.
Hidan no Aria on toinen yhden jakson verran nähty sarja, joten en tästäkään pahemmin osaa sanoa. Eka jakso oli aika aktiivinen (polkupyörällä ajoa sekä hiukkasen toimintakohtauksia) ja päättyi melko tyypilliseen "ja niin uusi tyttö saapui vaihto-oppilaana samaan luokkaan" -tilanteeseen, Ekan jakson perusteella voin melkeinpä arvata sarjan asetelman ja millainen huumorintaso tällä tulee olemaan.. Hahmojen luonteista ja ominaisuuksista annettiin ehkäpä hiukan liikaa vinkkejä jo ekan jakson aikana.
Darker than Black sarjaa tuli nähtyä kolmen jakson verran. Ekojen jaksojen aikana esiteltiin aika hyvin sarjan peruselementtejä ja sarjalle tyypillistä sanastoa henkilöistä puhumattakaan, joten vahvoilla pohjilla ollaan. Tämä on taas niitä hiukkasen arkitilanteista poikkeavampia sarjoja, jossa on omat tyypilliset piirteensä. Juonesta en ihan vielä ole saanut kiinni, mutta oletettavasti tarina alkaa pian kulkea pikajunan vauhtia. Mikäli toteutus on hyvä, niin sarjasta saattaa muodostautua ainakin kasin (8) tai ysin (9), ehkä peräti kympin (10) arvoinen sarja (siis MAL -asteikolla eli 1-10). Mikäli toteutus on pikemminkin keskinkertaista niin arvosana saattaisi pikeminkin olla seiskaa (7), mutta tuskin kummiskaan tuota alempaa, varsinkin kun sarjassa on noita ainutlaatuisempia piirteitä, jotka ovat yleensä olleet tuntomerkkeinä paremmille sarjoille, kuten Death Note tai Fullmetal Alchemist (lähinnä FMA:Brotherhood) ovat olleet.
Groove Adventure Rave tuntuu aika tyypilliseltä adventure sarjalta, joka sisältää mm. toimintaa yms. ja jolta tuskin kannattaa liikoja odotella. Kuusi jaksoa nähtyäni voisin todeta etteivät hahmot, vaikka ihan mielenkiintoisia ovatkin, ole juurikaan mitenkään kovin ihmeempiä hahmoiksi. Erityisesti ensimmäisen jakson aikana olin toisinaan hämmentynyt parin hahmon käyttäytymisestä, mutta ehkäpä tuollainen on tälle sarjalle tyypillistä. Ei se silleen sinänsä kummiskaan häiritse, mutta ihmetyttää toisinaan hiukan. Noin viidenkymmenen jakson pituisena sarjana sarjasta luulisi löytyvän runsaasti jonkinlaista fantasiaseikkailua, siis seikkailua jonkinasteisessa fantasiamaailmassa. (toisin sanoen; tämä luokittelu karsii tehokkaasti sarjat, joissa on perinteistä koulu meininkiä olemassa).
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti