Re:Zero kara Hajimeru Isekai Seikatsu

Tätä animea keväällä aloittaessani en totta puhuen odottanut sarjalta paljoakaan vaikka ensimmäinen jakso, joka yllättäen oli tuplasti normaalin jakson pituinen, olikin lupaavan tuntuinen. Re:Zero lähti kuitenkin melko kliseiseltä pohjalta, jossa sarjan päähenkilö (Subaru) yllättäen tempautuu omasta maailmastaan täysin vieraaseen fantasiamaailmaan.  Valitettavasti tämä on yksi niitä sarjoja, joiden juonta en halua vahingossakaan spoilata liikaa, mutta ensimmäiset kolme jaksoa ovat vasta sarjan alkua eivätkä anna täyttä kuvaa siitä mitä myöhemmissä jaksoissa on luvassa. Yhteensä jaksoja tulee olemaan 25.  Jaksot 4 - 11 muodostavat toisen kokonaisuuden ja osa näistä jaksoista kuuluu omiin suosikkeihini tästä sarjasta. Jaksosta 12 eteenpäin alkaa kolmas osuus, joka näyttää animesta uusia puolia. Lisäksi päähenkilö Subaru alkaa lievästi ilmaistuna viimein murtumaan tapahtumien keskellä. Tähän mennessä jaksoja on ilmestynyt 16 kappaletta.

Kokonaisuudessaan olen ollut erittäin tyytyväinen tähän animeen ja siitä on jo tullut yksi suosikkisarjojani siitä huolimatta että kausi on vielä kesken. Rem on oma suosikkihahmoni tästä animesta, mutta olen kyllä tykännyt monesta muustakin hahmosta.

Spoilerivaroitus alta löytyville kuville. Näet kuvat viemällä hiiren kuvan päälle.

Kuulumisia, pelejä, animea, poneja ja taustakuvan vaihtoa yhdellä kertaa!

Tervehdys!

En ole "vähään" aikaan kirjoittanut blogiin ja siitä voisin syyttää montaakin asiaa, kuten ajanpuutetta, omaa laiskuutta, "teen sen vähän myöhemmin" -asennetta ja montaa muutakin asiaa, mutta fakta on ettei periaatteessa pitäisi olla mitään järkevää, uskottavaa ja realistista syytä sille, miksi en ole saanut edes yhtäkään, edes pientäkään, blogausta aikaan reilusti yli vuoden pituisella aikavälillä.

Viime vuoden keväällä opiskelu ei oikein sujunut, kesällä (2015) oli muuttoa ja sen sellaista, syksyllä oli valmistautumista valintakokeisiin uutta opiskelupaikkaa varten ja lopulta pääsin aloittamaan Metropoliassa vuoden 2016 alussa. Lisäksi viimeisen puolen vuoden ajalta tuli ansaittua 30 op, mikä on enemmän kuin mitä olen pitkään aikaan saanut opiskelusta. Uurastuksen hedelmät siis näkyvät! Toisin sanoen elämäntilanne sekä siitä aiheutuvat ylisuoriutumisen paineet ovat omalta osaltaan hillinneet blogiini kirjoittamista ajattelumallin ("mikäli säännöllinen blogiin kirjoittaminen näkyy opintomenestyksessä, niin ---") vuoksi.

Koska kuitenkin sain tältä puolelta vuodelta opintopuolelta jotain aikaankin ja lisäksi itselläni sattui olemaan hiukan aikaakin, niin totesin että miksen hyödyntäisi tilaisuutta ja viimeinkin kirjoittaisin jotakin tänne. Eihän nämä tekstit tänne itsestään sentään ilmesty.

---

Koska edellisestä blogauksesta on melkein ikuisuus, niin en ole tämän blogin puolella ollenkaan kertonut että aloitin pelaamaan LoveLive! School idol festival (tai lyhyemmin LLSIF) peliä tuossa huhti- ja toukokuun vaihteessa 2015 eli sitä on tullut pelattua jo yli 400 päivää. Twitterin puolella olen aiheesta kirjoitellutkin kuluneen vuoden varrella enemmän ja vähemmän. Love Liven pohjalta on olemassa kahden kauden verran animea sekä leffa. Suosikkihahmoni on ehdottomasti Kousaka Honoka (1 , 2). Lisäsin myös linkin School Idol Tomodachi -sivun profiiliini blogin ylälaitaan, jossa on myös muutaman muunkin sivuston linkit eri profiileihini.

