Mikä joissakin biiseissä on mielestäni hyvää?
Mikä niissä saa aikaan sellaisen "vau!" -elämyksen?
Minkä vuoksi joitain biisejä jaksaa kuunella vaikka kuinka monta kertaa peräkkäin kyllästymättä?
Mikä, erityisesti japanilaisessa musiikissa, on mielestäni jotain erityistä ja ainutlaatuista?
Vastaukseksi sanon että se on niihin joihinkin biiseihin upotettu "tunnelataus" (en osaa tuota sen paremmin kuvailla, valitan). Se, kuinka esimerkiksi laulu lauletaan sellaisella antaumuksella että se ei pelkästään kuulosta loistavalta, vaan siltä että sanat tuntuvat elävän. Se että sanoilla tuntuu olevan syvempi tarkoitus, se että ne ovat kuin totuus. Aivan kuin laulaja uskoisi 120%:sti siihen mitä hän laulaa.
Enkä toisaalta tarkoita pelkästään laulua. Laulu ei toisaalta toimisi ilman musiikkia, mutta toisaalta pelkkä musiikkikin saattaa toisinaan aiheuttaa tuon tietyn tyyppisen elämyksen.
Tiedän, selitys kuulostaa aivan varmasti kahjolta, mutta paremmin en osaa sitä kuvailla. Enkä tosiaan väitä että kaikkien biisien kohdalla tuntuisi tuollaiselta. Mutta osa suosikkibiiseistäni on sellaisia. Tai voisi sanoa, että sellaisista tulee helposti suosikkibiisejäni (joskaan se ei ole ainoa 'valintaperusteeni' suosikkibiiseilleni).
Yksi näistä biiseistä on esimerkiksi edellisen blogauksen yhteydessä mainittu Brave Heart (Ayumi Miyazaki).
Toisaalta on myös myönnettävä, etteivät jotkin suosikkibiiseistänikään aiheuta samanlaista elämystä, kuin osa noista tietyistä biiseistä. Mutta siitä voin kertoa joskus toiste.
Tuosta tunnelatauksesta vielä sen verran, että joistain biiseistä se välittyy hyvinkin voimakkaasti ja saattaa puolestaan aiheuttaa sitten minussa jotain seuraamuksia. Esimerkiksi saan kyyneleet helposti silmiin jos kuulen ClariS - Connect biisin. Äskenkin jouduin keskeyttämään sen biisin alle puolen minuutin kohdalla kun piti kuivata kyyneleet, jotta pystyin jatkamaan tämän blogauksen kirjoittamista. Tuo tosin johtuu aika puhtaasti siitä, että yhdistän sen vahvasti Mahou Shoujo Madoka Magica animeen, joka on mielestäni yksi surullisimpia katsomiani sarjoja, etenkin sarjan loppu oli erittäin koskettavaa katsottavaa.
Sen sijaan esimerkiksi Daisy x Daisy - Towa no Kizuna biisin alku on yksi kauneimpia kuulemiani. AnoHanan sekä OP että ED ovat erittäin koskettavia. Hieman haikeita, mutta ei samalla tavoin surullisia, kuin aiemmin mainittu Connect. Yōsei Teikoku - Kūsō Mythology puolestaan on sen verran intesitiivinen, että se nostaa melkein selkärangan pystyyn.. Yoko Takahashi - Cruel Angel's Thesis antaa jollain tasolla nostalgisen tunteen vaikka sarjaa, josta se on tuttu (NGE), on tullut katsottua toistaiseksi kaiketi suunnilleen yhden jakson verran, ja sekin vasta kun ensin kuulin tuon biisin. Horie Yui - Kitto Koi wo Shiteiru puolestaan on.. ääh, joitain näistä on kamalan vaikeata kuvailla. ^^'
Jospa lopettelen pikkuhiljaa tätäkin blogausta ja laitan tähän vielä tuon aiemmin mainitun Brave Heartin:
Edit 29.1.2013:
Aiempi Brave Heart -video oli YouTubesta poistettu, joten vaihdoin tuohon toimivan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti