Edellisen osan jälkeen on tullut katseltua enimmäkseen School Rumblea (tätä kirjoittaessa sitä on 1. kaudesta nähtynä 23/26 jaksoa), joka tuli aloitettua viime viikon puolella. Tällä viikolla olen kummiskin ehtinyt tutustua muutamiin sarjoihin. Nogizaka Haruka no Himitsu (maanantai, 12 jaksoa, 1. kausi), Kamisama Hajimemashita (tiistai & keskiviikko, 13 jaksoa), Hyouka (keskiviikko, 3 jaksoa), Steel Angel Kurumi (torstai, 24 jaksoa, 1. kausi).
School Rumble on periaatteessa kouluihmissuhdekomediaa varustettuna runsaalla määrällä väärinkäsityksiä ja hauskoja tilanteita. Tämä on aika rento sarja, jota voi katsoa ihan puhtaasti ajanviihteenä... sarjan tarkoitus selvästikin on olla hauska ja siinä se onnistuukin. Sarjan rennon luonteen puolesta tämä tuo mieleen Ranma½, jota pystyi myös katsomaan samoilla fiiliksillä, mutta tämä ei tarkoita sitä että sarjat olisivat silti keskenään samanlaisia kun teemat, tilanteet ja hahmot sekä huumori poikkeavat toisistaan huomattavasti.
Toisinaan tuntuu kuin School Rumble ei ottaisi sarjan keskeistä juonta vakavasti tai unohtaisi sen toisinaan kokonaan, mutta tämä ei tarkoita että sarja olisi tylsä. Pikemminkin päinvastoin. Siitä on aikaa kun olen viimeksi nähnyt sarjan, joka olisi viihdyttävän kepeä sekä sopivan kevyttä katseltavaa, kuin mitä School Rumble on. 94 / 100
School Rumble OP1 - "Scramble"
Nogizaka Harukalla on salaisuus. Eräs luokkatoveri saa tämän vahingossa selville, mutta hyväksyy Harukan siitä huolimatta ja lupaa säilyttää hänen salaisuutensa. Tästä alkaa kahden hahmon romanttinen komedia... Tässä kaudessa (joskaan en ole nähnyt vielä 2. kautta) on monia piirteitä, joiden vuoksi pidän sarjasta, mutta myönnettäkööt että muutamia tilanteita ja tapahtumia sekä eräiden henkilöiden liioiteltua toimintaa olisi voinut välttää. Mielestäni sarja olisi voinut ottaa keskeiseen teemaansa hiukan vakavamman otteen. Periaatteessa tässä tuntui tapahtuvan samankaltainen keikahdus kuin Kotoura-san sarjassa (vrt. Kotoura-san 1. jakson ensimmäistä puolta saman jakson jälkimmäiseen puoleen), joskaan ei yhtä jyrkkä. Mutta tietty kyseessä on vain oma mielipiteeni. Kausi oli enimmäkseen hyvä, mutta sarjalle olisi tosin voinut harkita toisenlaista lopetusta (rannalla juoksemisen sijaan). 78 / 100
Kamisama Hajimemashita oli mielenkiintoinen kokonaisuus. Tarina pysyi hyvin koossa, juonta ei suotta venytetty ja loppukin niputettiin onnistuneesti. Hyvää oli muun muassa se että osaa sivuhahmoista kierrätettiin tai heille annettiin hiukan suurempi osa sarjassa. Idea oli ihan mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu. Pari pientä asiaa jäivät häiritsemään, mutta eivät ole juurikaan mainitsemisen arvoisia. Hahmoista oli alkuun hiukkasen vaikeata päätellä persoonallisuutta kovinkaan pitkälle; tämän voi laskea toisinaan haitaksi mutta myös plussaksikin. 88 / 100
Hyoukaan vielä ole ehtiny juurikaan tutustua kun vasta kolme jaksoa nähtynä. Alku kummiskin vaikuttaa ihan lupaavalta.