Pelien osalta voisin nostaa esiin The Legend of Heroes: Trails in the Sky Second Chapter, joka on jatkoa aiemmin blogaamalleni pelin ykkösosalle. Säästän tarkemman kuvailun myöhemmäksi, mutta jo nyt voin sanoa että kyseinen jatko-osa ylitti kaikki odotukseni, oli odottamisen arvoinen ja ehdottomasti parempi kuin ykkösosa, joka ei suinkaan tarkoita että ykkösosa olisi ollut lainkaan huono. Lisäksi jatko-osa oli ensimmäistä osaa pidempi ja jatkoi suoraan siitä mihin ensimmäinen oli päättynyt. Kyseiset kaksi peliä saivat minut haluamaan lisää tuota pelimaailmaa ja vaikka Estellen ja Joshuan tarina päättyikin näihin kahteen peliin, niin muita samaan pelimaailmaan sijoittuvia pelejä on olemassa ja pitänee vain toivoa, ja odotella, että niitä saapuu PC:lle ajan myötä.

Vuonna 2015 ilmestyi myös Ori and the Blind Forest, jonka DE (Definitive Edition) ilmestyi noin vuotta myöhemmin (PC julkaisu viivästyi toisin kuin XB1 versio) eli keväällä 2016. Peli on graafisesti upea 2D-tasoloikaksi ja sen äänimaailma vieläkin upeampi. Pelin prologue on siitä paremmasta päästä ja peli hyödyntää visuaalisesti pelin taustaa ja etualaa (background, foreground) erinomaisesti. Kaiken kruunaa pelihahmon ketterä liikkuvuus ja erinomainen ohjattavuus. Peliä on toisinaan kutsuttu vaikeaksi tai vähintään haastavaksi, mutta mahdoton se ei suinkaan ole. Kaksi tärkeää asiaa peliä pelatessa on kuitenkin syytä muistaa: alueitten huolellinen tutkiminen erinäisten bonusten (energy & life cells) sekä pelin manuaalinen tallentaminen riittävän usein. Peli tekee automaattisia tallennuksia suht harvaan, joten niihin ei ole syytä liikoja luottaa. Pelin Definitive Edition sisältää monia lisäyksiä ja parannuksia alkuperäiseen nähden.

Kumpaakin yllä mainitsemaa peliä (Trails SC sekä Ori) voin suositella, joskin Trails SC:tä niille, jotka ovat ensimmäisen osan jo pelanneet, koska muuten tarinasta on osa hukassa.

---

Viime vuosi oli animen osalta varsin vaiherikas, mutta muutama kultamunakin löytyi risukasasta. Kaikista sarjoista tarkempi kertominen vaatisi useamman sivun pituista blogausta, joten tyydyn pikemminkin kertomaan sarjoista lyhyesti tai mainitsemaan sarjan vain nimeltä. Koska en ole animesta pitkään aikaan kirjoittanut, niin kaikkia niitä sarjoja, joista olen pitänyt ainakin hiukan, on ehtinyt kertymään runsaasti, joten otan esiin vain sarjoja jotka erityisesti ovat jääneet mieleeni.

Dungeon ni Deai o Motomeru no wa Machigatteiru Darou ka
Ne, jotka eivät sarjaa nimeltä muista saattavat kuitenkin tunnistaa sarjan hahmon nimeltään Hestia, josta nopeasti tuli yksi viime vuoden tunnetuimpia / tunnistetuimpia animehahmoja.

Ore Monogatari!!
Ehdottomasti suosikkini animeromanssi-sarjoista. Takeon ja Yamaton seuraaminen oli viime vuonna parin kauden ajan viikoittaista nautintoani.

Shokugeki no Souma
Onko nälkä? Eikö? Se kyllä korjaantuu katsomalla tätä ruoanlaitosta kertovaa sarjaa.

Love Live! The School Idol Movie 
Yksi viime vuoden eniten odottamiani leffoja eikä syyttä kun Honoka & muut tekevät leffasta ikimuistoisen kokemuksen.

