tiistai 24. helmikuuta 2015

TLoH & HNR;B1

Tällä kertaa otan käsittelyyn kaksi Steamista löytyvää peliä, jotka ovat The Legend of Heroes: Trails in the Sky sekä Hyperdimension Neptunia Re;Birth1. Alun perin minun oli ollut tarkoitus kirjoittaa pelkästään The Legend of Heroes -pelistä, kun olin todella vaikuttunut sen laadusta. Kuitenkin tutustuttuani Hyperdimension Neptunia Re;Birth1 -peliin, sen huumorin ja värikkääseen maailmaan täynnä kiehtovia hahmoja, en voinut muuta kuin kirjoittaa siitäkin. Kyseessä ei tule olemaan syvällinen analyysi tai arvostelu kyseisistä peleistä, vaan pikemminkin kevyt pintaraapaisu näitä mainittuja pelejä käsitellen.

Kummallakin on Steamissa korkeat positiiviset arvostelut, nämä ovat saaneet tätä blogausta kirjoittaessa 93% positiivista 1106:sta (TLoH) ja 96% positiivista 1594:stä (HNR;B1) arvostelusta. Steamissa pelit julkaistiin (Steamin päivämäärien mukaan) kesällä 2014 (TLoH) ja tammikuun 2015 lopulla (HNR;B1), mutta HNR;B1 oli alunperin julkaistu PS Vitalle (*).



Mielenkiintoisena yksityiskohtana voisi pitää että The Legend of Heroes: Trails in the Sky First Chapter (aka FC) oli alunperin julkaistu Japanissa Windowsille vuonna 2004 ja 2006 PSP:lle (*), mutta lokalisoinnin ja käännöstyön laajuuden vuoksi peli näki päivänvalon vasta vuonna 2011 (PSP) ja uudestaan vuonna 2014 (Windows). Olen kuullut huhuja että SC, Second Chapter, olisi tarkoitus ilmestyä (Steamiin?) vuoden 2015 aikana, mutta TC:n, Third Chapter, tulosta ei ole kuitenkaan vielä tietoa. Pelin laajuudesta varmasti kertoo jotakin se, että FC ja SC muodostavat juoneltaan yhden kokonaisuuden, josta FC on kestoltaan 1/3 ja SC on 2/3 (ainakin kuulemani mukaan). Tämä ei kuitenkaan tarkoita että FC olisi itsessään lyhyt vaan sen pelaamiseen voi saada kulumaan 40-60 tuntia aikaa mikäli malttaa lukea dialogit, tehdä sivutehtäviä ja muutenkin tutkia pelimaailmaa.

Esimerkki dialogista
Tyhjien arkkujen nenäkkäät kommentit


Yksi kahdeksasta pelattavasta hahmosta
Vuoropohjaiset taistelut

Pelimaailman luontiin on selvästi nähty vaivaa. Pelin 'world map' on hieno ja näyttää realistisemmalta kartalta kuin vaikkapa Pokémon-peleistä tutut kartat. Siitä huolimatta että pelissä ei ole erityisen montaa takaumaa menneistä tapahtumista kertomassa niin pelimaailman historiaan on silti panostettu ja moni asia valkenee pelaajalle tutkimalla paikkoja ja kuuntelemalla hahmoja. Itse olin positiivisesti yllättynyt siitä paljonko vaivaa npc-hahmoihin oli laitettu. Ainakin suurin osa, ellei peräti ehkäpä jokainen, niistä oli nimetty eikä ne olleet vain "Young girl", "Old man", Young boy" ja niin edelleen. Poikkeuksena juonen kannalta tärkeät hahmot, joiden nimet selvisivät tarinan edetessä. Peli sisältää tosiaankin siis aika paljon dialogia ja pelin alussa voi tuntua että tapahtumat etenevät melko hiljalleen, mutta tätä voisikin pikemmin verrata pitkän romaanin lukemiseen siinä mielessä että tarina johdattaa pelaajan mukaan hiljalleen, mutta pitää otteessaan pitkään. Ja pelisarjan ensimmäinen osa päättyykin herkulliseen cliffhangeriin...