Steel Angel Kurumi oli ihan kiva sarja ja jaksot tuntuivat lyhyiltä kun olivat ~15 minuutin pituisia (aika yleinen pituus animejaksoilla tuntuu olevan suunnilleen ~20-24 minuuttia). Sarja toi nopeasti mieleen Sora no Otoshimono -sarjan. En löytänyt sarjasta mitään erityisiä vahvuuksia, sanotaanko näin että päädyin arvostelemaan sitä jokseenkin samojen kriteerien mukaan kuin mitä olen Rizelminen arvostellut. Juoni ei ollut kovin ihmeellinen, mutta hahmot olivat ihan kivoja. Joskin tälläisissä sarjoissa päähenkilö toisinaan vaipuu pienoiseen alemmuuskompleksiin kun ei mielestään saa tehtyä tarpeeksi. Loppu ei ollut kaikkein omaperäisin, mutta toisaalta sopi sarjaan. 67 / 100
torstai 22. elokuuta 2013
perjantai 16. elokuuta 2013
Viikon animepäivitystä
Ennen Ao no Exorcistiä (kts. edellinen blogaus) sain katsotuksi Airin. Sitten noin viikko sitten tuli katseltua One Outs, jonka jälkeen aloittelin hiukan Sky Girlsiä 7 jakson verran. Pian sen jälkeen päädyin katsomaan Shion no Ou sarjan, josta pidin. Näitten lisäksi on tullut vilkaistua jakson tai muutaman verran mm. Sumomomo Momomo: Chijou Saikyou no Yome, Canaan, Chihayafuru, Hidan no Aria, Darker than Black: Kuro no Keiyakusha sekä Groove Adventure Rave -sarjoja.
Näistä Air vaatisi sarjan läpikatsomisen muutamaan kertaan, jotta asiat avautuisivat paremmin, ainakin itselleni. Tai kai siitä ainakin parin kerran jälkeen voisi hiukan enempi saada irti. Sarja on ilmeisesti pidetty, mutta vaikken sitä huonona pidä niin termi "a bit too complicated" voisi kuvata fiilistäni kun olin sen ekan kerran nähnyt loppuun. Tarinasta ja joistain hahmoista kyllä pidin ja muutenkin sarja oli ihan hyvä, mutta tarkkaavaisena sitä katsoessa saa olla.
One Outs oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus. Tästä pidin ja sarja keskittyy pitkälti baseball -lajiin, mutta antaa monesti samankaltaista fiilistä kuin mitä Akagi sarjaa katsoessa oli. Kyseessä on kummiskin vähintäänkin tutustumisen arvoinen sarja.
Sky Girls on lähempänä keskivertoa, mutta siitä huolimatta tarjoaa ihan viihdyttävää katseltavaa.. Tosin vasta 9 jaksoa nähneenä tätä on hankalampaa arvioida kokonaisuutena, mutta ainakin osa hahmoista (pienoisia puutteita huomioimatta) ovat ihan onnistuneita. Tämä olisi kiva saada katsotuksi loppuun piakkoin..
Shion no Ou on jälleen kerran yksi lautapelisarjoista. Kai ensimmäinen tähän ryhmään ("lautapelisarjat") kuuluneista sarjoista, joita näin, oli Hikaru no Go joka osoitti kuinka mielenkiintoisia lautapeleihin keskittyvät sarjat voivat oikeastaan olla eikä Shion no Ou ollut poikkeuksena. Päähenkilö, Shion, on sarjan alussa 13-vuotias Shougin pelaaja, jonka vanhemmat murhattiin hänen ollessa 5-vuotias ja hän jäi tapauksen ainoaksi todistajaksi.. joskin tuon jälkeen hän lakkasi puhumasta.
Sumomomo Momomo on taas niitä sarjoja, joissa on toimintaa ja puoliromantiikkaa (siis sitä kun tyttö kiinnostuu pojasta, mutta poika ei tytöstä) ja hassuja sattumuksia. Huumori luultavasti tulee olemaan sarjan aikana samankaltaista pidemmän päälle. Tämän tyyliset sarjat ovat yleensä ihan viihdyttävää katseltavaa kunhan tiettyjä rajoja ei ylitetä. Toistaiseksi tästä on tullut nähtyä 5 jaksoa.
Canaan sarjasta on tullut nähtyä vasta kaksi jaksoa, joten paljoa en osaa vielä sanoa, mutta näiden parin jakson perusteella tarinalla tulee luultavasti olemaan paljon annettavana. Alkuasetelma ainakin on tuntunut ihan mielenkiintoiselta.
Chihayafuru sarjasta näin vasta yhden jakson ja hiukan hämmentynyt olo on ekan jakson jälkeen. Oletan vahvasti että toka (tai viimeistään kolmas) jakso selventää epäselvempiä asioita, mutta luultavasti sarjasta muodustuu kummiskin hyvä, ainakin se on tainnut saada muilta kehuja.