Akagami no Shirayuki-hime 
Tämän sarjan vahvaluontoinen punatukkainen tyttö vie naapurivaltion prinssin sydämen. Ja katsojien siinä samalla. Lisäksi sarjasta on jo toinenkin kausi julkaistuna.

Gakkou Gurashi!
Mikäli et katso millä genreillä sarja on tagattu, niin ensimmäinen jakso voi saada sinut hyvinkin hämillesi ja kenties päästät pienehkön "Mitä minä oikein olen katsomassa?" -äännähdyksen. Tämä oli yksi suurimpia yllättäjiä kesältä 2015.

GATE: Jieitai Kanochi nite, Kaku Tatakaeri 
Valtiot löysivät tiensä toiseen maailmaan portin kautta. Sarjan aihe ei suinkaan ole ennestään tuore tai uusi, mutta toteutus on yllättävän hyvä ja pyrkii realismiin. Lisäksi tästä tuli jo toinenkin kausi.

Himouto! Umaru-chan
Komedia, josta kuulin vasta kun kaikki muut olivat jo ehtineet nähdä. Katsoin, tykkäsin, jäin kaipaamaan lisää.

Monster Musume no Iru Nichijou
Päähenkilö saa tehtäväkseen hieroa tuttavuutta eri lajien kesken ja auttaa näihin kohdistuvien ennakkoluulojen vähentämisessä.

Overlord
Madhouse Studios. Pitääkö vielä sanoa lisää?

Rokka no Yuusha
Anime, josta monikaan tuskin odotti paljoakaan, mutta joka antoi enemmän kuin lupasi ja sai minut haluamaan joko toista kautta tai alkuperäisteoksen lukemista. Vuoden 2015 paras cliffhanger kauden lopussa. Ainakin puolet kauden jaksoista sai minut pitkään miettimään vastausta kysymykseen "Kuka se voisi olla?" ja onnistui siinä aina kauden loppuun saakka.

Wakaba＊Girl
Ei ehkä ihan jokaiselle, mutta jaksot olivat lyhyitä ja pirteitä (?).

One Punch Man 
Se kaljuuntunut supersankari, joka tekee kaikesta selvää yhdellä iskulla. Juuh, sarja on oikeasti parempi kuin tuo kuvaus antaa ymmärtää.

Rakudai Kishi no Cavalry
Tämän katsominen jäi itselläni hiukan kesken, mutta oli itselleni yksi syksyn 2015 yllättäjiä.

Kevät 2016, osa katsomistani sarjoista:
12-sai.: Chiccha na Mune no Tokimeki (*)
Boku no Hero Academia (***)
Bungou Stray Dogs (*)
Flying Witch
Gyakuten Saiban: Sono "Shinjitsu", Igi Ari!
High School Fleet (*)
Koutetsujou no Kabaneri (**)
Netoge no Yome wa Onnanoko ja Nai to Omotta? (*)
Re:Zero Kara Hajimeru Isekai Seikatsu (***)
Sakamoto desu ga? (*)
Sansha Sanyou
Sousei no Onmyouji

Näistä kevät 2016 sarjoista olen muutamalle antanut tähtiä (*) sulkujen sisällä yhdestä kolmeen mikäli voin erityisesti suositella. Kolme tähteä on yhtä tähteä parempi. Sarjat ovat vielä kesken ja osa näistä päättyy melko pian, mutta ainakin Re:Zero jatkuu vielä kesän ajan.

Näistä tosiaankin molemmat kolmen tähden sarjat (Re:Zero, Boku no Hero Academia) sekä kahden tähden Kabaneri ovat sellaisia, joita ei kannata skipata, mutta yhden tähden sarjoihin voi myös tutustua hyvän sarjan toivossa. Tähteä vaille jääneet sarjat eivät välttämättä ole omasta mielestäni huonoja, mutta niitä on hankalampi suositella.

Edit, 10.6.2016 (13:30):
Positiiviset maininnat Kabanerin osalta koskevat jaksoja 1 - 8. Jakso 9 oli joiltain osin pettymys, mutta aion katsoa sarjan loppuun siitä huolimatta. Tähdet vähennän kuitenkin nollaan:
Koutetsujou no Kabaneri

Edit, 10.6.2016 (22:00):
Linkkejä lisätty.  