NG+ mahdollisuus
Mikäli sivutehtäviä jäi tekemättä tai Steam-saavutuksia keräämättä tai muutoin peliä tekisi mieli pelata lisääkin niin New Game+ mahdollisuus löytyy, johon voi viedä muun muassa melkein kaikki tavarat (juonipohjaiset tavarat poislukien ainakin), rahat, hahmojen tasot ja paljon muutakin. Lisäksi pelin vaikeusastetta pääsee säätämään vaikeammaksi mikäli haluaa hiukan enemmän haastetta (tosin tätä edesauttaa mikäli ei vie pelihahmojen tasoja uuteen peliin). On hiukan epätodennäköistä että kukaan saisi kaikkea kerralla tutkituksi tästä pelistä yhden pelikerran jälkeen turvautumatta oppaisiin tai muuhun ulkopuoliseen lisäinformaatioon. Näin ollen on täysin mahdollista että peliä voi pelata muutamankin kerran läpi.. eikä se tarinakaan siitä huonone, tosin dialogin seuraamista voi nopeuttaa mikä vauhdittaa NG+ pelaamisia huomattavasti.



Hyperdimension Neptunia Re;Birth1 oli itselleni melkoinen sukellus tuntemattomaan kun en juuri tiennyt mitä odottaa peliltä, mutta peli kuitenkin yllätti minut erittäin positiivisesti. Peli on remake originaalista Hyperdimension Neptunia -pelistä ja sisältää muun muassa monia ominaisuuksia pelisarjan Victory -pelistä. Peliä itsessään voisi kuvata JRPG:ksi VN-tyylisellä tarinankerronnalla dungeonien ollessa kolmiulotteisia ja mm. hyppyjen ja aarteiden etsinnän sallivia alueita ja taistelut ovat vuoropohjaisia. Pelattavia hahmoja on muistaakseni maksimissaan 19 (joista 3 vaatii DLC:n), taisteluihin voi tuoda maksimissaan 6 hahmoa, jotka jakautuvat front ja back -hahmoiksi.

'Party screen'
Ohessa olevassa kuvassa on kolme front -hahmoa, mutta vain yhdellä näistä on back -hahmo. Taistelussa tuo 3. sijalla oleva hahmo voisi vaihtaa itsensä tilalle kyseisen ennalta asetetun back-hahmon taistelun aikana. Omasta mielestäni DLC-sisältö oli tälle pelille yllättävän hyvää ja tarjosi muun muassa 3 pelattavaa hahmoa lisää, joitain vapaaehtoisia dungeoneja, tasorajan nosto 3x 300:lla (Lv.99:stä Lv.999:een) ynnä muuta kivaa.


Colosseum
Haastetta peliin tarjoaa Colosseum, jossa käyminen on vapaaehtoista, mutta osa otteluista on erittäin vaikeita. Ohessa olevassa kuvassa näkyvä ottelu sisältää kolme vastustajaa, joista yksi estää tavaroiden käyttämisen (Item Jammer) ja toinen estää SP & EXE Drive -taitojen käyttämisen (Skill Jammer). Tälläisten otteluiden voittaminen vaatii hyvältäkin pelaajalta hyvän strategian, jotta voitto olisi ylipäätään mahdollista.


Esimerkki asusteesta
Peli tarjoaa myös runsain mitoin erilaisia pukuja ja muita hahmojen ulkonäköön vaikuttavia koristuksia. Suurimmalle osalle hahmoista löytyy useampiakin pukuja ja kaiketi vain kahdelta hahmolta puuttuu kokonaan vaihtoehtoiset puvut, joskin jopa heille löytyy erinäisiä muita ulkonäköön vaikuttavia tavaroita.

