keskiviikko 30. tammikuuta 2013
Proud to be a Brony (BlackGryph0n)
Proud to be a Brony (BlackGryph0n)
Tämä on yksi omista suosikeistani bronyjen tekemistä biiseistä. Etenkin niitten joukossa, jotka eivät ole remixejä sarjan musiikista.
Itse olin muistaakseni tutustunut MLP FiM sarjaan muistaakseni varmaan 2011 kesällä tai syksyllä (vanhempia generaatioita, joskaan ei G3 ja G3.5:tä, oli tosin tullut katsottua kauan ennen tuota..), mutta bronyt ilmiönä tulivat minulle tutuksi vasta aika paljon myöhemmin. En muista, milloin ensimmäisen kerran kuulin termistä mutta joskus vuoden 2012 alussa tuli katsottua erilaisia ponivideoita, kuten lyhyitä klippejä jaksoista tms, YouTubesta (ainakin jos YouTuben katseluhistoriaani on uskominen), mutta varsinainen suuri loikkaus itse fandomiin tutustumiseen tapahtui vasta syksyn 2012 aikana, kun löysin enemmän aiheeseen liittyviä sivuja, tutustuin bronyjen tekemään musiikkiin yms. Lisäksi liityin brony.fi foorumillekin vasta jokin aika sitten.
Tämä biisi on siinä mielessä tärkeä itselleni, että se on ollut oleellisessa osassa mm. musiikkiin tutustuessa ja etenkin syksyn aikana tätä tuli kuunneltua runsaasti. Tämä on ollut yksi niistä kappaleista, joilla on ollut merkitystä sen tajuamisessa, että on hienoa olla osana tätä fandomia ja, kappaleen nimeä lainatakseni, " I'm proud to be a Brony ". Tämä on erinomaisena esimerkkinä siitä, mihin osa bronyistä kykenee vaikkapa juuri musiikin alalla. Lisäksi bronyjen joukosta löytyy runsaasti monia muitakin lahjakkuuksia.
Haluan esittää suuret kiitokset nimimerkille Black Gryph0n, joka on tärkeänä osana bronyjen fandomia (eikä suinkaan pelkästään yhden biisin vuoksi vaan muistakin syistä!). Haluan kiittää tästä loistavasta kappaleesta ja siitä paljonko se on ilahduttanut sekä minua, että varmasti lukemattomia muita bronyja. Kiitos.
tiistai 29. tammikuuta 2013
Christopher Paolini: Inheritance
Tuli tuossa pistäydyttyä Suomalaisessa Kirjakaupassa ja poimittua tuorein (eli neljäs) osa kyseisestä kirjasarjasta. Kolme aiempaa osaa on tullut luettua suomennettuina käännöksinä ja kovakantisten välistä, mutta tämä on englanniksi ja pehmeiden kansien välissä. Lisäksi hintakin oli n. 15€ edullisempi kuin suomennettu kovakantinen. Lisäksi englanninkielistä kirjallisuutta tulee normaalisti luettua huomattavasti vähemmän suomenkieliseen verrattuna, joten tässä on oiva tilaisuus kehittää englanninkielen lukutaitoa samalla.
Ei sillä että pitäisin englanninkielen lukutaitoani heikkona kun ottaa huomioon, että:
Sivuja teoksesta löytyy kai vähän reilut 1100.
Ei sillä että pitäisin englanninkielen lukutaitoani heikkona kun ottaa huomioon, että:
- luen mangaa mieluummin englanniksi kuin suomeksi käännettynä
- katson animea englanniksi subattuna
- monet nettisivustot ovat täynnä englantia ja usein vailla suomenkielisiä käännöksiä
Sivuja teoksesta löytyy kai vähän reilut 1100.
![]() |
| Christopher Paolini: Inheritance |
![]() |
| Christopher Paolini: Inheritance |
Tunnisteet:
Kirjallisuus
torstai 24. tammikuuta 2013
Uusi Pinkie Pie paita!
Tuossa aiemmin tänään löytyi postilaatikosta ilmoitus että postissa olisi saapunut paketti. No, mieleeni ei tullut mitään muuta kuin yksi vaihtoehto, että mikä se saattaisi olla: Aiemmin tilaamani uusi ponipaita. Jeps, sehän se oli.