---

Lisäksi tämän vuoden puolella tuli katsottua MLP:FiM Season 5 sekä aloitettua kuudennen kauden jaksojen katselu. Hankalaa uskoa, kuinka monta kautta siitäkin on jo tehtynä, kun aluksi olisi voinut luulla että se olisi saattanut päättyä 2 - 3 kauteen, mutta sitten tuli se neljäs ja vielä viideskin ja sitten kuudeskin alkoi. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta ainakin olen enimmäkseen ollut tyytyväinen sekä viidenteen että kuudenteen (siltä osin mitä sitä on tullut nähtyä) kauteen.

---

Tiedän että tämän kertainen blogaus jäi hieman lyhyeksi sekä ilman kuvia, mutta voi olla että siinä menee tovi jos toinenkin että pääsen entiseen rytmiini kiinni ja saan kirjoitettua parempia tekstejä. Halusin kuitenkin kertoa hiukan kuulumisiani ja vuoden varren tapahtumia, vähän mainita pelejä ja kertoa hiukan animesta, joten noilta osin tämä kelvannee ainakin itselleni. Jos siltä tuntuu niin saatan ehkä kertoa tarkemmin yksittäisistä aiheista, joita tämän blogauksen aikana mainitsin tai nostin esiin. Toiveita saa toki esittää kommenteissa.

Lisäksi, mikäli huomasit, niin blogi on saanut uuden taustakuvan ja sen seurauksena piti hiukan vaihtaa tekstien värejä ja muita ulkoasuun liittyviä piirteitä. Nyt taustakuvana toimii Love Live!:n Honoka, joka ihmettelee blogin toimintaa ja pohtii miksei tänne kirjoitella useammin.

TLoH & HNR;B1

Tällä kertaa otan käsittelyyn kaksi Steamista löytyvää peliä, jotka ovat The Legend of Heroes: Trails in the Sky sekä Hyperdimension Neptunia Re;Birth1. Alun perin minun oli ollut tarkoitus kirjoittaa pelkästään The Legend of Heroes -pelistä, kun olin todella vaikuttunut sen laadusta. Kuitenkin tutustuttuani Hyperdimension Neptunia Re;Birth1 -peliin, sen huumorin ja värikkääseen maailmaan täynnä kiehtovia hahmoja, en voinut muuta kuin kirjoittaa siitäkin. Kyseessä ei tule olemaan syvällinen analyysi tai arvostelu kyseisistä peleistä, vaan pikemminkin kevyt pintaraapaisu näitä mainittuja pelejä käsitellen.

Kummallakin on Steamissa korkeat positiiviset arvostelut, nämä ovat saaneet tätä blogausta kirjoittaessa 93% positiivista 1106:sta (TLoH) ja 96% positiivista 1594:stä (HNR;B1) arvostelusta. Steamissa pelit julkaistiin (Steamin päivämäärien mukaan) kesällä 2014 (TLoH) ja tammikuun 2015 lopulla (HNR;B1), mutta HNR;B1 oli alunperin julkaistu PS Vitalle (*).

---

Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi pitää että The Legend of Heroes: Trails in the Sky First Chapter (aka FC) oli alunperin julkaistu Japanissa Windowsille vuonna 2004 ja 2006 PSP:lle (*), mutta lokalisoinnin ja käännöstyön laajuuden vuoksi peli näki päivänvalon vasta vuonna 2011 (PSP) ja uudestaan vuonna 2014 (Windows). Olen kuullut huhuja että SC, Second Chapter, olisi tarkoitus ilmestyä (Steamiin?) vuoden 2015 aikana, mutta TC:n, Third Chapter, tulosta ei ole kuitenkaan vielä tietoa. Pelin laajuudesta varmasti kertoo jotakin se, että FC ja SC muodostavat juoneltaan yhden kokonaisuuden, josta FC on kestoltaan 1/3 ja SC on 2/3 (ainakin kuulemani mukaan). Tämä ei kuitenkaan tarkoita että FC olisi itsessään lyhyt vaan sen pelaamiseen voi saada kulumaan 40-60 tuntia aikaa mikäli malttaa lukea dialogit, tehdä sivutehtäviä ja muutenkin tutkia pelimaailmaa.