Pelissä on periaatteessa 3 jokseenkin vakituista hahmoa tarinan aikana (Neptune, Compa ja IF). Lukittuja hahmoja on 4 kappaletta, jotka saa pysyvästi käyttöön koko pelin ajaksi (myös NG+) kun ne saa avattua, ohessa olevassa kuvassa on yksi niistä. Kuten aiemmin mainitsin niin lisäksi löytyy 3 hahmoa, joihin tarvitsee DLC:n. Loput hahmot (eli kaiketi 9) muuta hahmoa puolestaan liittyvät ja lähtevät tiimistä pelin tapahtumien mukana, joskin kaikki tulevat mukaan viimeisen chapterin aikana.



En pelin tarinaan tai pelimekaniikkaan, kuten taisteluiden monipuolisuuteen, ota sen enempää kantaa tässä kirjoituksessa, mutta näin lopuksi voisin kuitenkin mainitsemisen arvoisena pitää sitä että kumpaankiin peliin perustuen on animea olemassa.

Eiyuu Densetsu: Sora no Kiseki The Animation pohjautuu TLoH -sarjaan ja siitä on kaksi noin 40 minuutin pituista OVA-jaksoa olemassa. Ensimmäisen jakson perusteella tapahtumat sijoittuvat pelin FC:n jälkeen eli mikäli pelisarjan ensimmäinen osa kiinnostaa niin animeversion katsomista kannattaa välttää sillä heti alussa spoilataan pelin lopputapahtumia ja muutenkin näkyy pitkälti paikkoja ja henkilöitä, joita pelin ensimmäisessä osassa tulee vastaan. Itse pelkään että saatoin spoilata ehkä jopa SC:tä omalta osaltani kun katsoin yhden OVA:n.

Choujigen Game Neptune: The Animation puolestaan on Neptunia aiheinen ja sivulla olevien synonyymien perusteella se voisi kai pohjautua Victory-peliin kuin Re;Birth1:een, joten spoilausten määrä on vähäisempi kuin TLoH:n tapauksessa, joskin itse ainakin osasin nauttia animesta enemmän peliä pelanneena kun tunsi hahmot jo ennestään. 12 jaksoisen sarjan lisäksi tuosta on olemassa myös yksi OVA-jakso, joka on parasta katsoa vasta sarjan jälkeen, sillä MAL:n mukaan se on "Unaired episode 13 of Choujigen Game Neptune: The Animation".



Mikäli pelit syystä tai toisesta kiinnostavat, niin niiden Steam-upotukset löytynevät tuosta alta.


Näistä enemmän hintansa arvoisena pidän ehdottomasti The Legend of Heroes: Trails in the Sky peliä, kun puolestaan Hyperdimension Neptunia Re;Birth1 on syytä hankkia alennuksen kanssa (1. viikon ajan tämä oli 50% alennuksessa Steamissa). Etenkin kun joillakin pelaajilla on ollut hiukan ongelmia pelin kanssa.

torstai 1. tammikuuta 2015

Muistelemisia vuoden 2014 animetarjonnasta & Uuden vuoden toivotus!

Vuosi on vaihtunut ja viime vuosi olikin animen kannalta hyvinkin vaihteleva. On sanomattakin selvää etten kaikkiin sarjoihin suinkaan ehtinyt tutustua, mutta muutamia hyviä sekä vähemmän hyviä sarjoja tuli vastaan ja muutama alkuvuodenkin sarja jäi itselläni hiukan kesken vaikka en suinkaan ole droppaamassa niitä. Toisinaan vaan mielenkiinto siirtyy väliaikaisesti muihin sarjoihin ja yllättäen keskeneräisesti katsottuihin sarjoihin ei olekaan aina helppoa palata muutaman viikon tai kuukauden jälkeen.