Tarkoitus olisi laittaa sitä tuossa lauantaina päälle (ehkä jo perjantaina), kun lauantaina on Brony.fi foorumilla ollut suunnitteilla miittiä Joensuuhun. Vielä en ole päälle tuota laittanut, kun päätin tosiaan säästää sitä hieman myöhemmäksi.. mutta onneksi siihen pääsee melko pian pukeutumaan. ^_^
Tarkoitus olisi laittaa sitä tuossa lauantaina päälle (ehkä jo perjantaina), kun lauantaina on Brony.fi foorumilla ollut suunnitteilla miittiä Joensuuhun. Vielä en ole päälle tuota laittanut, kun päätin tosiaan säästää sitä hieman myöhemmäksi.. mutta onneksi siihen pääsee melko pian pukeutumaan. ^_^
![]() |
| Ponipaita kokonaisena. |
![]() |
| Paidan kuvassa Pinkie Pie. |
![]() |
| Paidan teksti: I'm a Brony Deal with it. |
Tunnisteet:
Pukeutuminen
Yleisesti (japanilaisesta) musiikista [01]
Mikä joissakin biiseissä on mielestäni hyvää?
Mikä niissä saa aikaan sellaisen "vau!" -elämyksen?
Minkä vuoksi joitain biisejä jaksaa kuunella vaikka kuinka monta kertaa peräkkäin kyllästymättä?
Mikä, erityisesti japanilaisessa musiikissa, on mielestäni jotain erityistä ja ainutlaatuista?
Vastaukseksi sanon että se on niihin joihinkin biiseihin upotettu "tunnelataus" (en osaa tuota sen paremmin kuvailla, valitan). Se, kuinka esimerkiksi laulu lauletaan sellaisella antaumuksella että se ei pelkästään kuulosta loistavalta, vaan siltä että sanat tuntuvat elävän. Se että sanoilla tuntuu olevan syvempi tarkoitus, se että ne ovat kuin totuus. Aivan kuin laulaja uskoisi 120%:sti siihen mitä hän laulaa.
Enkä toisaalta tarkoita pelkästään laulua. Laulu ei toisaalta toimisi ilman musiikkia, mutta toisaalta pelkkä musiikkikin saattaa toisinaan aiheuttaa tuon tietyn tyyppisen elämyksen.
Tiedän, selitys kuulostaa aivan varmasti kahjolta, mutta paremmin en osaa sitä kuvailla. Enkä tosiaan väitä että kaikkien biisien kohdalla tuntuisi tuollaiselta. Mutta osa suosikkibiiseistäni on sellaisia. Tai voisi sanoa, että sellaisista tulee helposti suosikkibiisejäni (joskaan se ei ole ainoa 'valintaperusteeni' suosikkibiiseilleni).
Yksi näistä biiseistä on esimerkiksi edellisen blogauksen yhteydessä mainittu Brave Heart (Ayumi Miyazaki).
Toisaalta on myös myönnettävä, etteivät jotkin suosikkibiiseistänikään aiheuta samanlaista elämystä, kuin osa noista tietyistä biiseistä. Mutta siitä voin kertoa joskus toiste.
Tuosta tunnelatauksesta vielä sen verran, että joistain biiseistä se välittyy hyvinkin voimakkaasti ja saattaa puolestaan aiheuttaa sitten minussa jotain seuraamuksia. Esimerkiksi saan kyyneleet helposti silmiin jos kuulen ClariS - Connect biisin. Äskenkin jouduin keskeyttämään sen biisin alle puolen minuutin kohdalla kun piti kuivata kyyneleet, jotta pystyin jatkamaan tämän blogauksen kirjoittamista. Tuo tosin johtuu aika puhtaasti siitä, että yhdistän sen vahvasti Mahou Shoujo Madoka Magica animeen, joka on mielestäni yksi surullisimpia katsomiani sarjoja, etenkin sarjan loppu oli erittäin koskettavaa katsottavaa.
Sen sijaan esimerkiksi Daisy x Daisy - Towa no Kizuna biisin alku on yksi kauneimpia kuulemiani. AnoHanan sekä OP että ED ovat erittäin koskettavia. Hieman haikeita, mutta ei samalla tavoin surullisia, kuin aiemmin mainittu Connect. Yōsei Teikoku - Kūsō Mythology puolestaan on sen verran intesitiivinen, että se nostaa melkein selkärangan pystyyn.. Yoko Takahashi - Cruel Angel's Thesis antaa jollain tasolla nostalgisen tunteen vaikka sarjaa, josta se on tuttu (NGE), on tullut katsottua toistaiseksi kaiketi suunnilleen yhden jakson verran, ja sekin vasta kun ensin kuulin tuon biisin. Horie Yui - Kitto Koi wo Shiteiru puolestaan on.. ääh, joitain näistä on kamalan vaikeata kuvailla. ^^'
Jospa lopettelen pikkuhiljaa tätäkin blogausta ja laitan tähän vielä tuon aiemmin mainitun Brave Heartin:
Edit 29.1.2013:
Aiempi Brave Heart -video oli YouTubesta poistettu, joten vaihdoin tuohon toimivan.