Hidan no Aria on toinen yhden jakson verran nähty sarja, joten en tästäkään pahemmin osaa sanoa. Eka jakso oli aika aktiivinen (polkupyörällä ajoa sekä hiukkasen toimintakohtauksia) ja päättyi melko tyypilliseen "ja niin uusi tyttö saapui vaihto-oppilaana samaan luokkaan" -tilanteeseen, Ekan jakson perusteella voin melkeinpä arvata sarjan asetelman ja millainen huumorintaso tällä tulee olemaan.. Hahmojen luonteista ja ominaisuuksista annettiin ehkäpä hiukan liikaa vinkkejä jo ekan jakson aikana.
Darker than Black sarjaa tuli nähtyä kolmen jakson verran. Ekojen jaksojen aikana esiteltiin aika hyvin sarjan peruselementtejä ja sarjalle tyypillistä sanastoa henkilöistä puhumattakaan, joten vahvoilla pohjilla ollaan. Tämä on taas niitä hiukkasen arkitilanteista poikkeavampia sarjoja, jossa on omat tyypilliset piirteensä. Juonesta en ihan vielä ole saanut kiinni, mutta oletettavasti tarina alkaa pian kulkea pikajunan vauhtia. Mikäli toteutus on hyvä, niin sarjasta saattaa muodostautua ainakin kasin (8) tai ysin (9), ehkä peräti kympin (10) arvoinen sarja (siis MAL -asteikolla eli 1-10). Mikäli toteutus on pikemminkin keskinkertaista niin arvosana saattaisi pikeminkin olla seiskaa (7), mutta tuskin kummiskaan tuota alempaa, varsinkin kun sarjassa on noita ainutlaatuisempia piirteitä, jotka ovat yleensä olleet tuntomerkkeinä paremmille sarjoille, kuten Death Note tai Fullmetal Alchemist (lähinnä FMA:Brotherhood) ovat olleet.
Groove Adventure Rave tuntuu aika tyypilliseltä adventure sarjalta, joka sisältää mm. toimintaa yms. ja jolta tuskin kannattaa liikoja odotella. Kuusi jaksoa nähtyäni voisin todeta etteivät hahmot, vaikka ihan mielenkiintoisia ovatkin, ole juurikaan mitenkään kovin ihmeempiä hahmoiksi. Erityisesti ensimmäisen jakson aikana olin toisinaan hämmentynyt parin hahmon käyttäytymisestä, mutta ehkäpä tuollainen on tälle sarjalle tyypillistä. Ei se silleen sinänsä kummiskaan häiritse, mutta ihmetyttää toisinaan hiukan. Noin viidenkymmenen jakson pituisena sarjana sarjasta luulisi löytyvän runsaasti jonkinlaista fantasiaseikkailua, siis seikkailua jonkinasteisessa fantasiamaailmassa. (toisin sanoen; tämä luokittelu karsii tehokkaasti sarjat, joissa on perinteistä koulu meininkiä olemassa).
Näistä Air vaatisi sarjan läpikatsomisen muutamaan kertaan, jotta asiat avautuisivat paremmin, ainakin itselleni. Tai kai siitä ainakin parin kerran jälkeen voisi hiukan enempi saada irti. Sarja on ilmeisesti pidetty, mutta vaikken sitä huonona pidä niin termi "a bit too complicated" voisi kuvata fiilistäni kun olin sen ekan kerran nähnyt loppuun. Tarinasta ja joistain hahmoista kyllä pidin ja muutenkin sarja oli ihan hyvä, mutta tarkkaavaisena sitä katsoessa saa olla.
One Outs oli ihan mielenkiintoinen tuttavuus. Tästä pidin ja sarja keskittyy pitkälti baseball -lajiin, mutta antaa monesti samankaltaista fiilistä kuin mitä Akagi sarjaa katsoessa oli. Kyseessä on kummiskin vähintäänkin tutustumisen arvoinen sarja.
Sky Girls on lähempänä keskivertoa, mutta siitä huolimatta tarjoaa ihan viihdyttävää katseltavaa.. Tosin vasta 9 jaksoa nähneenä tätä on hankalampaa arvioida kokonaisuutena, mutta ainakin osa hahmoista (pienoisia puutteita huomioimatta) ovat ihan onnistuneita. Tämä olisi kiva saada katsotuksi loppuun piakkoin..
Shion no Ou on jälleen kerran yksi lautapelisarjoista. Kai ensimmäinen tähän ryhmään ("lautapelisarjat") kuuluneista sarjoista, joita näin, oli Hikaru no Go joka osoitti kuinka mielenkiintoisia lautapeleihin keskittyvät sarjat voivat oikeastaan olla eikä Shion no Ou ollut poikkeuksena. Päähenkilö, Shion, on sarjan alussa 13-vuotias Shougin pelaaja, jonka vanhemmat murhattiin hänen ollessa 5-vuotias ja hän jäi tapauksen ainoaksi todistajaksi.. joskin tuon jälkeen hän lakkasi puhumasta.