Esimerkki dialogista

Tyhjien arkkujen nenäkkäät kommentit

Yksi kahdeksasta pelattavasta hahmosta

Vuoropohjaiset taistelut

Pelimaailman luontiin on selvästi nähty vaivaa. Pelin 'world map' on hieno ja näyttää realistisemmalta kartalta kuin vaikkapa Pokémon-peleistä tutut kartat. Siitä huolimatta että pelissä ei ole erityisen montaa takaumaa menneistä tapahtumista kertomassa niin pelimaailman historiaan on silti panostettu ja moni asia valkenee pelaajalle tutkimalla paikkoja ja kuuntelemalla hahmoja. Itse olin positiivisesti yllättynyt siitä paljonko vaivaa npc-hahmoihin oli laitettu. Ainakin suurin osa, ellei peräti ehkäpä jokainen, niistä oli nimetty eikä ne olleet vain "Young girl", "Old man", Young boy" ja niin edelleen. Poikkeuksena juonen kannalta tärkeät hahmot, joiden nimet selvisivät tarinan edetessä. Peli sisältää tosiaankin siis aika paljon dialogia ja pelin alussa voi tuntua että tapahtumat etenevät melko hiljalleen, mutta tätä voisikin pikemmin verrata pitkän romaanin lukemiseen siinä mielessä että tarina johdattaa pelaajan mukaan hiljalleen, mutta pitää otteessaan pitkään. Ja pelisarjan ensimmäinen osa päättyykin herkulliseen cliffhangeriin...

NG+ mahdollisuus

Mikäli sivutehtäviä jäi tekemättä tai Steam-saavutuksia keräämättä tai muutoin peliä tekisi mieli pelata lisääkin niin New Game+ mahdollisuus löytyy, johon voi viedä muun muassa melkein kaikki tavarat (juonipohjaiset tavarat poislukien ainakin), rahat, hahmojen tasot ja paljon muutakin. Lisäksi pelin vaikeusastetta pääsee säätämään vaikeammaksi mikäli haluaa hiukan enemmän haastetta (tosin tätä edesauttaa mikäli ei vie pelihahmojen tasoja uuteen peliin). On hiukan epätodennäköistä että kukaan saisi kaikkea kerralla tutkituksi tästä pelistä yhden pelikerran jälkeen turvautumatta oppaisiin tai muuhun ulkopuoliseen lisäinformaatioon. Näin ollen on täysin mahdollista että peliä voi pelata muutamankin kerran läpi.. eikä se tarinakaan siitä huonone, tosin dialogin seuraamista voi nopeuttaa mikä vauhdittaa NG+ pelaamisia huomattavasti.

---

Hyperdimension Neptunia Re;Birth1 oli itselleni melkoinen sukellus tuntemattomaan kun en juuri tiennyt mitä odottaa peliltä, mutta peli kuitenkin yllätti minut erittäin positiivisesti. Peli on remake originaalista Hyperdimension Neptunia -pelistä ja sisältää muun muassa monia ominaisuuksia pelisarjan Victory -pelistä. Peliä itsessään voisi kuvata JRPG:ksi VN-tyylisellä tarinankerronnalla dungeonien ollessa kolmiulotteisia ja mm. hyppyjen ja aarteiden etsinnän sallivia alueita ja taistelut ovat vuoropohjaisia. Pelattavia hahmoja on muistaakseni maksimissaan 19 (joista 3 vaatii DLC:n), taisteluihin voi tuoda maksimissaan 6 hahmoa, jotka jakautuvat front ja back -hahmoiksi.

'Party screen'

Ohessa olevassa kuvassa on kolme front -hahmoa, mutta vain yhdellä näistä on back -hahmo. Taistelussa tuo 3. sijalla oleva hahmo voisi vaihtaa itsensä tilalle kyseisen ennalta asetetun back-hahmon taistelun aikana. Omasta mielestäni DLC-sisältö oli tälle pelille yllättävän hyvää ja tarjosi muun muassa 3 pelattavaa hahmoa lisää, joitain vapaaehtoisia dungeoneja, tasorajan nosto 3x 300:lla (Lv.99:stä Lv.999:een) ynnä muuta kivaa.