Näitä hiukan pahemmin kesken jääneitä, vuoden 2013 & 2014 vaihteessa alkaneita, sarjoja ovat itselläni olleet muun muassa Witch Craft Works, D-Frag!, Wizard Barristers ~ Benmashi Cecil sekä Noragami. Mikakunin de Shinkoukeista on muistaakseni vieläkin viimeinen jakso katsomatta. Muutamista sarjoista katsoin lähinnä jakson tai pari alusta kokeilumielellä, mutta ilman tarkoitusta sarjan katsomisesta loppuun saakka. Näitä olivat ainakin Sakura Trick, Pupipou! ja Nourin. Sen sijaan sarja Saikin, Imouto no Yousu ga Chotto Okaishiin Da Ga tuli katsottua pikemminkin vahingossa vaikka näin jälkikäteen ajateltuna en pitänytkään juonta tai hahmoja erityisen hyvinä. Kokonaan katsottuja olivat ainakin Nisekoi sekä Inari, Konkon, Koi Iroha, mutta olen aika varma että katsoin kokonaan myös Saki Zenkoku-hen, siis Sakin jatko-osan. Katsomatta jääneistä ehkäpä eniten harmittaa Chuunibyou demo Koi ga Shitai! Ren sekä Gin no Sajin toisen kauden näkemättä jäämiset.

Kevään osalta puolestaan tuli katsottua Selector Infected WIXOSS (jonka tosin katsoin joskus syksyllä), Isshuukan Friends. (josta en ole täysin varma katsoinko vielä viimeistä jaksoa, mutta luulen että ehkä), Dragon Collectionia vilkaisin hiukan, Black Bullet ja No Game, No Life tuli katsottua kokonaan ja etenkin NGNL oli itselleni yksi vuoden kohokohdista animen osalta, tietenkin Fairy Tailin jatkumisen lisäksi (tuntui kuin olisin odottanut FT:n jatkumista lähes ikuisuuden). Gochuumon wa Usagi Desu ka? ehdin katsomaan parin jakson verran, Escha & Logy no Atelier: Tasogare no Sora no Renkinjutsushi jäi itseltäni hiukan kesken loppua kohden, Mangaka-san to Assistant-san to vilkaisin hiukan alusta uteliaisuudesta, samoin kävi Inugami-san to Nekoyama-san sarjan kohdalla. Hmm, mitähän muuta niitä nyt olikaan keväällä.. Kanojo ga Flag o Oraretara tuli katsottua joitakin jaksoja, muta sen katsominen jossain vaiheessa itselläni kesken. Myös Kamigami no Asobia tuli katseltua muutamien jaksojen verran ja Seikou no Dragonaria tuli hiukan katsotua vaikka sarja tuntuikin hiukan kliseiseltä fantasialta. Ja tietenkin Hitsugi no Chaika oli pakko katsoa, yksi vuoden kärkisarjoista sen jatko-osa mukaan lukien.

Kesällä puolestaan alkoi Sword Art Online II, joka tietenkin piti katsoa. Kokonaisuutena kausi tosin osoittautui melkoisen vaihtelevaksi kokemukseksi. Hanayamata vaikutti mielenkiintoiselta sarjalta ja sitä päädyin katsomaan jonkin verran, mutta sen katsominen jäi kesken, kuten myös Ao Haru Riden katsominen. Momo Kyun Sword jäi myöskin kesken, mutta tämän osalta kesken jääminen johtui mahdollisesti ylenmäärisen turhasta fanservicen määrästä, rajansa kaikella. Magimoji Rurumo oli ihan viihdyttävä kokemus, vaikka itselläni meni yllättävän pitkään ennen kuin sain sen katsotuksi loppuun. Tokyo ESP ei välttämättä olisi sarjana ollut huono mikäli sarja olisi aloitettu ensimmäisessä jaksossa fiksummin. Seirei Tsukai no Blade Dance puolestaan oli niitä sarjoja, joita vilkaisin lähinnä uteliasuudesta jakson tai pari. Rokujyouma no Shinryakusha!? osoittautui pidemmän päälle paremmaksi sarjaksi kuin olisin ensimmäisestä jaksosta osannut arvata ja pakko myöntää että tykkäsin siitä. Kesän ehdoton huippusarja on pakko kuitenkin olla Gekkan Shoujo Nozaki-kun, yksi vuoden kärkisarjoista muutaman muun sarjan ohella.