Sumomomo Momomo on taas niitä sarjoja, joissa on toimintaa ja puoliromantiikkaa (siis sitä kun tyttö kiinnostuu pojasta, mutta poika ei tytöstä) ja hassuja sattumuksia. Huumori luultavasti tulee olemaan sarjan aikana samankaltaista pidemmän päälle. Tämän tyyliset sarjat ovat yleensä ihan viihdyttävää katseltavaa kunhan tiettyjä rajoja ei ylitetä. Toistaiseksi tästä on tullut nähtyä 5 jaksoa.
Canaan sarjasta on tullut nähtyä vasta kaksi jaksoa, joten paljoa en osaa vielä sanoa, mutta näiden parin jakson perusteella tarinalla tulee luultavasti olemaan paljon annettavana. Alkuasetelma ainakin on tuntunut ihan mielenkiintoiselta.
Chihayafuru sarjasta näin vasta yhden jakson ja hiukan hämmentynyt olo on ekan jakson jälkeen. Oletan vahvasti että toka (tai viimeistään kolmas) jakso selventää epäselvempiä asioita, mutta luultavasti sarjasta muodustuu kummiskin hyvä, ainakin se on tainnut saada muilta kehuja.
Hidan no Aria on toinen yhden jakson verran nähty sarja, joten en tästäkään pahemmin osaa sanoa. Eka jakso oli aika aktiivinen (polkupyörällä ajoa sekä hiukkasen toimintakohtauksia) ja päättyi melko tyypilliseen "ja niin uusi tyttö saapui vaihto-oppilaana samaan luokkaan" -tilanteeseen, Ekan jakson perusteella voin melkeinpä arvata sarjan asetelman ja millainen huumorintaso tällä tulee olemaan.. Hahmojen luonteista ja ominaisuuksista annettiin ehkäpä hiukan liikaa vinkkejä jo ekan jakson aikana.
Darker than Black sarjaa tuli nähtyä kolmen jakson verran. Ekojen jaksojen aikana esiteltiin aika hyvin sarjan peruselementtejä ja sarjalle tyypillistä sanastoa henkilöistä puhumattakaan, joten vahvoilla pohjilla ollaan. Tämä on taas niitä hiukkasen arkitilanteista poikkeavampia sarjoja, jossa on omat tyypilliset piirteensä. Juonesta en ihan vielä ole saanut kiinni, mutta oletettavasti tarina alkaa pian kulkea pikajunan vauhtia. Mikäli toteutus on hyvä, niin sarjasta saattaa muodostautua ainakin kasin (8) tai ysin (9), ehkä peräti kympin (10) arvoinen sarja (siis MAL -asteikolla eli 1-10). Mikäli toteutus on pikemminkin keskinkertaista niin arvosana saattaisi pikeminkin olla seiskaa (7), mutta tuskin kummiskaan tuota alempaa, varsinkin kun sarjassa on noita ainutlaatuisempia piirteitä, jotka ovat yleensä olleet tuntomerkkeinä paremmille sarjoille, kuten Death Note tai Fullmetal Alchemist (lähinnä FMA:Brotherhood) ovat olleet.
Groove Adventure Rave tuntuu aika tyypilliseltä adventure sarjalta, joka sisältää mm. toimintaa yms. ja jolta tuskin kannattaa liikoja odotella. Kuusi jaksoa nähtyäni voisin todeta etteivät hahmot, vaikka ihan mielenkiintoisia ovatkin, ole juurikaan mitenkään kovin ihmeempiä hahmoiksi. Erityisesti ensimmäisen jakson aikana olin toisinaan hämmentynyt parin hahmon käyttäytymisestä, mutta ehkäpä tuollainen on tälle sarjalle tyypillistä. Ei se silleen sinänsä kummiskaan häiritse, mutta ihmetyttää toisinaan hiukan. Noin viidenkymmenen jakson pituisena sarjana sarjasta luulisi löytyvän runsaasti jonkinlaista fantasiaseikkailua, siis seikkailua jonkinasteisessa fantasiamaailmassa. (toisin sanoen; tämä luokittelu karsii tehokkaasti sarjat, joissa on perinteistä koulu meininkiä olemassa).
perjantai 9. elokuuta 2013
Ao no Exorcist
Ao no Exorcist (Blue Exorcist)
Tuli kyseinen sarja katsottua loppuun tuossa yhtenä päivänä..
