Ensinnäkin pahoittelut pienoisestä epäaktiivisuudestani. Muutaman tentin ja yhden bronymiitin lisäksi ei ole ollut juurikaan muita kiireitä, joten mitään varsinaisempaa syytä ei ole ollut näin pitkälle tauolle. Kenties väliaikainen motivaation lasku tai ideatulvan hiipuminen? Mutta sitten varsinaiseen asiaan...
Voisin ehkä nykyisen numeroasteikon lisäksi toisinaan käyttää myös viisi portaista tähtiasteikkoa, (1 alin, 5 ylin) silloin kun en jaksa vaivata päätäni sadalla eri vaihtoehdolla.. Jos asteikkoja yrittäisi verrata niin:
= 0-30
= 31-55
= 56-75
= 76-90
= 91-100
Ja kuten tästä huomaa niin asteikko ei tosiaankaan ole lineaarinen (eli 1-20, 21-40, 41-60, 61-80, 81-100), vaan kapeampi pää painottuu korkeille pisteille ja leveämpi matalille pisteille. Jakautuma on (korkeasta alaspäin) 10, 15, 20, 25, 31.
Yliopisto-opiskelun ohella on tullut katsottua animea, etenkin tässä lähiaikoina ja sain kuin sainkin katsotuksi pitkään syrjään laittamani 2. kausien jaksot sarjoille Steel Angel Kurumi, School Rumble ja Clannad.
Lisäksi sain katsotuksi
Hyouka -sarjan loppuun, jonka katsominen oli melko pitkäksi aikaa jäänyt kolmeen jaksoon. Onneksi se kummiskin pian osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi ja puoleensa vetäväksi sarjaksi. Tykkäsin.
Steel Angel Kurumin toka kausi oli ajallisesti sijoitettu muistaakseni kai jotain 75 vuoden päähän ekasta kaudesta ja henkilökohtaisesti tykkäsin enemmän ekasta kaudesta tähän verrattuna. Toka kausi oli myös ekaa kautta suunnilleen noin puolet lyhyempi, tähän sitten vielä lisäksi se että jaksot tietty oli niitä ~15 minuutin jaksoja kuten ekallakin kaudella, niin kokonaisuutena tässä jäi siten myös vähemmän aikaa tarinan kertomiseen, kun ekalla kaudella siihen oli saatu enemmän tapahtumia. Ei tämäkään varsinaisesti huono ollut, mutta myönnettäkööt että juoni oli kieltämättä lievä pettymys.
School Rumble Ni Gakki jatkoi siitä mihin eka kausi oli jäänyt eikä tuonut ideaan varsinaisesti mitään uutta, mutta myönnettäkööt että hahmonkehityksessä tapahtui paikoitellen edistystä. Toisin sanoen sarjan laatu pysyi mielestäni hyvin ekan kauden tasolla. Sarja oli edelleenkin hauska ja mielenkiintoista katseltavaa.
Erityismaininnan saa:
Clannad: After Story oli loistava jatko-osa sarjan ekalle kaudelle ja sai minut vuoroin itksemään, vuoroin nauramaan ja uudestaan itkemään. Loppua kohden tuli useitakin jaksoja, joissa saatoin itkeä 1-3 kertaa
saman jakson aikana joko ilosta tai surusta. Mielestäni yksi parhaimmista tämän vuoden aikana katsomitani sarjoista.
True Tears sarjaa on myös tullut hiukan katsottua. Parit ekat jaksot eivät tuntuneet kovinkaan erityisiltä tai ihmeellisiltä ja pidinkin jonkin aikaa taukoa tämän katsomisesta. Tiesin kuitenkin haluavani katsoa tämän sarjan loppuun ihan pelkästään siitä syystä kun alkutunnarin artisti on sama kuin Clannadin ekan kauden alkutunnarilla,
eufonius. Eli aivan todella kaunista musiikkia.. Noh, kuten sanoin niin muutamat ekat jaksot eivät tuntuneet vielä kovin ihmeemmiltä ja oikeastaan vasta 7 & 8 jaksot saivat varsinaisen "
pakko katsoa" fiiliksen sarjaa kohtaan, osaan hahmoista mielenkiinto heräsi ehkä joskus 5-6 jaksojen aikoihin.. Odotan innolla mitä tämä lyhyt sarja tuo loppua kohti tullessaan.
Uta Kata -sarja tuli puolestaan joskus jo jokin aika sitten katsottua. Tätä aloittaessa oli oikeastaan samankaltaisia fiiliksiä kuin True Tearsia aloittaessa; ei oikein tuntunut vetävän puoleensa. Sarja toisaalta ei ollut mikään maailmoja mullistava mutta toisaalta se ei ollut suinkaan mikään keskiverto sarjakaan. Sarjan pääjuoni ei toisaalta tuntunut kovin ihmeelliseltä, mutta toisaalta sarja sisälsi vertauskuvallisuutta ja hiukkasen syvällisyyttäkin ja vasta loppua kohden tajusin pitäväni sarjasta. Jälkikäteen ajateltuna oli ihan mielenkiintoinen kokemus.