Syksy toi mukanaan uusia sarjoja ja myös kakkoskausia joihinkin sarjoihin, kuten ainakin Log Horizon 2nd Season, Hitsugi no Chaika: Avenging Battle, Yowamushi Pedal: Grande Road ja Selector Infected WIXOSS. Näistä en ole WIXOSSin toista kautta vielä nähnyt. Madan no Ou to Vanadis osoittautui mielenkiintoiseksi sarjaksi ja sen alkutunnari on suosikkejani vuoden 2014 alkutunnareista. Sora no Methodin katselussa olen jäänyt hiukan jälkeen, mutta tarkoitus olisi katsoa se loppuun. Ookami Shoujo to Kuro Oujia katsoin vain jakson tai parin verran, Amagi Brilliant Parkia olen katsonut kai noin kymmenisen jaksoa enkä vieläkään tajua miksi se on suosittu. Inou-Battle wa Nichijou-kei no Naka de sarjaa ehdin katsoa muutaman jakson verran alusta ja vaikka sarja ei suinkaan ole huono, niin se ei tosin tuntunut paljoa selittelevän asioita (ainakaan sarjan alussa), siltä osin se muistutti joskus katsomaani Kokoro Connectia. Akatsuki no Yona on osoittautunut hyväksi sarjaksi, josta olen tykännyt. Daitoshokan no Hitsujikai jäi muutamien jaksojen jälkeen kesken itselläni ja Trinity Seveniä en katsonut kai kahta jaksoa enempää. Kiseijuu on sarjana hyvä, mutta toisinaan joissakin jaksoissa tapahtumien ennalta-arvattavuus tekee siitä entistä kammottavamman. Toisinaan itselläni on ollut vaikeuksia katsoa joitakin jaksoja kun on melkein varma mitä jaksossa tulee luultavasti tapahtumaan. Ore, Twintail ni Narimasu. on ollut keveydestään huolimatta erittäin antoisa sarja, josta tykkäsin. Yuuki Yuuna wa Yuusha de Arun katsominen on myöskin jäänyt kesken muutaman jakson jälkeen. Shirobako on osoittautunut yhdeksi syksyn suosikeistani muutaman muun sarjan ohella. Lisäksi Nanatsu no Taizai on osoittautunut erinomaiseksi ja toivon että se pystyy pitämään laadun korkealla.

Vuoden alussa alkavista sarjoista puolestaan tulee odotettua ainakin sarjojen Durarara!!, Dog Days ja Kamisama Hajimemashita jatko-osia. Dog Days saa kolmannen kauden ja nuo kaksi muuta toisen kauden. Muiden sarjojen osalta odotan ainakin jakson tai pari ennen kuin osaan sanoa tykkäänkö vai enkö tykkää, mutta ainakin osa tulevista sarjoista vaikuttaa kuvauksen perusteella mielenkiintoisilta.

Ps. Lähteinä muistin virkistämiseen animesarjojen alkamiselle käytin neregate.com löytyneitä Anime Charts -kuvia. 



Lyhyesti:
Vuosi 2014 tuntui animen osalta käynnistyvän hitaasti, mutta keväällä jatkunut Fairy Tail sekä uudet sarjat kuten No Game, No Life ja Hitsugi no Chaika ja kesän Gekkan Shoujo Nozaki-kun ja jatkunut Sword Art Online sekä syksyn toiseet kaudet (Log Horizon, Hitsugi no Chaika, Yowamushi Pedal) ja uusista sarjoista Madan no Ou to Vanadis, Akatsuki no Yona, Shirobako ja Nanatsu no Taizai ovat kukin omalta osaltaan vaikuttaneet animevuoden 2014 onnistumiseen. Tosin myönnettäkööt että tykkäsin enemmän Log Horizonin ensimmäisestä kaudesta kuin tuosta toisesta.




Hyvää uutta vuotta 2015 kaikille blogini lukijoille ja toivottavasti vuosi 2014 oli teillä onnistunut!