MAL kertoo sarjasta tälläistä:
SPOILERIVAROITUS
Sen sijaan että päähenkilö (Rin) olisi ihan kaikkein tyypillisin sankari niin hän on puolidemoni, siis syntynyt ihmisestä, mutta suonissa virtaa demonin veri. Eikä kenen tahansa demonin vaan tarinan pääpahiksen, siis Satan, jonka jälkeläinen (demonipuolelta) hän sekä hänen veljensä on. Joskin veli osoittaa merkkejä sisäisestä demonistaan vasta tarinan loppupuolella. Silti on tärkeätä muistaa että vasta sarjan alussa Rinille paljastuu tieto hänen demonisuudestaan, ennen sitä se oli salattu häneltä koko hänen elämänsä ajan.
Veljekset ovat aika tyypillinen kaksikko tälläiseen sarjaan. Vanhempi veljeksistä (Rin) on tunnettu lyhyestä opiskelu-urastaan ja kyvyttömyydestään saada pitkäkestoista työsuhdetta. Tästä huolimatta Rin ei kummiskaan ole täystohelo vaan osaa tehdä erinomaista ruokaa. Nuorempi (Yukio) puolestaan on jotakuinkin veljensä peilikuva. Heidän äitinsä kuoli pian synnytettyään heidät, jonka jälkeen vastuu heidän kasvatuksesta siirtyi Shiroulle, kunnes erään sattumuksen seurauksena veljesten huoltaja, siis Shirou, kuoli. Tämän jälkeen Rin päätyi Mephiston luokse opiskelemaan, sillä hänen tavoitteenaan oli olla Exorcist.
Alku uudessa paikassa tuotti kuitenkin yllättävä kun hän sai tietää veljensä Yukion olleen Exorcist jo jonkin aikaa ja kyseinen veli jopa toimi yhtenä opettajista kyseisessä oppilaitoksessa. Meni hiukan aikaa ennen kuin Rin tottui uuteen elämäänsä eikä ystävienkään saaminen ollut helppoa. Juuri kun asiat näyttivät viimein sujuvat hyvin, myös ystävien osalta, niin Rinin demonipuoli pääsee hiukkasen valloilleen ja tapahtuman seurauksena hän on vaarassa menettää opiskelupaikkansa. Siitä huolimatta että hän juuri ja juuri säilyttää opiskeluoikeutensa niin demonipuolikkaan paljastuminen on lisännyt huomattavasti epäluottamusta Rinin ja hänen luokkatoverien välillä. Seurauksena on muutamia pikkuisia sattumuksia.
Eräässä vaiheessa Exorcist-järjestön johtohahmo vaihtuu ja tämän seurauksena pitkään jatkunut puolustukannalla oleminen demonien osalta vaihtuukin aktiiviseksi hyökkäykseksi demoneja vastaan, jossa Yukiolla on suuri rooli. Kyseinen hyökkäys on melkoista teurastusta ja Yukio omien sanojensa mukaan ei aikoisi säästää edes harmittomiakaan demoneja. Hyökkäyksen pääasiallinen tarkoitus on kummiskin saada portti demonimaailmaan avatuksi ja pudottaa sinne jotakin, joka hävittäisi demonit kokonaan portin toiselta puolelta. Suunnitelma kuitenkin (tietysti) feilaa ja suuri joukko demoneja pääsee valloilleen. Yukio verenhukan seurauksena demonisoituu ja näissä merkeissä tarinan pääpahiskin ottaa hänet hallintaansa. Rin tietty palauttaa Yukion tolkkuihinsa ja sitten veljekset yhteisvoimin pelastavat tilanteen sulkemalla avatun portin samalla ratsastaen Rinin kaksihäntäisellä kissalla. Loppu hyvin kaikki hyvin.
SPOILERIVAROITUS
Suuri osa hahmoista on hyvin tasapainossa keskenään ja mitään ihmeempiä miinuksiakaan en tarinastakaan voi juurikaan antaa, etenkin kun takaumat selventävät joitain tapahtumia kiitettävästi. Juoni kummiskin erosi kiitettävästi tilanteesta, jota olin aluksi olettanut eikä siitä oltu tehty reilun parinkymmenen jakson pituista pelkkää jatkuvaa kamppailua demoneja vastaan.