Colosseum

Haastetta peliin tarjoaa Colosseum, jossa käyminen on vapaaehtoista, mutta osa otteluista on erittäin vaikeita. Ohessa olevassa kuvassa näkyvä ottelu sisältää kolme vastustajaa, joista yksi estää tavaroiden käyttämisen (Item Jammer) ja toinen estää SP & EXE Drive -taitojen käyttämisen (Skill Jammer). Tälläisten otteluiden voittaminen vaatii hyvältäkin pelaajalta hyvän strategian, jotta voitto olisi ylipäätään mahdollista.

Esimerkki asusteesta

Peli tarjoaa myös runsain mitoin erilaisia pukuja ja muita hahmojen ulkonäköön vaikuttavia koristuksia. Suurimmalle osalle hahmoista löytyy useampiakin pukuja ja kaiketi vain kahdelta hahmolta puuttuu kokonaan vaihtoehtoiset puvut, joskin jopa heille löytyy erinäisiä muita ulkonäköön vaikuttavia tavaroita.

Pelissä on periaatteessa 3 jokseenkin vakituista hahmoa tarinan aikana (Neptune, Compa ja IF). Lukittuja hahmoja on 4 kappaletta, jotka saa pysyvästi käyttöön koko pelin ajaksi (myös NG+) kun ne saa avattua, ohessa olevassa kuvassa on yksi niistä. Kuten aiemmin mainitsin niin lisäksi löytyy 3 hahmoa, joihin tarvitsee DLC:n. Loput hahmot (eli kaiketi 9) muuta hahmoa puolestaan liittyvät ja lähtevät tiimistä pelin tapahtumien mukana, joskin kaikki tulevat mukaan viimeisen chapterin aikana.

---

En pelin tarinaan tai pelimekaniikkaan, kuten taisteluiden monipuolisuuteen, ota sen enempää kantaa tässä kirjoituksessa, mutta näin lopuksi voisin kuitenkin mainitsemisen arvoisena pitää sitä että kumpaankiin peliin perustuen on animea olemassa.

Eiyuu Densetsu: Sora no Kiseki The Animation pohjautuu TLoH -sarjaan ja siitä on kaksi noin 40 minuutin pituista OVA-jaksoa olemassa. Ensimmäisen jakson perusteella tapahtumat sijoittuvat pelin FC:n jälkeen eli mikäli pelisarjan ensimmäinen osa kiinnostaa niin animeversion katsomista kannattaa välttää sillä heti alussa spoilataan pelin lopputapahtumia ja muutenkin näkyy pitkälti paikkoja ja henkilöitä, joita pelin ensimmäisessä osassa tulee vastaan. Itse pelkään että saatoin spoilata ehkä jopa SC:tä omalta osaltani kun katsoin yhden OVA:n.

Choujigen Game Neptune: The Animation puolestaan on Neptunia aiheinen ja sivulla olevien synonyymien perusteella se voisi kai pohjautua Victory-peliin kuin Re;Birth1:een, joten spoilausten määrä on vähäisempi kuin TLoH:n tapauksessa, joskin itse ainakin osasin nauttia animesta enemmän peliä pelanneena kun tunsi hahmot jo ennestään. 12 jaksoisen sarjan lisäksi tuosta on olemassa myös yksi OVA-jakso, joka on parasta katsoa vasta sarjan jälkeen, sillä MAL:n mukaan se on "Unaired episode 13 of Choujigen Game Neptune: The Animation".

---

Mikäli pelit syystä tai toisesta kiinnostavat, niin niiden Steam-upotukset löytynevät tuosta alta.


Näistä enemmän hintansa arvoisena pidän ehdottomasti The Legend of Heroes: Trails in the Sky peliä, kun puolestaan Hyperdimension Neptunia Re;Birth1 on syytä hankkia alennuksen kanssa (1. viikon ajan tämä oli 50% alennuksessa Steamissa). Etenkin kun joillakin pelaajilla on ollut hiukan ongelmia pelin kanssa.

Muistelemisia vuoden 2014 animetarjonnasta & Uuden vuoden toivotus!

Vuosi on vaihtunut ja viime vuosi olikin animen kannalta hyvinkin vaihteleva. On sanomattakin selvää etten kaikkiin sarjoihin suinkaan ehtinyt tutustua, mutta muutamia hyviä sekä vähemmän hyviä sarjoja tuli vastaan ja muutama alkuvuodenkin sarja jäi itselläni hiukan kesken vaikka en suinkaan ole droppaamassa niitä. Toisinaan vaan mielenkiinto siirtyy väliaikaisesti muihin sarjoihin ja yllättäen keskeneräisesti katsottuihin sarjoihin ei olekaan aina helppoa palata muutaman viikon tai kuukauden jälkeen.