Mikä niissä saa aikaan sellaisen "vau!" -elämyksen?
Minkä vuoksi joitain biisejä jaksaa kuunella vaikka kuinka monta kertaa peräkkäin kyllästymättä?
Mikä, erityisesti japanilaisessa musiikissa, on mielestäni jotain erityistä ja ainutlaatuista?
Vastaukseksi sanon että se on niihin joihinkin biiseihin upotettu "tunnelataus" (en osaa tuota sen paremmin kuvailla, valitan). Se, kuinka esimerkiksi laulu lauletaan sellaisella antaumuksella että se ei pelkästään kuulosta loistavalta, vaan siltä että sanat tuntuvat elävän. Se että sanoilla tuntuu olevan syvempi tarkoitus, se että ne ovat kuin totuus. Aivan kuin laulaja uskoisi 120%:sti siihen mitä hän laulaa.
Enkä toisaalta tarkoita pelkästään laulua. Laulu ei toisaalta toimisi ilman musiikkia, mutta toisaalta pelkkä musiikkikin saattaa toisinaan aiheuttaa tuon tietyn tyyppisen elämyksen.
Tiedän, selitys kuulostaa aivan varmasti kahjolta, mutta paremmin en osaa sitä kuvailla. Enkä tosiaan väitä että kaikkien biisien kohdalla tuntuisi tuollaiselta. Mutta osa suosikkibiiseistäni on sellaisia. Tai voisi sanoa, että sellaisista tulee helposti suosikkibiisejäni (joskaan se ei ole ainoa 'valintaperusteeni' suosikkibiiseilleni).
Yksi näistä biiseistä on esimerkiksi edellisen blogauksen yhteydessä mainittu Brave Heart (Ayumi Miyazaki).
Toisaalta on myös myönnettävä, etteivät jotkin suosikkibiiseistänikään aiheuta samanlaista elämystä, kuin osa noista tietyistä biiseistä. Mutta siitä voin kertoa joskus toiste.
Tuosta tunnelatauksesta vielä sen verran, että joistain biiseistä se välittyy hyvinkin voimakkaasti ja saattaa puolestaan aiheuttaa sitten minussa jotain seuraamuksia. Esimerkiksi saan kyyneleet helposti silmiin jos kuulen ClariS - Connect biisin. Äskenkin jouduin keskeyttämään sen biisin alle puolen minuutin kohdalla kun piti kuivata kyyneleet, jotta pystyin jatkamaan tämän blogauksen kirjoittamista. Tuo tosin johtuu aika puhtaasti siitä, että yhdistän sen vahvasti Mahou Shoujo Madoka Magica animeen, joka on mielestäni yksi surullisimpia katsomiani sarjoja, etenkin sarjan loppu oli erittäin koskettavaa katsottavaa.
Sen sijaan esimerkiksi Daisy x Daisy - Towa no Kizuna biisin alku on yksi kauneimpia kuulemiani. AnoHanan sekä OP että ED ovat erittäin koskettavia. Hieman haikeita, mutta ei samalla tavoin surullisia, kuin aiemmin mainittu Connect. Yōsei Teikoku - Kūsō Mythology puolestaan on sen verran intesitiivinen, että se nostaa melkein selkärangan pystyyn.. Yoko Takahashi - Cruel Angel's Thesis antaa jollain tasolla nostalgisen tunteen vaikka sarjaa, josta se on tuttu (NGE), on tullut katsottua toistaiseksi kaiketi suunnilleen yhden jakson verran, ja sekin vasta kun ensin kuulin tuon biisin. Horie Yui - Kitto Koi wo Shiteiru puolestaan on.. ääh, joitain näistä on kamalan vaikeata kuvailla. ^^'
Jospa lopettelen pikkuhiljaa tätäkin blogausta ja laitan tähän vielä tuon aiemmin mainitun Brave Heartin:
Edit 29.1.2013:
Aiempi Brave Heart -video oli YouTubesta poistettu, joten vaihdoin tuohon toimivan.
Tunnisteet:
Musiikki
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)