Kokonaisuutena sarja oli puoleensa vetävä ja piti kiinnostusta yllä. Sarjaa voisi periaatteessa jossain määrin verrata joihinkin muihin PG-13 sarjoihin (kuten Naruto tai Bleach), paitsi että pituuden huomioon ottaen Ao no Exorcist oli huomattavasti parempi; etenkin kun tarinaa ei suotta veivattu satojen jaksojen ajan. Ainoa hieman suurempi pettymys sarjassa kai oli se, millaiseksi veljekset oli sarjassa tehty, koska he ovat jossain määrin liiankin tyypillinen hahmoasetelma veljeksiksi ja etenkin vanhempi veljeksistä on hiukkasen liian tyypillinen hahmo päähenkilöksi monilta osin tälläiseen sarjaan. Toisaalta olisi hankalampaa kuvitella toisenlaista hahmoa sarjan veljesten tilalle... joten mitäpä suotta murehtimaan pienistä asioista.
93 / 100
Lopuksi vielä YouTubesta löytynyt sarjan eka alkutunnari:
Ao no Exorcist Opening 1(Core Pride) ¡¡HD!! [Sub Japanese+Romanji]
Tuli kyseinen sarja katsottua loppuun tuossa yhtenä päivänä..
MAL kertoo sarjasta tälläistä:
This world consists of two dimensions joined as one, like a mirror. The first is the world in which the humans live, Assiah. The other is the world of demons, Gehenna. Ordinarily, travel between the two, and indeed any kind of contact between the two, is impossible. However the demons can pass over into this world by possessing anything that exist within it. Satan the god of demons, but there's one thing that he doesn't have, and that's a substance in the human world that is powerful enough to contain him!! For that purpose he created Rin, his son from a human woman, but will his son agree to his plans? Or will he become something else...? An exorcist?Alunperin ensivaikutelma, ennen kuin sarjaa olin katsonutkaan, oli että sarja tulisi olemaan jokin tyypillinen "annetaan päähenkilölle superkyvyt ekassa jaksossa ja annetaan hänen pelastaa maailma" -asetelma. Ihan kovin kaukana tästä mielikuvasta sarja ei lopulta ollutkaan, mutta moni asia teki sarjasta siltikin viihdyttävää katsottavaa.
SPOILERIVAROITUS
Sen sijaan että päähenkilö (Rin) olisi ihan kaikkein tyypillisin sankari niin hän on puolidemoni, siis syntynyt ihmisestä, mutta suonissa virtaa demonin veri. Eikä kenen tahansa demonin vaan tarinan pääpahiksen, siis Satan, jonka jälkeläinen (demonipuolelta) hän sekä hänen veljensä on. Joskin veli osoittaa merkkejä sisäisestä demonistaan vasta tarinan loppupuolella. Silti on tärkeätä muistaa että vasta sarjan alussa Rinille paljastuu tieto hänen demonisuudestaan, ennen sitä se oli salattu häneltä koko hänen elämänsä ajan.
Veljekset ovat aika tyypillinen kaksikko tälläiseen sarjaan. Vanhempi veljeksistä (Rin) on tunnettu lyhyestä opiskelu-urastaan ja kyvyttömyydestään saada pitkäkestoista työsuhdetta. Tästä huolimatta Rin ei kummiskaan ole täystohelo vaan osaa tehdä erinomaista ruokaa. Nuorempi (Yukio) puolestaan on jotakuinkin veljensä peilikuva. Heidän äitinsä kuoli pian synnytettyään heidät, jonka jälkeen vastuu heidän kasvatuksesta siirtyi Shiroulle, kunnes erään sattumuksen seurauksena veljesten huoltaja, siis Shirou, kuoli. Tämän jälkeen Rin päätyi Mephiston luokse opiskelemaan, sillä hänen tavoitteenaan oli olla Exorcist.
Alku uudessa paikassa tuotti kuitenkin yllättävä kun hän sai tietää veljensä Yukion olleen Exorcist jo jonkin aikaa ja kyseinen veli jopa toimi yhtenä opettajista kyseisessä oppilaitoksessa. Meni hiukan aikaa ennen kuin Rin tottui uuteen elämäänsä eikä ystävienkään saaminen ollut helppoa. Juuri kun asiat näyttivät viimein sujuvat hyvin, myös ystävien osalta, niin Rinin demonipuoli pääsee hiukkasen valloilleen ja tapahtuman seurauksena hän on vaarassa menettää opiskelupaikkansa. Siitä huolimatta että hän juuri ja juuri säilyttää opiskeluoikeutensa niin demonipuolikkaan paljastuminen on lisännyt huomattavasti epäluottamusta Rinin ja hänen luokkatoverien välillä. Seurauksena on muutamia pikkuisia sattumuksia.