Näitä hiukan pahemmin kesken jääneitä, vuoden 2013 & 2014 vaihteessa alkaneita, sarjoja ovat itselläni olleet muun muassa Witch Craft Works, D-Frag!, Wizard Barristers ~ Benmashi Cecil sekä Noragami. Mikakunin de Shinkoukeista on muistaakseni vieläkin viimeinen jakso katsomatta. Muutamista sarjoista katsoin lähinnä jakson tai pari alusta kokeilumielellä, mutta ilman tarkoitusta sarjan katsomisesta loppuun saakka. Näitä olivat ainakin Sakura Trick, Pupipou! ja Nourin. Sen sijaan sarja Saikin, Imouto no Yousu ga Chotto Okaishiin Da Ga tuli katsottua pikemminkin vahingossa vaikka näin jälkikäteen ajateltuna en pitänytkään juonta tai hahmoja erityisen hyvinä. Kokonaan katsottuja olivat ainakin Nisekoi sekä Inari, Konkon, Koi Iroha, mutta olen aika varma että katsoin kokonaan myös Saki Zenkoku-hen, siis Sakin jatko-osan. Katsomatta jääneistä ehkäpä eniten harmittaa Chuunibyou demo Koi ga Shitai! Ren sekä Gin no Sajin toisen kauden näkemättä jäämiset.

Kevään osalta puolestaan tuli katsottua Selector Infected WIXOSS (jonka tosin katsoin joskus syksyllä), Isshuukan Friends. (josta en ole täysin varma katsoinko vielä viimeistä jaksoa, mutta luulen että ehkä), Dragon Collectionia vilkaisin hiukan, Black Bullet ja No Game, No Life tuli katsottua kokonaan ja etenkin NGNL oli itselleni yksi vuoden kohokohdista animen osalta, tietenkin Fairy Tailin jatkumisen lisäksi (tuntui kuin olisin odottanut FT:n jatkumista lähes ikuisuuden). Gochuumon wa Usagi Desu ka? ehdin katsomaan parin jakson verran, Escha & Logy no Atelier: Tasogare no Sora no Renkinjutsushi jäi itseltäni hiukan kesken loppua kohden, Mangaka-san to Assistant-san to vilkaisin hiukan alusta uteliaisuudesta, samoin kävi Inugami-san to Nekoyama-san sarjan kohdalla. Hmm, mitähän muuta niitä nyt olikaan keväällä.. Kanojo ga Flag o Oraretara tuli katsottua joitakin jaksoja, muta sen katsominen jossain vaiheessa itselläni kesken. Myös Kamigami no Asobia tuli katseltua muutamien jaksojen verran ja Seikou no Dragonaria tuli hiukan katsotua vaikka sarja tuntuikin hiukan kliseiseltä fantasialta. Ja tietenkin Hitsugi no Chaika oli pakko katsoa, yksi vuoden kärkisarjoista sen jatko-osa mukaan lukien.

Kesällä puolestaan alkoi Sword Art Online II, joka tietenkin piti katsoa. Kokonaisuutena kausi tosin osoittautui melkoisen vaihtelevaksi kokemukseksi. Hanayamata vaikutti mielenkiintoiselta sarjalta ja sitä päädyin katsomaan jonkin verran, mutta sen katsominen jäi kesken, kuten myös Ao Haru Riden katsominen. Momo Kyun Sword jäi myöskin kesken, mutta tämän osalta kesken jääminen johtui mahdollisesti ylenmäärisen turhasta fanservicen määrästä, rajansa kaikella. Magimoji Rurumo oli ihan viihdyttävä kokemus, vaikka itselläni meni yllättävän pitkään ennen kuin sain sen katsotuksi loppuun. Tokyo ESP ei välttämättä olisi sarjana ollut huono mikäli sarja olisi aloitettu ensimmäisessä jaksossa fiksummin. Seirei Tsukai no Blade Dance puolestaan oli niitä sarjoja, joita vilkaisin lähinnä uteliasuudesta jakson tai pari. Rokujyouma no Shinryakusha!? osoittautui pidemmän päälle paremmaksi sarjaksi kuin olisin ensimmäisestä jaksosta osannut arvata ja pakko myöntää että tykkäsin siitä. Kesän ehdoton huippusarja on pakko kuitenkin olla Gekkan Shoujo Nozaki-kun, yksi vuoden kärkisarjoista muutaman muun sarjan ohella.