Eräässä vaiheessa Exorcist-järjestön johtohahmo vaihtuu ja tämän seurauksena pitkään jatkunut puolustukannalla oleminen demonien osalta vaihtuukin aktiiviseksi hyökkäykseksi demoneja vastaan, jossa Yukiolla on suuri rooli. Kyseinen hyökkäys on melkoista teurastusta ja Yukio omien sanojensa mukaan ei aikoisi säästää edes harmittomiakaan demoneja. Hyökkäyksen pääasiallinen tarkoitus on kummiskin saada portti demonimaailmaan avatuksi ja pudottaa sinne jotakin, joka hävittäisi demonit kokonaan portin toiselta puolelta. Suunnitelma kuitenkin (tietysti) feilaa ja suuri joukko demoneja pääsee valloilleen. Yukio verenhukan seurauksena demonisoituu ja näissä merkeissä tarinan pääpahiskin ottaa hänet hallintaansa. Rin tietty palauttaa Yukion tolkkuihinsa ja sitten veljekset yhteisvoimin pelastavat tilanteen sulkemalla avatun portin samalla ratsastaen Rinin kaksihäntäisellä kissalla. Loppu hyvin kaikki hyvin.
SPOILERIVAROITUS
Suuri osa hahmoista on hyvin tasapainossa keskenään ja mitään ihmeempiä miinuksiakaan en tarinastakaan voi juurikaan antaa, etenkin kun takaumat selventävät joitain tapahtumia kiitettävästi. Juoni kummiskin erosi kiitettävästi tilanteesta, jota olin aluksi olettanut eikä siitä oltu tehty reilun parinkymmenen jakson pituista pelkkää jatkuvaa kamppailua demoneja vastaan.
Kokonaisuutena sarja oli puoleensa vetävä ja piti kiinnostusta yllä. Sarjaa voisi periaatteessa jossain määrin verrata joihinkin muihin PG-13 sarjoihin (kuten Naruto tai Bleach), paitsi että pituuden huomioon ottaen Ao no Exorcist oli huomattavasti parempi; etenkin kun tarinaa ei suotta veivattu satojen jaksojen ajan. Ainoa hieman suurempi pettymys sarjassa kai oli se, millaiseksi veljekset oli sarjassa tehty, koska he ovat jossain määrin liiankin tyypillinen hahmoasetelma veljeksiksi ja etenkin vanhempi veljeksistä on hiukkasen liian tyypillinen hahmo päähenkilöksi monilta osin tälläiseen sarjaan. Toisaalta olisi hankalampaa kuvitella toisenlaista hahmoa sarjan veljesten tilalle... joten mitäpä suotta murehtimaan pienistä asioista.
93 / 100
Lopuksi vielä YouTubesta löytynyt sarjan eka alkutunnari:
Ao no Exorcist Opening 1(Core Pride) ¡¡HD!! [Sub Japanese+Romanji]
lauantai 3. elokuuta 2013
Rantamiitin loppufiilikset lyhyesti
Lyhyesti? No, kivaa oli. Tarkemmin kerroin brony.fi foorumin Tapahtumat -alueella miitin omassa viestiketjussa, mutta sanotaanko näin että paljon aktiviteetteja löytyi makkaran grillauksesta mölkyn pelaamiseen ja moneen muuhun sekä muutamia bronyja tuli tavattua, joihin ei aiemmin ollut tutustunut. Kummallista kuinka sellaiset noin kuusi tuntia voi kulua hujauksessa hyvässä seurassa.
torstai 1. elokuuta 2013
Aiheentynkää animesta sekä tulevasta miitistä
Kuten taas aiemminkin, uusi paikallinen miitti häämöttää Joensuussa ja se on tuossa parin päivän päästä lauantaina. Foorumilta löytyy kummiskin enempi tietoa seuraavasta viestiketjusta nimellä,
Joensuumiitti 3.8.2013 @ Sulkuniemen Ranta.
Animen osalta on joihinkin sarjoihin tullut tutustuttua tässä lähiviikkoina, mutta osasta olen lähinnä katsonut n. yhdestä viiteen jaksoa ja toisinaan lähinnä puolittain kelaamalla tai selaamalla jaksoa lävitse, jotta siitä saisi perusidean selvillä. Tämä lähinnä sen vuoksi että voisi käyttää suht vähän aikaa siihen että löytyisi jokin sarja, joka voisi erityisesti kiinnostaa. Jokin, josta puuttuu ainakin osa niistä stereotypioinneista, joita näkee lähemmäs 80-90% katsotuista sarjoista. Toisin sanoen tähtäimessä on ollut jokin sarja, joka kiinnostaa pikemminkin omaperäisyydellään ja originaalisuudellaan kuin yrittäisi tavoitella katsojia olemalla lähes samanlainen muiden animesarjojen kanssa.
Näistä hiukkasen enemmän katsotuista ja myöskin selkeästi omaperäisyydellään valloittava sarja on semmoinen kuin NHK ni Youkoso! ja yksi harvoista, joissa on hiukankin pidempään pysynyt mielenkiinto. Kun osassa sarjoja, joihin on tullut tutustuttua, sarjan perusidean (tai -juonen) voi yleensä päätellä ensimmäisen puolikkaan jakson aikana ja hahmoista saa useimmin selkeän mielikuvan n. 1-2 jakson aikana.
NHK:ssa jaksot kummiskin tuntuvat ainakin useimmin antavan jotain uutta ja mielenkiintoista sisältöä sarjaan ja hahmoista toisinaan voi paljastua aiemmin näkemättömiä piirteitä pidemmälläkin aikavälillä. Esimerkiksi yhtä sarjan päähenkilöistä en oikein osaisi luokitella jo valmiisiin animehahmo -kategorioihini, ja osittain tuon vuoksi kyseinen hahmo (Nakahara, Misaki) on vielä itselleni osittain mysteeri, vaikka hahmon perusrakenne onkin osittain selvillä..
Sarja itsessään onkin ollut mielenkiintoinen poikkeus moneen muuhun nähtyyn sarjaan ja luultavimmin tulen kyseiselle animesarjalle antamaan ysin arvosanaksi MAL:ssa (asteikolla 1-10) kunhan saan sen katsotuksi loppuun saakka.
Täällä blogissa (asteikolla 0-100) voisin kummiskin kaiketi tähän mennessä nähdyn perusteella antaa:
94 / 100
Joensuumiitti 3.8.2013 @ Sulkuniemen Ranta.
Animen osalta on joihinkin sarjoihin tullut tutustuttua tässä lähiviikkoina, mutta osasta olen lähinnä katsonut n. yhdestä viiteen jaksoa ja toisinaan lähinnä puolittain kelaamalla tai selaamalla jaksoa lävitse, jotta siitä saisi perusidean selvillä. Tämä lähinnä sen vuoksi että voisi käyttää suht vähän aikaa siihen että löytyisi jokin sarja, joka voisi erityisesti kiinnostaa. Jokin, josta puuttuu ainakin osa niistä stereotypioinneista, joita näkee lähemmäs 80-90% katsotuista sarjoista. Toisin sanoen tähtäimessä on ollut jokin sarja, joka kiinnostaa pikemminkin omaperäisyydellään ja originaalisuudellaan kuin yrittäisi tavoitella katsojia olemalla lähes samanlainen muiden animesarjojen kanssa.
Näistä hiukkasen enemmän katsotuista ja myöskin selkeästi omaperäisyydellään valloittava sarja on semmoinen kuin NHK ni Youkoso! ja yksi harvoista, joissa on hiukankin pidempään pysynyt mielenkiinto. Kun osassa sarjoja, joihin on tullut tutustuttua, sarjan perusidean (tai -juonen) voi yleensä päätellä ensimmäisen puolikkaan jakson aikana ja hahmoista saa useimmin selkeän mielikuvan n. 1-2 jakson aikana.
NHK:ssa jaksot kummiskin tuntuvat ainakin useimmin antavan jotain uutta ja mielenkiintoista sisältöä sarjaan ja hahmoista toisinaan voi paljastua aiemmin näkemättömiä piirteitä pidemmälläkin aikavälillä. Esimerkiksi yhtä sarjan päähenkilöistä en oikein osaisi luokitella jo valmiisiin animehahmo -kategorioihini, ja osittain tuon vuoksi kyseinen hahmo (Nakahara, Misaki) on vielä itselleni osittain mysteeri, vaikka hahmon perusrakenne onkin osittain selvillä..
Sarja itsessään onkin ollut mielenkiintoinen poikkeus moneen muuhun nähtyyn sarjaan ja luultavimmin tulen kyseiselle animesarjalle antamaan ysin arvosanaksi MAL:ssa (asteikolla 1-10) kunhan saan sen katsotuksi loppuun saakka.
Täällä blogissa (asteikolla 0-100) voisin kummiskin kaiketi tähän mennessä nähdyn perusteella antaa:
94 / 100
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)