Syksy toi mukanaan uusia sarjoja ja myös kakkoskausia joihinkin sarjoihin, kuten ainakin Log Horizon 2nd Season, Hitsugi no Chaika: Avenging Battle, Yowamushi Pedal: Grande Road ja Selector Infected WIXOSS. Näistä en ole WIXOSSin toista kautta vielä nähnyt. Madan no Ou to Vanadis osoittautui mielenkiintoiseksi sarjaksi ja sen alkutunnari on suosikkejani vuoden 2014 alkutunnareista. Sora no Methodin katselussa olen jäänyt hiukan jälkeen, mutta tarkoitus olisi katsoa se loppuun. Ookami Shoujo to Kuro Oujia katsoin vain jakson tai parin verran, Amagi Brilliant Parkia olen katsonut kai noin kymmenisen jaksoa enkä vieläkään tajua miksi se on suosittu. Inou-Battle wa Nichijou-kei no Naka de sarjaa ehdin katsoa muutaman jakson verran alusta ja vaikka sarja ei suinkaan ole huono, niin se ei tosin tuntunut paljoa selittelevän asioita (ainakaan sarjan alussa), siltä osin se muistutti joskus katsomaani Kokoro Connectia. Akatsuki no Yona on osoittautunut hyväksi sarjaksi, josta olen tykännyt. Daitoshokan no Hitsujikai jäi muutamien jaksojen jälkeen kesken itselläni ja Trinity Seveniä en katsonut kai kahta jaksoa enempää. Kiseijuu on sarjana hyvä, mutta toisinaan joissakin jaksoissa tapahtumien ennalta-arvattavuus tekee siitä entistä kammottavamman. Toisinaan itselläni on ollut vaikeuksia katsoa joitakin jaksoja kun on melkein varma mitä jaksossa tulee luultavasti tapahtumaan. Ore, Twintail ni Narimasu. on ollut keveydestään huolimatta erittäin antoisa sarja, josta tykkäsin. Yuuki Yuuna wa Yuusha de Arun katsominen on myöskin jäänyt kesken muutaman jakson jälkeen. Shirobako on osoittautunut yhdeksi syksyn suosikeistani muutaman muun sarjan ohella. Lisäksi Nanatsu no Taizai on osoittautunut erinomaiseksi ja toivon että se pystyy pitämään laadun korkealla.

Vuoden alussa alkavista sarjoista puolestaan tulee odotettua ainakin sarjojen Durarara!!, Dog Days ja Kamisama Hajimemashita jatko-osia. Dog Days saa kolmannen kauden ja nuo kaksi muuta toisen kauden. Muiden sarjojen osalta odotan ainakin jakson tai pari ennen kuin osaan sanoa tykkäänkö vai enkö tykkää, mutta ainakin osa tulevista sarjoista vaikuttaa kuvauksen perusteella mielenkiintoisilta.

Ps. Lähteinä muistin virkistämiseen animesarjojen alkamiselle käytin neregate.com löytyneitä Anime Charts -kuvia. 

---

Lyhyesti:
Vuosi 2014 tuntui animen osalta käynnistyvän hitaasti, mutta keväällä jatkunut Fairy Tail sekä uudet sarjat kuten No Game, No Life ja Hitsugi no Chaika ja kesän Gekkan Shoujo Nozaki-kun ja jatkunut Sword Art Online sekä syksyn toiseet kaudet (Log Horizon, Hitsugi no Chaika, Yowamushi Pedal) ja uusista sarjoista Madan no Ou to Vanadis, Akatsuki no Yona, Shirobako ja Nanatsu no Taizai ovat kukin omalta osaltaan vaikuttaneet animevuoden 2014 onnistumiseen. Tosin myönnettäkööt että tykkäsin enemmän Log Horizonin ensimmäisestä kaudesta kuin tuosta toisesta.

---

---

Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille blogini lukijoille ja toivottavasti vuosi 2014 oli teillä onnistunut!